*
Getsemanelta Golgatalle
Kun Juudas kavalsi Jeesuksen poskisuudelmalla Getsemanen puutarhassa, niin siitä alkoi Jeesuksen maanpäällisen elämän loppuvaiheet, joka päättyi Golgatan ristinpuulle. Juudas luovutti poskisuudelmalla Jeesuksen hänen vainoojiensa käsiin, jotka olivat uskonnollinen järjestelmä johtajineen ja maallinen valta.
Juudaksen suudelma on kuva ihmisestä, joka näyttää ulkonaisesti uskovan Jeesukseen, mutta sydämessään epäuskollaan kieltää Jeesuksen. Tämä poskisuudelma ei jäänyt pelkästään Getsemanen puutarhaan, vaan se on pesiytynyt tämän päivän ulkokullattujen fariseuksien sydämiin, jotka puhuvat kauniisti Jeesuksesta, mutta omilla perinnäissäännöillään kumoavat Jumalan sanan.
Katumus joka johtaa iankaikkiseen elämään
Kun Juudas ymmärsi mitä hän oli tehnyt, niin hän sanoi katuen: ”Minä tein synnin ja kavalsin viattoman veren.” Sen jälkeen Juudas meni pois ja hirttäytyi. Matt 27:3 kertoo Juudaksen katuneen, mutta miksi hän ei sitten pelastunut? Matt 27:3:ssa on kreikankielisessä Raamatussa sana metamelomai, joka ilmaisee murhetta jostakin jota on tehnyt ja jonka toivoisi tekemättömäksi.
Metamelomai sana esiintyy kuusi kertaa UT:ssa, mutta se ei esiinny kertaakaan todellisen parannuksen ja Jumalan puoleen kääntymisen yhteydessä. Niissä yhteyksissä missä kreik. UT käyttää sanoja katuminen ja kääntyminen Jumalan puoleen on kreik. tekstissä aina sanat metanoeoo, metanoia ja epistrefoo. Nämä sanat esiintyvät aina niissä yhteyksissä, missä tehdään parannus ja tullaan uskoon eli pelastutaan.
Juudaksen katumus oli vain murhetta ja mielen pahoitusta, mutta hän ei katunut sillä tavoin, että olisi etsinyt synneilleen pelastusta, siksi hän ei pelastunut, vaan joutui kadotukseen, niin kuin Raamattu asian ilmaisee. Tämä tuo eteemme näköalan, joka kertoo meille, mitä on todellinen katumus.
Todellinen katumus johtaa ihmisen aina synnintuntoon, jonka jälkeen Jeesus vapauttaa ihmisen antamalla katuvalle synnit anteeksi ja näin tämä ihminen pelastuu Jumalan valtakuntaan. Evankeliumin tehtävä ei ole saada ihmisiä tuntemaan vain murhetta ja pahaa mieltä, vaan todellista katumusta ja synnintuntoa, joka johtaa ihmiset Kristuksen armon tuntemiseen.
Sanhedrin
Uskonnolliset juutalaiset johtajat kuulustelivat kolme kertaa Jeesusta. Nämä kolme kuulustelua olivat näiden johtajien etsikkoaikaa, jotta he voisivat pelastua uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Jumalahan kutsuu ihmistä pelastukseen sanansa mukaisesti kolmesti, Job 33: 28-30. Jumala kutsuu myös tämän ajan uskonnollisia johtajia sekä myös kaikkia ihmisiä pelastukseen, joka on Jeesuksessa Kristuksessa.
Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa EVANKELIUMIA kaikille luoduille, joka uskoo ja kastetaan se pelastuu, mutta joka ei usko se tuomitaan kadotukseen.
Jeesus vietiin Getsemanesta Hannaan luo, joka oli entinen ylipappi ja Jeesuksen aikaisen ylipappi Kaifaan appi. Hannaan luota Jeesus vietiin ylimmäisen papin Kaifaan eteen. Paikalla olivat myös kirjanoppineet ja vanhimmat, joka oli Sanhedrin eli suuri neuvosto. Sanhedrin toimi Jerusalemissa, neuvostoon kuului 71 jäsentä, ylimmäinen pappi ja muut pappien päämiehet. Vanhimmat olivat siihen kuuluvia maallikkojäseniä, Jerusalemin ylhäisöä, yleensä saddukeuksia, kirjanoppineet olivat siinä farisealaisena osana.
Ylimmäinen pappi oli neuvoston puheenjohtaja, jolle kuului Jerusalemin temppelin ylin valvonta ja johto. Suurena sovituspäivänä kerran vuodessa vain ylimmäinen pappi sai mennä ilmestysmajan tai temppelin pyhimpään suitsuttamaan ja pirskottamaan armoistuimelle syntiuhrin verta.
Neuvostossa oli koolla Tooran (opetus, neuvo ja laki) ”asiantuntijat” sen ajan ”teologit”. Heillä oli paljon kirja viisautta ja tietoa, muttei sydämen uskoa, että olisivat voineet ymmärtää ja uskoa Jeesukseen, jotta olisivat pelastuneet. He eivät oikeaoppisuudessaan ja ihmisviisaudessaan kyenneet sydämessään uskomaan Jeesukseen, siksi he hylkäsivät Jeesuksen ja pitivät kiinni perinnäissäännöistään.
Pelkkä teoreettinen teologia ilman sydämen uskoa hylkää aina aidon Jeesuksen ja pukee aidon evankeliumin ylle valheen vaatteet, joita Jeesus nimitti lihansa päivinä perinnäissäännöiksi. Todellinen usko pukee tiedon rakkauden ja totuuden palvelukseen, jossa Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen Sanansa ja Henkensä kautta ja näin tieto muuttuu rakkauden palveluksi. Kirjanoppineet, rabbiinit eli opettajat tutkivat, selittivät ja opettivat Jumalan sanaa Tooraa.
Nämä kirjanoppineet loivat Raamatun rinnalle omat tunnustuskirjansa niin kuin esim. Talmud ym. joiden tehtävänä oli ohjata ihmiset pois Jumalan sanasta, koska kirjanoppineet kumosivat Jumalan sanan näissä tunnustuskirjoissaan.
Fariseukset olivat juutalaisten uskonnolliskansallinen puolue. Farisealaispuolueen päätehtävänä oli vanhinten perinnäissääntöjen noudattaminen jokapäiväisen elämän pienempiä yksityiskohtia myöten. Saddukeuksien puolueen käsissä olivat arvoasemat ja hallitsevat virat, he olivat ns. pappispuolue.
Saddukeusten mielestä liika lain korostaminen oli liioittelua ja niin he halusivatkin ihmisten luonnollisten ja maallisten arvojen nostamisen usein Raamatun opetusta korkeammalle. Saddukeukset ottivat huomioon siis pääasiassa maallisia seikkoja, eivätkä he tunteneet kirjoituksia, vaikka luulivat niitä ymmärtävänsä. Heihin sopii kuvaus uskonnollisista tämän maailmanviisaista.
-PP-
Pieni lainaus tästä linkistä:
https://www.kotipetripaavola.com/GetsemaneltaGolgatalle.html
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.