Tänään on 19. Heinä 2018 22:30

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




 Sivu 1/1 [ 5 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Kiitollisuus ja epäusko
ViestiLähetetty: 25. Joulu 2014 13:29 

Liittynyt: 01. Joulu 2014 12:30
Viestit: 23
Tätä aihetta pohtiessani oli vaikea tietää, mistä aloittaa. Kuitenkin luotin, että Jumala antaa minulle sanat, kuten Hän on aiemminkin tehnyt.

Mitä on kiitollisuus ja miten sellaisen asenteen voi saavuttaa? Se ei aina välttämättä ole kovin helppoa, varsinkin jos olosuhteet elämässä eivät ole niin kovin mieluisia. Kuinka voi olla kiitollisella mielellä keskellä myrskyjä? Siinä on haaste, mutta toivon, että otat sen vastaan, mikäli et ole vielä löytänyt sitä elämääsi.

Tessalonikalaiskirjeessä sanotaan: "kiittäkää joka tilassa" (1 Tess. 5: 18). Tämä ei siis tarkoita, että kiitetään ainoastaan silloin, kun hyviä asioita tapahtuu, vaan että ollaan kiitollisia niistä ikävistäkin asioista, joita Jumala sallii. Raamatussa sanotaan, että kaikki käy niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat (Room. 8: 28). Ei siis ainoastaan mieluisat asiat, vaan nekin, jotka eivät ole meille niin kovin helppoja. Salliessaan meille ikäviäkin asioita, Jumala kyllä tietää mitä tekee.

On tärkeää ymmärtää, että Jumala on meidän kanssamme olosuhteista riippumatta. Kun ymmärrämme ja sisäistämme tämän, voimme saada rauhan keskellä myrskyjäkin. Liian helposti ikävien asioiden keskellä alamme katsomaan olosuhteisiin sen sijaan, että kiinnittäisimme katseemme Kristukseen. Jumala on luvannut, ettei salli meille käydä mitään yli meidän omien voimiemme (1 Kor. 10: 13).

Mietitäänpä sitä, kun Jeesus käveli vetten päällä. Veneessä olevat opetuslapset säikähtivät luullen Jeesusta aaveeksi. Tämä kuitenkin rauhoitteli heitä ja pian Jeesus kutsui Pietarin astumaan ulos veneestä ja kävelemään luokseen. Pietari ojentautui uskon varaan ja alkoi kävelemään vettä pitkin. Kuitenkin hän rupesi vajoamaan, kun kiinnitti katseensa siihen, kuinka voimakkaasti tuuli ja kuinka kova myrsky oli. Jeesus tuli ja tarttui häneen sekä sanoi: "Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?" (Matt. 14: 25 - 31).

Kiitollisuus on siis sidoksissa uskoomme. Joko luotamme, että Jumalalla on kaikki hallussa, tai sitten katsomme olosuhteisiimme ja alamme valittamaan, kuinka kaikki on niin kamalaa. Myös minulle on käynyt näin. Mutta koettelemusten keskellä kasvaa myös luottamus Jumalaan. Kun opimme luottamaan siihen, ettei Jumalalle mikään ole mahdotonta, ja että Hän pitää meistä huolen tilanteessa kuin tilanteessa, niin vasta silloin voimme saada rauhan. Tämän rauhan kautta voimme myöskin iloita ja olla kiitollisia. Ilman rauhaa ei ole kiitollisuutta, eikä ilman kiitollisuutta ole rauhaa. Sananlaskuissa sanotaan, että hyvä mieli on kuin alituiset pidot (Snl. 15: 15).


Olosuhteisiin katsominen, uskossa Jumalan lupauksiin nojautumisen sijaan, on siis epäuskoa. Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaa, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy (Hebr. 11: 1). Jos olen epäuskoinen, voin sanoa: "Minä uskon, auta minua epäuskossani". Se on rukous, johon Jumala mielellään vastaa. Kun löydämme todellisen rauhan, kiitollisuuden ja ilon elämäämme, niin silloin sitä on vaikea viedä pois, vaikka olosuhteet olisivat mitkä. Luottamus Jumalaan on kaiken A ja O, ja Hän on luvannut pitää meistä huolen, kun turvaamme Häneen. Vaikka joskus tunteemme olisivat ristiriidassa uskomme kanssa, niin meille on annettu Raamattu lohdutukseksi, ja voimme luottaa siihen, että Jumalan lupaukset Hänen Sanassaan ovat totta silloinkin, kun tunteemme väittävät muuta.


Hebr. 12: 3

"Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne."


Poissa
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Kiitollisuus ja epäusko
ViestiLähetetty: 25. Joulu 2014 18:12 

Liittynyt: 30. Joulu 2010 14:39
Viestit: 532
Muistaakseni joku veli opetti joskus sentapaisesti että siinä ei sanota joka tilasta vaan joka tilassa. [Mielestäni siinä on eroa.] Ajattelen että ikävistä asioista ei tarvi kiittää, mutta ajattelen että 'kiittäkää joka tilassa'.

Katsoin äsken miten kreikan kielisessä tekstissä on tuo lause 1. tess. 5:18 . Lauseen alkuosa käännettynä: 'kaikessa kiittäkää'




Ja me tiedämme että rakastaville elohimia kaikki yhdessä vaikuttaa hyvään, niille jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.



[room. 8:28 vuoden 1938 käännös hieman korjattuna]



_________________
www.hyvajulistus.sivustot.fi
Poissa
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Kiitollisuus ja epäusko
ViestiLähetetty: 25. Joulu 2014 19:13 

Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57
Viestit: 3008
Näin minäkin olen kuullut kuin Uuhi selitti. Jossain vaiheessa muistan joidenkin uskovien parissa olleen sellaista, että kiitettiin kaikesta sairaudestakin ja sen sellaisesta. Mutta joka tilassa ja kaiken kärsimyksen keskellä voi toki kiittää, mutta ei niistä kärsimyksistä välttämättä...


Poissa
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Kiitollisuus ja epäusko
ViestiLähetetty: 09. Tammi 2015 00:26 

Liittynyt: 15. Joulu 2010 00:00
Viestit: 560
Lainaa:
Kiitollisuus on siis sidoksissa uskoomme. Joko luotamme, että Jumalalla on kaikki hallussa, tai sitten katsomme olosuhteisiimme ja alamme valittamaan


No rehellisesti täytyy sanoa että itse kyllä sisimmässäni tiedän että kaikki on Jumalan hallussa mutta silti sitä tulee välillä nuristua. En sitten tiedä onko se sitä kasvamattomuutta vai ollaanko me ihmiset vaan sellaisia että aina ei tule näytettyä leveää naamaa kun tulee eteen epämiellyttäviä tilanteita.

Minusta tärkein pointti on se että syvällä sisimmässään tietää että kaikki on Herran hallussa.



_________________
Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä 1. Piet. 1:22
Poissa
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Kiitollisuus ja epäusko
ViestiLähetetty: 23. Marras 2016 14:32 

Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57
Viestit: 3008
Jeesus lähti kävelemään vetten päällä kohti opetuslastensa venettä. Hän käveli vetten päällä kuin muistutuksena alusta, jolloin Jumalan Henki liikkui vetten päällä (1.Moos.1:2). Jeesus oli tuomassa uutta alkua koko maailmalle, aloittamassa uutta aikakautta, uutta liittoa ihmisen ja Jumalan välillä.

Ihminen pelkää luonnostaan uutta. Opetuslapset itkivät pelosta nähdessään Jeesuksen vetten päällä. Sama pelko valtaa jokaisen ihmisen, kun hän ensimmäistä kertaa kohtaa elävän Jeesuksen sellaisena kuin Hän on. Mutta Jeesus rohkaisee ja lohduttaa: "Älkää pelätkö (Matt.14:27)" ja pelko katoaa. Uusi ihminen saa rohkeuden seurata Herraa, hypätä uskaliaasti uuteen; mustiin aaltoihin tietäen, että Jeesus pitää huolen. "Tule (Matt.14:29)", Hän kutsuu. "Tule... Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi (Ilm.22:17)."

Rohkean usko hypyn jälkeen jokaiselle tulee myös vaiheita, jolloin katse kääntyy tuuleen ja aaltoihin ja aletaan vajota meren mustaan syvyyteen. Huudamme Herraa pelastamaan ja Hän tarttuu käteemme: "Sinä vähäuskoinen. Miksi epäilit (Matt.14:31)?"


Poissa
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
 Sivu 1/1 [ 5 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Hyppää: