"Tapahtukoon Sinun tahtosi" - Jeesuksen seuraaminen

Raamatun tutkiminen

"Tapahtukoon Sinun tahtosi" - Jeesuksen seuraaminen

ViestiKirjoittaja Elävää vettä » 01. Joulu 2014 12:41

Mitä on seurata Jeesusta?

Matt. 16: 24

"Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua."


Jälleen saamme siihen tarkat ohjeet Hänen Sanastaan. Herra Jeesus puhui meille itsensä kieltämisestä.


Mitä on kieltää itsensä? Mitä se meille tarkoittaa? Minä uskon, että se on halua noudattaa Jumalan tahtoa kaikessa, tilanteesta riippumatta. Minulle se ei ole aina ainakaan ollut kovin helppoa. Minä tiedän, etteivät Jumalan suunnitelmat kohdallani ole välttämättä aina sitä, kuin mitä olisin itse toivonut, mutta suurin valhe, minkä olen joskus uskonut, on se, että menettäisin siinä jotakin, kun vastaan Jumalan kutsuun sellaisissakin asioissa, jotka eivät ole minulle niin kovin mieluisia. Vaikka olenkin pelännyt jotain menettäväni, niin olen kuitenkin saanut moninkertaisena ja runsaana takaisin sen, että olen vastannut yhteenkin pieneen askeleeseen oppiakseni tuntemaan Häntä paremmin. Mutta myös Raamatussa sanotaan, että kun sieluvihollinen valehtelee, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valheen isä ja totuutta hänessä ei ole eikä hän voi siinä pysyä.

Suurin pelko tästä menettämisestä on niillä, jotka yhä ovat uskosta osattomia, eivätkä seuraa Jeesusta. Monet uskovat kyllä Jumalan olevan olemassa, mutta silti he epäröivät lähteä seuraamaan Jeesusta. Heillä voi olla lukemattomia "syitä" siihen, miksi he eivät muka voisi tehdä sitä valintaa. Usein ajatellaan liikaa sitä, mitä muut ihmiset siitä ajattelevat, tai sitten ajatellaan, että uskovan elämä olisi jollain tavoin tylsää. Ihminen voi uskoa Jumalan olevan olemassa, mutta samalla hakea lohtua kaikesta muusta kuin Jumalasta. Hän voi olla lohtusyömäri, koukussa pornografiaan, alkoholi -ja/tai huumeriippuvainen, tai tehdä mistä tahansa muusta asiasta itselleen "oman kivan juttunsa", jolla olettaa tekevänsä itsensä onnelliseksi, mutta kuitenkaan nämä eivät voi tuoda todellista iloa ja rauhaa. Ajatellaan, että Jumala ei muka voisi osata auttaa mitenkään, vaikka on itse luonut ihmisen, sekä koko maailman Sanallaan ja viimeinen oljenkorsi, johon tartutaan, on Jeesus. Erikoista, eikö?

Missään nimessä en tahdo tällaisia ihmisiä syyllistää, mutta haluan sanoa, että tiedän mistä puhun. Vaikka minulla itselläni ei ole ollut ongelmia kaikkien yllämainitsevieni asioiden kanssa, niin kuitenkin olen ollut samanlainen. Minä uskoin koko ikäni Jumalan olevan olemassa. Kuitenkaan en Häntä tuntenut, minulla ei ollut mitään kokemusta Hänen todellisuudestaan, eikä myöskään henkilökohtaista suhdetta Häneen. En ymmärtänyt Jumalan todellisia tunteita minua kohtaan, vaan luulin, että Hän vihaa minua. Luulin, että olen Hänelle vääränlainen. En ymmärtänyt Hänen Sanaansa, enkä sitä, miten Hän minut näki. Hän oli aina rakastanut minua. Minä olisin voinut katkeroitua ja ruveta syyttämään Häntä ongelmistani, mutta en tehnyt niin. Katkera kyllä olinkin, mutta en koskaan ajatellut, että kaikki olisi ollut Jumalan syytä, ja ihmettelen sitä kyllä vielä itsekin.

Aina jos mieleeni hiipi hetkeksikin epäilys siitä, että entä jos Jumalaa ei olekaan, niin se ahdisti minua, teki minut hyvin levottomaksi ja surulliseksi, se pelotti minua enemmän kuin ajatus siitä, että olen joutumassa helvettiin. Vaikka luulinkin, että Jumala vihaa minua, niin sisimmässäni kuitenkin kovasti toivoin ja halusin Hänen olevan olemassa. Myöhemmin, kun olin tullut uskoon, ymmärsin saaneeni siihenkin vastauksen Hänen Sanastaan.

Saarn. 3: 11

"Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä..."

Jes. 59: 1 - 2

"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan: vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule.



Minä uskon, että Jumala on asettanut ihmisen sisimpään syvän kaipauksen löytää todellinen ilo ja rauha, joka ei voi täyttyä muutoin kuin Hänen yhteydestään. Rauhaa ja iloa koitetaan saavuttaa ja hakea monin eri tavoin, mutta sitä ei voi kuitenkaan saada omilla suorituksilla, eikä löytää yrittämällä. Se ei ole ansiota. Sen voi saada ainoastaan Jumalalta, sillä se on lahjaa ja armoa. Kun ihminen nöyrtyy tulemaan pieneksi Jumalan eteen, suostuu ymmärtämään, ettei tiedä eikä osaa paremmin, niin kuinka ei Jumala voisi silloin mielistyä häneen?

Minä tein paljon sellaisia asioita, joilla rikoin ja satutin itseäni. Minä käytin päihteitä, olin itsetuhoinen ja masentunut, saatoin olla väkivaltainen, minulla oli myös riippuvuuksia ja asioita, jotka ajoivat minua kauas Jumalasta. Olin lahjakas joissakin harrastuksissani, ja saatoin saada niistä paljon kehuja. Kuitenkaan nämä eivät voineet täyttää syvintä kaipausta sisimmässäni. Saatoin harrastaa monia eri asioita, kuitenkaan löytämättä rauhaa ja iloa, mitä tarvitsin. Joskus kulutin rahaani ja aikaani eri bändien perässä juoksemiseen. Melkein kaikki rahat menivät levyihin ja keikkoihin, sekä myös aloin pukeutumaan kyseisen musiikin mukaan. Ajattelin sen olevan se siistein juttu elämässäni, ja että siitä saan kaiken mitä tarvitsen. Minulla oli myös kavereita, jotka houkuttelivat minua juomaan ja muuta sellaista. Hetken aikaa tosissani uskottelin itselleni muka olevani ihan onnellinen ja parantuneeni masennuksestani, mutta totuus valkeni pian vasten kasvoja, kun puolivahingossa eräänä päivänä join kaverini luona enemmän alkoholia kuin piti ja yhtäkkiä kaikki ympärilläni pimeni. Havahduin hetkeksi ja sammuin taas uudestaan. Siitä hetken päästä havahduttuani jälleen en pystynyt muuta kuin itkemään lattialla ja hokemaan: "Miksi kukaan ei rakasta minua?"

Todellinen syy tyhjään ja pahaan oloon oli, että en ollut saanut kokea aitoa rakkautta, ja siksi tein melkein mitä tahansa etsiäkseni sitä, mutta täysin väärästä suunnasta. Entä miksi se kaikki päättyi, kun aloin viimein etsimään sitä Jumalasta? Koska Raamattu kertoo Jumalan olevan rakkaus.

1 Joh. 4: 8

"Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus."



Minä vapauduin itsetuhoisesta masennuksestani. Vapauduin riippuvuuksistani, tyhjästä olostani, löysin todellisen kestävän ilon ja rauhan, sillä Jumala toi sen elämääni. Minä olin saanut kaiken anteeksi. Pian sain ymmärtää, että tässä oli se rakkaus, mitä olin aina elämääni kaivannut, enkä tarvinnut muuta.

Vaikka olenkin joutunut luopumaan paljosta, en kuitenkaan ole menettänyt mitään. Olen saanut kaiken moninkertaisesti takaisin, eikä minun ole tarvinnut katua sitä, että tulin uskoon. Monet vanhat kaverit jäivät taakse, mutta Jumala siunasi uusilla ystävillä. Jumala siunasi minua myös muilla elämäni osa-alueilla, sain oppia tekemään asioita tuomaan kunniaa Hänelle kaikista niistä suurista teoista, mitä Hän on tehnyt. En voisi enää epäillä Jumalan todellisuutta. Olen saanut niin paljon eri rukousvastauksia ja nähnyt sellaista johdatusta elämässäni, mikä ei millään voisi olla sattumaa. Vaikka en ole vielä saanut nähdä Jumalaa, olen kuitenkin nähnyt Hänen todellisuutensa, olen kokenut Hänen läsnäolonsa ja rakkautensa. Minulle on sattunut paljon sellaisia asioita, mitä en kykenisi käsittämään.

Miksi sitten Jumala oli sallinut minulle käydä niin ikäviä asioita elämässäni? Minä uskon, että Hän halusi näyttää voimansa minussa. Vaikkei Hän koskaan ollut vihannut minua, eikä halunnut minulle pahaa, niin Hän halusi tuoda armonsa todelliseksi elämääni. Olen ikävien tilanteiden kautta oppinut erittäin paljon, ennenkaikkea sen, kuinka todellinen Hänen rakkautensa on.

Room. 5: 20

"...Mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi."

Matt. 13: 45 - 46

"Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmiä, ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mikä hänellä oli, ja osti sen."


Monesti olen kysynyt myös itseltäni, miksi Jumala valitsi juuri minut, sillä olen tuntenut itseni niin pieneksi ja mitättömäksi, vaikka olenkin Hänen silmissään äärettömän kallis ja arvokas, kuten myös jokainen muu. Kuitenkaan Hänen valintansa ei ollut minusta itsestäni kiinni, vaan yksin ja ainoastaan Hänen armostaan.

1 Kor. 1: 28

"Ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,"



Tänä päivänä tahdon sanoa Jumalalle : "Tapahtukoon Sinun tahtosi, ei minun", vaikka se ei aina helppoa olisikaan. Olen kuitenkin nähnyt, että Hän tietää niin paljon minua itseäni paremmin. Luopuminen jostain asiasta voi pelottaa, mutta jos luovun jostain Hänen tähtensä, en ikinä voi siinä menettää mitään. Miksi tahtoisin jäädä omalle mukavuusalueelleni, kun voin saada Häneltä niin monin verroin enemmän, kuin kykenen ymmärtämään? Vaikka epäitsekkyys ja omista unelmistaan luopuminen sattuukin, se kuitenkin on sen arvoista.

Joh. 12: 24

"Totisesti, totisesti minä sanon teille: Jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää."

Mark. 10: 29 - 30

"Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista, ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää."


Matt. 16: 25

"Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen."



Entä sinä? Aiotko olla se, joka päättää sanoa "kyllä" Jumalan tahdolle, vai päätätkö valita elää elämääsi turvautuen asioihin, jotka eivät voi kestää?


Joh. 3: 16

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
Elävää vettä
 
Viestit: 23
Liittynyt: 01. Joulu 2014 12:30

Paluu Raamattupalsta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron