Luen Apostolien tekoja ja vastaan tuli jae, joka kertoo yksinkertaisesti Paavalin vaikeasta merimatkasta. Pysähdyin jakeeseen, jossa Paavali sanoo sadanpäämiehille ja sotilaille hukkuvasta laivasta pakoa suunnitteleville merimiehistä: "Jos nuo eivät pysy laivassa, niin te ette voi pelastua (Apt.27:31)."
Aloin miettiä tämän jakeen syvyyttä ja pituutta ja korkeutta ja mieleeni tuli toinen kohta Raamatusta: "Sillä tämä on se sanoma, jonka te olette alusta asti kuulleet, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme eikä olla Kainin kaltaisia... (1.Joh.3:11-12)." Ja myös tämä: "Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja tekee vääryyttä ja minä panen kompastuksen hänen eteensä, niin hän kuolee - kun et sinä häntä varoittanut, niin hän synnissänsä kuolee, ja vanhurskautta, jota hän oli harjoittanut, ei muisteta - mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi (Hes.3:20)."
Me olemme Herran seurakuntana kuin laiva myrskyävällä maailman merellä. Meidän tulee todella tehdä kaikkemme, että jokainen matkustaja pysyy laivassa ja jos emme pidä tätä velvollisuuttamme valvoa veljiämme ja sisariamme, niin voimme jopa itse menettää pelastuksen. Kain kysyi Jumalalta: "Olenko minä veljeni vartija (1.Moos.4:9)?" Me todella olemme veljiemme vartijoita. On tärkeää; suorastaan elinehto, rakastaa jokaista veljeä ja sisarta hartaasti puhtaasta sydämestä.