Ystäviä

Rukousaiheet

Ystäviä

ViestiKirjoittaja lara.tomb.raider » 06. Syys 2012 12:28

Olen asunut nykyisessä kotikaupungissani 2,5 vuotta. Minulla ei ole täällä yhtään ystävää. Mies ei korvaa ystävyyssuhteita. Miehelläni on muutama ystävä, paljon kavereita - ja heillä on keskenään "poikien jutut". Heidän seura ei minua kiinnosta enkä jaa samoja asioita heidän kanssaan. Mieheni voi olla ystäviensä kanssa minun puolestani. Toki olen välillä heidän seurassaan, mutta ryyppääminen ja paskan jauhaminen ei minua kiinnosta - eikä urheilu ym. jutut.

Minulla taas ei ole ystäviä. Tuttuja, työkavereita ja seurakuntakavereita on. Kaikki ystäväni asuvat kaukana, sukulaisiani näen todella harvoin. Jotain harrastuksia minulla on työni ohella. Olen yrittänyt olla sosiaalinen. En viitsi "änkeä" seuraan, jos huomaan, etten ole tervetullut. Huomioin normaalit kohteliaisuussäännöt ja hyvät käytöstavat. Seurakunnassa palvelen lahjoillani. En tunne tiimiä, jonka kanssa palvelen. Kaikki mitä puhumme on palvelusta, Jumalasta ja mitä teemme. Olisi kiva tuntea näitä ihmisiä paremmin, mutta monilla on työt ja muita kiireitä.
lara.tomb.raider
 
Viestit: 204
Liittynyt: 04. Tammi 2011 10:33
Paikkakunta: Satakunta

Re: Ystäviä

ViestiKirjoittaja pekka » 07. Syys 2012 11:34

lara.tomb.raider kirjoitti:Olen asunut nykyisessä kotikaupungissani 2,5 vuotta. Minulla ei ole täällä yhtään ystävää. Mies ei korvaa ystävyyssuhteita. Miehelläni on muutama ystävä, paljon kavereita - ja heillä on keskenään "poikien jutut". Heidän seura ei minua kiinnosta enkä jaa samoja asioita heidän kanssaan. Mieheni voi olla ystäviensä kanssa minun puolestani. Toki olen välillä heidän seurassaan, mutta ryyppääminen ja paskan jauhaminen ei minua kiinnosta - eikä urheilu ym. jutut.

Minulla taas ei ole ystäviä. Tuttuja, työkavereita ja seurakuntakavereita on. Kaikki ystäväni asuvat kaukana, sukulaisiani näen todella harvoin. Jotain harrastuksia minulla on työni ohella. Olen yrittänyt olla sosiaalinen. En viitsi "änkeä" seuraan, jos huomaan, etten ole tervetullut. Huomioin normaalit kohteliaisuussäännöt ja hyvät käytöstavat. Seurakunnassa palvelen lahjoillani. En tunne tiimiä, jonka kanssa palvelen. Kaikki mitä puhumme on palvelusta, Jumalasta ja mitä teemme. Olisi kiva tuntea näitä ihmisiä paremmin, mutta monilla on työt ja muita kiireitä.


Kiitos Isä, että olet armollinen sisarta ja uskonystävääni kohtaan tässä asiassa.

Kiitän sinua Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
"Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte." Hepr. 10:36

https://annabella-wargh.webnode.fi/
Avatar
pekka
Site Admin
 
Viestit: 5194
Liittynyt: 22. Marras 2010 21:51

Re: Ystäviä

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 07. Syys 2012 13:06

*
Seurakunnassa ei ole toivoa vaan koetinkiviä. Olen jo kauan rukoillut itselleni ystävän sieltä seurakunnasta mutta tuloksetta.
Pettynyt kyllä olen mutta olen myös luovuttanut toivoa. Turha etsiä sieltä seurakunnasta ystävän enää.
Sieltä seurakunnasta kotiintultuani olen aina ollut kuitti. Rankkaa olla ulkopuolinen ja yksin jäänyt kans...
Saarnaajan tavalla näen asian ihan turhaksi toivoksi. Seurakunnan ulkopuoliset kamut aina turmelevat tapoja.
.
Mulla on ollut paras ystävä koko lapsuudestani saakka mut hänelle tuli äkkinäinen kuolema ja näen yhä unta hänestä.
Olen unohtanut hänen olleensa haudassa ja meinasin tekstata hänelle viestin mut sit muistin että hän on haudassa, ihan monta kertaa.
Hän on jo 5v haudassa enkä vielä muista...
No en uskalla elättää toivoa rukoilemalla ystävää itselleni.
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Ystäviä

ViestiKirjoittaja lara.tomb.raider » 09. Syys 2012 13:19

Niin... monilla seurakuntalaisilla voi olla vakiintunut ystäväpiiri ja läheiset sukulaissuhteet. He voivat olla ystävällisiä kahvipöydässä, mutta siihen se jää! Tuttuja löytää helposti, ystäviä on vaikeampi saada. Melko nopeasti sen huomaa, jääkö ihminen tuttavuusasteelle vai löytyykö jotain samankaltaisuutta keskusteluissa. Itsellä on ollut yksi läheinen uskova ystävä, kuoli 4 vuotta sitten. Muutama muu läheinen uskova ystävä asuu toisessa kaupungissa. Heitä näkee joskus. En muista tai tiedä, millä keinoin tai mitkä asiat saivat meidät ystävieni kanssa kiinnostumaan toinen toistensa seurasta. Ehkä se on luonteessa jokin sellainen asia tai yhteinen harrastus tai jotain... En tiedä, mutta olen elänyt niin siunattua elämää monta vuotta, koska oli aina lenkki- tai uintiseuraa, rukouskaveria ja aina pystyi soittamaan jollekin... Nyt yritän olla seurakunnassa oma itseni, mutta se tuntuu hieman turhauttavalta. Huumori ei kohtaa ja ihmiset ovat vain niin erilaisia. En hae itseni kopiota. Ystävyys on sitä, että haluaa olla toisen seurassa hänen itsensä vuoksi, ei tarvitsevuussuhteen, yksinäisyyden tai muun syyn...

Toki minun tulee tukea heikompaa sisarta tai veljeä. En kuitenkaan pidä sellaista ihmissuhdetta ystävyyssuhteena, jossa olen koko ajan antava osapuoli, kuuntelija, tukija ja uskonystävä. Sellaiset ihmissuhteet kuluttavat, koska emme ole tasavertaisia. Olen itsekin aikanaan tarvinnut tällaista ihmissuhdetta, jotta olen voinut eheytyä ja kasvaa uskossa. Olen niistä rinnallakulkijoista kiitollinen! Opettajat, psykologit, sielunhoitajat tai muut eivät välttämättä ole ystäviä, vaikka kulkevatkin rinnalla...

Itsellä on ei-uskovia kavereita myös ja pidän myös sitä, että voin viettää aikaa heidän kanssaan. Moni heistä asuu niin kaukana, että en ehdi näkemään. Ja ei-uskovilla kavereillani/ tutuilla tässä nykyisessä kotikaupungissa tuppaa olemaan myös niin täydet sosiaaliset suhteet, että olen listan häntäpäässä. Ymmärrän, että ihmissuhteet vaativat aikaa ja viitseliäisyyttä. Näiden ihmisten kanssa ei ole hengellistä yhteyttä, vaikka joistain ei-uskovista kavereista voi tulla läheisiä ja ehkä osa löytää uskon jossain vaiheessa. En halua vältellä tällaisia harrastuskavereita, koska ensinnäkin suurin osa heistä on hauskoja ja mukavia ihmisiä. Toiseksi uskovat on luotu elämään uskoaan todeksi ei luostareissa vaan normaalissa arjessa!!!
lara.tomb.raider
 
Viestit: 204
Liittynyt: 04. Tammi 2011 10:33
Paikkakunta: Satakunta

Re: Ystäviä

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 10. Syys 2012 10:19

*
Jumala on luonut meidät sellaisiksi niin me tarviimme toisiamme, seurakuntina.
Mutta eikö meidät oo luotu ystävinä kans?
Seurakunnassa on helppo halata ja saada poskipusuja uskonsisarilta. Mutta ei siellä ystävystytä. Se on jotain esteenä sillee...
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Ystäviä

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 10. Syys 2012 10:25

Mikähän sen tekee, sori että laitan tänne ihan keskustelumielessä pohdintaa... mutta en enää odota tai kaipaa varsinaisesti uskonystäviä, olen tyytyväinen siitä, että suhteeni Jumalaan on kunnossa ja jotenkin on jäänyt aika toissijaiseksi se, onko ne ystäviä siellä seurakunnassa mun kanssani. En tarkoita sitä, etteikö olisi tosi mukavaa, jos löytäisi ystäviä myös sieltä seurakunnasta. Olisihan se kiva jakaa ajatuksia syvällisemmin, kuin vain mitä kuuluu puheasteella, monestihan se seurakunnassa on sitä keskustelua "että hei mitä sulle kuuluu" ja joka kerta huomaat sanovasi " että ei tässä mitään, ihan hyvää kuuluu" ja melkein siinä se on, vaikka tahtoisit sanoa paljon enemmän, niin siihen se tyssää...

---------------------------------------------
Vaikka minulla ei olisi yhtään ystävää, on yksi joka minua rakastaa...
Kaiken se uskoo, kaiken se toivoo, kaiken se rakastaa ;) (omin sanoin sanottuna) rakkaus peittää yksinäisyyden, murheen, epätoivon, ja se on ylitsevuotavaa.
:hearts:
lonelyrider
 

Re: Ystäviä

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 10. Syys 2012 10:58

*
Kerran minä pyysin Jumalaa lähettämään sinne kaupunkiin jonkun uskovan että me kaupungissa törmätäisiin toisiimme ja ystävystyisimme kans.
Niin sit menin sinne ja siellä törmäsin jehovantodistajaan naiseen. Olin ymmälläni miksi Jumala lähetti hänet minun luokse.
Mietin voiko jehovantodistajan kanssa ystävystyä.

Raamattu sanoo: Jaak.
4:4 Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.

Joskus mietin voiko hän olla se rukousvastaus siihen mitä pyysin ( ? )
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Ystäviä

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 10. Syys 2012 11:05

vaisuliini kirjoitti:*
Kerran minä pyysin Jumalaa lähettämään sinne kaupunkiin jonkun uskovan että me kaupungissa törmätäisiin toisiimme ja ystävystyisimme kans.
Niin sit menin sinne ja siellä törmäsin jehovantodistajaan naiseen. Olin ymmälläni miksi Jumala lähetti hänet minun luokse.
Mietin voiko jehovantodistajan kanssa ystävystyä.

Raamattu sanoo: Jaak.
4:4 Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.

Joskus mietin voiko hän olla se rukousvastaus siihen mitä pyysin ( ? )


Vaisuliini, mielestäni sinä voit olla jehovalaisen ystävä, aivan kuin vaikka islamilaisen kanssa tai kristityn kanssa. Ystävyys ei katso sellaisia rajoja. "Maailmassa" voi olla ihan uskovaksi tunnustautuvakin, eikä Jumalan rakkaus katso uskontokuntiin sinällään. Jumalan rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan... Hän antoi ainokaisen poikansa ettei YKSIKÄÄN hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen pelastuksen. Se yksikään, on samanlainen ihminen kuin sinä tai minä, kukaan meistä ei ole sen parempi tai huonompi toistaan. Me saamme ja meillä on lupa olla ystävällisiä ja ystäviä, kaikkien kanssa.

Meidän ei tule sopeutua itse maailmaan, se on vihollisuutta Jumalaa vastaan, vaan meidän tulee elää elämää Kristuksessa Jeesuksessa.
lonelyrider
 

Re: Ystäviä

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 10. Syys 2012 11:18

Tuo vaisuliinin pohdinta ystävyydestä, sai minutkin mietteliääksi... ystävyyshän on sitä tosiaan, että meidän tulee olla kaikille ystäviä, eikä se tarkoita että sopeutuisimme maailmaan... vaan se samarialaisen luonne, josta Jumalan sana kertoo, on sitä, että kun tapaat sen toisen ihmisen, et katso ulkoiseen... koska ihminen näkee silmillään vain tämän todellisuuden, Jumala näkee pintaa syvemmälle ja Hänen maailmansa ei ole rajoitettu kuin meidän ihmisten on.
lonelyrider
 

Re: Ystäviä

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 10. Syys 2012 11:26

Ja lisää ystävyydestä :) ja tämähän ei lopu koskaan... ei koskaan :o :lol: ;)
No ei vaiskaan...

Mutta siis...tietenkään se ei myöskään tarkoita sitä, että jos joku ei hyväksy minua ja sitä että olen Kristuksen oma, niin ei minun tule väkisin yrittää olla kenenkään ystävä ja väkisellä yrittää ketään käännyttää tai muuta vastaavaa...
lonelyrider
 

Seuraava

Paluu Rukouspalsta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa