Olen asunut nykyisessä kotikaupungissani 2,5 vuotta. Minulla ei ole täällä yhtään ystävää. Mies ei korvaa ystävyyssuhteita. Miehelläni on muutama ystävä, paljon kavereita - ja heillä on keskenään "poikien jutut". Heidän seura ei minua kiinnosta enkä jaa samoja asioita heidän kanssaan. Mieheni voi olla ystäviensä kanssa minun puolestani. Toki olen välillä heidän seurassaan, mutta ryyppääminen ja paskan jauhaminen ei minua kiinnosta - eikä urheilu ym. jutut.
Minulla taas ei ole ystäviä. Tuttuja, työkavereita ja seurakuntakavereita on. Kaikki ystäväni asuvat kaukana, sukulaisiani näen todella harvoin. Jotain harrastuksia minulla on työni ohella. Olen yrittänyt olla sosiaalinen. En viitsi "änkeä" seuraan, jos huomaan, etten ole tervetullut. Huomioin normaalit kohteliaisuussäännöt ja hyvät käytöstavat. Seurakunnassa palvelen lahjoillani. En tunne tiimiä, jonka kanssa palvelen. Kaikki mitä puhumme on palvelusta, Jumalasta ja mitä teemme. Olisi kiva tuntea näitä ihmisiä paremmin, mutta monilla on työt ja muita kiireitä.