Tätä aihetta pohtiessani oli vaikea tietää, mistä aloittaa. Kuitenkin luotin, että Jumala antaa minulle sanat, kuten Hän on aiemminkin tehnyt.
Mitä on kiitollisuus ja miten sellaisen asenteen voi saavuttaa? Se ei aina välttämättä ole kovin helppoa, varsinkin jos olosuhteet elämässä eivät ole niin kovin mieluisia. Kuinka voi olla kiitollisella mielellä keskellä myrskyjä? Siinä on haaste, mutta toivon, että otat sen vastaan, mikäli et ole vielä löytänyt sitä elämääsi.
Tessalonikalaiskirjeessä sanotaan: "kiittäkää joka tilassa" (1 Tess. 5: 18). Tämä ei siis tarkoita, että kiitetään ainoastaan silloin, kun hyviä asioita tapahtuu, vaan että ollaan kiitollisia niistä ikävistäkin asioista, joita Jumala sallii. Raamatussa sanotaan, että kaikki käy niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat (Room. 8: 28). Ei siis ainoastaan mieluisat asiat, vaan nekin, jotka eivät ole meille niin kovin helppoja. Salliessaan meille ikäviäkin asioita, Jumala kyllä tietää mitä tekee.
On tärkeää ymmärtää, että Jumala on meidän kanssamme olosuhteista riippumatta. Kun ymmärrämme ja sisäistämme tämän, voimme saada rauhan keskellä myrskyjäkin. Liian helposti ikävien asioiden keskellä alamme katsomaan olosuhteisiin sen sijaan, että kiinnittäisimme katseemme Kristukseen. Jumala on luvannut, ettei salli meille käydä mitään yli meidän omien voimiemme (1 Kor. 10: 13).
Mietitäänpä sitä, kun Jeesus käveli vetten päällä. Veneessä olevat opetuslapset säikähtivät luullen Jeesusta aaveeksi. Tämä kuitenkin rauhoitteli heitä ja pian Jeesus kutsui Pietarin astumaan ulos veneestä ja kävelemään luokseen. Pietari ojentautui uskon varaan ja alkoi kävelemään vettä pitkin. Kuitenkin hän rupesi vajoamaan, kun kiinnitti katseensa siihen, kuinka voimakkaasti tuuli ja kuinka kova myrsky oli. Jeesus tuli ja tarttui häneen sekä sanoi: "Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?" (Matt. 14: 25 - 31).
Kiitollisuus on siis sidoksissa uskoomme. Joko luotamme, että Jumalalla on kaikki hallussa, tai sitten katsomme olosuhteisiimme ja alamme valittamaan, kuinka kaikki on niin kamalaa. Myös minulle on käynyt näin. Mutta koettelemusten keskellä kasvaa myös luottamus Jumalaan. Kun opimme luottamaan siihen, ettei Jumalalle mikään ole mahdotonta, ja että Hän pitää meistä huolen tilanteessa kuin tilanteessa, niin vasta silloin voimme saada rauhan. Tämän rauhan kautta voimme myöskin iloita ja olla kiitollisia. Ilman rauhaa ei ole kiitollisuutta, eikä ilman kiitollisuutta ole rauhaa. Sananlaskuissa sanotaan, että hyvä mieli on kuin alituiset pidot (Snl. 15: 15).
Olosuhteisiin katsominen, uskossa Jumalan lupauksiin nojautumisen sijaan, on siis epäuskoa. Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaa, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy (Hebr. 11: 1). Jos olen epäuskoinen, voin sanoa: "Minä uskon, auta minua epäuskossani". Se on rukous, johon Jumala mielellään vastaa. Kun löydämme todellisen rauhan, kiitollisuuden ja ilon elämäämme, niin silloin sitä on vaikea viedä pois, vaikka olosuhteet olisivat mitkä. Luottamus Jumalaan on kaiken A ja O, ja Hän on luvannut pitää meistä huolen, kun turvaamme Häneen. Vaikka joskus tunteemme olisivat ristiriidassa uskomme kanssa, niin meille on annettu Raamattu lohdutukseksi, ja voimme luottaa siihen, että Jumalan lupaukset Hänen Sanassaan ovat totta silloinkin, kun tunteemme väittävät muuta.
Hebr. 12: 3
"Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne."