Päätin kirjoittaa joitakin ajatuksia otsikon aiheesta koska kohtaan monia uskovia, jotka eivät ymmärrä ihmisen kolminaisuutta. Olemme henki, sielu ja ruumis, mutta tämä totuus näyttää olevan useilta hukassa, samoin "elämän kadottaminen Kristuksen tähden".
Kirjoittaessani tässä sielusta tarkoitan sillä sitä olemuksemme osaa, jossa persoonallisuutemme on; sitä jotain, joka erottaa meidät kaikista muista omaksi itseksemme. Sielussa asuu tahto, tunne, järki ja älyelämä joita ilman emme kykenisi elämään luonnollista ihmisen elämää, olimmepa sitten uskossa tai emme. Nämä kaikki ovat Jumalan lahjaa ihmiselle kunhan vaan käsitämme, ettemme kykene sielunelämän avulla olemaan yhteydessä Jumalaan ja ymmärtämään Häntä. Jumala on Henki ja ihminen voi olla yhteydessä Häneen vain sisimmässä olemuksessaan asuvan hengen kautta.
Ihmisen ongelma on siinä, että hänen henkensä on synnin tähden kuollut Jumalan suuntaan ja toiseksi ihmisen luonnollinen elämä haluaa säilyttää oikeutensa omaan itseensä eikä se tahdo eikä se voi alistua Jumalan tahtoon ja yhteyteen. Ainoa mahdollisuus olla yhteydessä Jumalaan on se, että ihmisen henki uudistuu, uudestisyntyy, ja tätä Jeesus tuli tekemään Lunastuksessa, jossa Hän avasi ihmiskunnalle paluutien Jumalan yhteyteen. Jumalan rakkaus ja hyvyys vetää ihmistä tämän Lunastuksen vaikutuspiiriin - ellei näin olisi ei kukaan voisi pelastua.
Koska tämä on keskustelupalsta ja jotta aloituksestani ei tulisi sopimattoman pitkä, niin esitän nyt kanssamatkaajilleni kysymyksen: "Mitä tarkoitetaan elämän kadottamisella Kristuksen tähden?" Jeesus puhui tästä useita kertoja, esim. Matt. 16:25, Mark. 8:35, Luuk. 9:24.
[Jälkikirjoitus, ei kuulu varsinaisen aloituksen aiheeseen: Minulta löytyi pahanlaatuinen kasvain ruokatorvesta, noin 20-25 cm kokoinen. Ruokailu, nesteytys ja lääkkeiden ottaminen tapahtuu mahapeitteen läpi asetetun letkun kautta, koska ruokatorvi on umpeutunut. Kerron tämän siksi, että en ehkä jaksa joka päivä vierailla palstalla. Olen ilmeisesti tullut elämän juoksuradalla loppusuoralle, mutta tässä asiassa minulla ei ole sanansijaa koska elämäni on Jeesuksen Kristuksen kädessä ja olen samassa asemassa kuin Paavali aloittaessaan Roomalaiskirjeen sanoilla paulos dulos - vähäinen orja.]