1. Kor. 12:8-11
8 Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta;
9 toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä;
10 toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä.
11 Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo. (kaikki ei saa uskoa samassa Hengessä, toinen saa uskon , toinen saa jotain muuta)
Luuk. 18:42
Niin Jeesus sanoi hänelle: "Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut". (Isän lahjoittama usko parantumiseen vai oma tsemppaus uskoni?)
Ef. 2:8
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja- (pelastus on Jumalan lahja vaiko usko? molemmat?)
Roomalaiskirje 11
19 Sinä kaiketi sanonet: "Ne oksat taitettiin pois, että minut oksastettaisiin".
20 Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää.
21 Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan.
Jumala voi antaa uskoa, pystynkö minä itse mitenkään "tsemppaamaan" omaa uskoani vai tuleeko se kaikki Herralta? Onko parempi rukoilla uskoa Isältä vaiko koittaa itse pusertaa uskoa?
Haluaisin keskustella mitä muut ovat mieltä, eli kannattaako pistää voimavaroja oman uskonmääränsä kehittämiseen vaiko rukoilla Isältä uskoa ja odottaa?
Moni (väärä?) oppi hokee , että parantuminen ja Herran ihmeet olisivat jotenkin sidoksissa uskoomme niin haluaisin kysyä onko ne sidoksissa "omaan eli tsempattuun" uskoomme vaiko Herralta lahjaksi saatuun uskoon?