Ystäviä

Rukousaiheet

Re: Ystäviä

ViestiKirjoittaja lara.tomb.raider » 14. Syys 2012 19:46

Herman: Ajattelen ystävyyttä laajamuotoisesti. Toki pallopelikavereita voi olla, voi olla harrastuskavereita ja muita. Minulla ei ole tällä hetkellä juuri sellaisiakaan. Mutta olen aina ystävien kanssa tehnyt erilaisia asioita, en vain istunut neljän seinän sisällä. Ystävän kanssa voi ulkoilla, marjastaa, jutella ja pitää hauskaa. Ystävän kanssa voi myös jakaa ilot ja surut, uskovien kanssa mahtavaa on myös rukousyhteys! En halua ystävyydeltä vain sitä, että "ratkotaan ongelmia". Se voi olla myös aktiivista tekemistä, remonttihommia tai vastaavaa. Lisäksi joskus marjametsään voi olla kiva saada seuraa.

"On ok olla eri sukupuolta olevan ystävä, jos on sinkku". En ole tästä samaa mieltä. Ympäristön painostuksesta (ei oma puoliso!) vähensin yhteydenpitoa miespuolisiin ystäviini. Jossain vaiheessa ymmärsin, että se on typerää. Itsellä ei ollut tässä asiassa ongelmaa, ei ollut ystävillänikään eikä aviopuolisollani. Mieheni tietää, keitä tapaan - on tavannut suurimman osan kaikista "miespuoleisista tuttavistani". Nykyään olen melko säännöllisesti yhteydessä myös miespuolisiin ystäviini. Mielestäni henkisen haureuden raja menee siinä, salaako puolisolta jotain. Jos keskustelen ystävän kanssa asioista, joista mieheni voisi kuulla, ystävyys on hyvällä pohjalla. Jos keskustelee ystävien kanssa sellaisia asioita, joita puoliso ei saa kuulla, se on väärin. Toisaalta on sellaisia asioita, jotka miestäni ei kiinnosta. Usko on yksi asia, joistain työkuvioistani hän ei ymmärrä mitään. Minua taas ei aina jaksa kiinnostaa hänen intohimonsa penkkiurheilua kohtaan. Hän harrastaa omien kavereidensa/ ystäviensä kanssa niitä asioita, joita ei jaa täysin minun kanssani. Sama pätee toisinpäin. Emme kuitenkaan salaile asioita.

Toki olen miettinyt sitä, että puhun uskoville ystäville melko avoimesti avioliitostani. Olen rukoillut myös heidän kanssaan mieheni uskoon tulemisen puolesta. Onko tämä sitten salailua, koska en ole kertonut rukouksista miehelleni? Joskus on viisautta olla hiljaa ennen kuin tulee oikea hetki puhua. Joskus taas hiljaa oleminen on valehtelua. Siinäkin on suuri ero. Jos puoliso ei ole uskossa, minulla ei olisi minkäänlaista seurakuntayhteyttä, jos en voisi puhua asioista, joihin miehelläni ei ole tarttumapintaa!

Olen kiitollinen, ettei mieheni ole mustasukkainen. Olen kertonut avoimesti, keitä tapaan, jos olen matkalla toisessa kaupungissa. Suurimmat ennakkoluulot tulevat liittomme ulkopuolelta. Tilanne voi tietysti muuttua, kun mieheni tulee uskoon. Ehkä tapaamme näitä ystäviäni yhdessä :) ! Toisaalta olen tavannut pariskuntia (niin uskovia kuin ei-uskovia), jotka tekevät kaiken yhdessä. Heillä on kaikesta sama maku, tekevät kaiken yhdessä jne. Tällaiset ihmiset elävät toisen kautta, mikä on eri asia kuin tulla yhdeksi/ olla kimpassa tai tiimi/ ajatella toisen parasta. Joskus haluan jutella pariskunnasta toisen osapuolen kanssa, ja toinen istuu vieressä kuin liimattu. Toki puolisot muistuttavat yhä enemmän toisiaan, mitä kauemmin ovat naimisissa. Luojalle siitä kiitos, ettei kuitenkaan tarvitse muuttua toiseksi ihmiseksi. Kummallakin saa olla omat ajatukset, omat tila ja Jumalasuhde.
lara.tomb.raider
 
Viestit: 204
Liittynyt: 04. Tammi 2011 10:33
Paikkakunta: Satakunta

Re: Ystäviä

ViestiKirjoittaja Herman » 14. Syys 2012 23:35

lara.tomb.raider kirjoitti:"On ok olla eri sukupuolta olevan ystävä, jos on sinkku". En ole tästä samaa mieltä....


Yksinkertaistat tuossa lainauksessa (joka ei itse asiassa ole edes suora lainaus) aika paljon sanomaani. Kirjoitin, että ystävyydessä toisen sukupuolen kanssa saattaa olla riskitekijöitä, varsinkin jos aviliitto ei ole kaikilta osin kunnossa. Jos aviopuolison kanssa on asiat täysin kunnossa ja on kaikille selvää ettei siltä ystävältä hae jotain sellaista mitä puolisolta pitäisi saada mutta ei saa, ja suhteet ja tilanteet ovat kaikilta osin muutenkin kaikille selkeitä, niin silloin nämä riskitekijät ovat aika minimissään. Hienoa jos jonkun avioliito on sellainen, itselläni se ei aina ole ollut ongelmaton vaikka olemmekin molemmat uskossa, joten omalla kohdallani riskit olisivat liian suuret. Ja tämä on siis täysin oma arvioni ja päätökseni, eikä siihen vaikuta mahdollinen ympäristön tai jonkun muun painostus (on aika hölmöä tehdä mitään omaa elämää koskevia päätöksiä jonkun toisen ihmisen painostuksesta).
Herman
 

Re: Ystäviä

ViestiKirjoittaja systeri » 15. Syys 2012 10:11

Oon samaa mieltä Hermanin kanssa ja varsinkin jos se ystävyyssuhde ei kestä päivänvaloa kaikilta osin, niin siinä on vaaransa.Eli jos kokee vähänkään väärää vetoa vastakkaiseen sukupuoleen niin siitä täytyy pyrkiä pois.
Eräs nuori nainen kertoi joskus että hänen paras ystävänsä oli miespuolinen ,kunnes hän tapasi tulevan miehensä, niin tuo ystävyys suhde hiipui niin että enää silloin tällöin viestejä laitetaan että mitäs kuuluu ja molemmat on nyt aviossa lapsiakin on molemmilla.
Heillä oli puhdas kaverisuhde ja kumpikaan ei jäänyt roikkumaan kolmanneksi pyöräksi toisensa elämään.
systeri
 

Re: Ystäviä

ViestiKirjoittaja lara.tomb.raider » 16. Syys 2012 18:43

Tutustuin kerran naiseen, joka oli laittanut ystävyytensä miespuoliseen kaveriin poikki. Syy oli se, että hän (naimisissa oleva nainen) koki liikaa houkutuksia siihen kaveriinsa. Voi olla, että tunteet/ vetovoima tuossa kaverisuhteessa olivat molemmin puoleiset. Tuossa tilanteessa tämä nainen toimi oikein, koska suojeli avioliittoaan. Toki puoliso on ihmissuhteissa se "ykkönen", ystävät ja kaverit tulevat sen jälkeen.

Juttelin tästä kaveriaiheesta uskovan ystäväni kanssa puhelimessa. Hän sanoi kokeneensa ärsyttävyyteen asti samanlaista painostusta ja kyttäämistä uskovien ihmisten taholta. Tämä ystäväni on sinkku. Hän on matkustellessaan saanut Herran johdatuksesta viettää mahtavia hetkiä uskovien ihmisten seurassa, ja saanut jopa ihania ystävyyssuhteita. Ongelmia tulee (muiden uskovien osalta) siinä vaiheessa, kun hän viettää aikaa vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa. "Joko seurustelette?", "Menettekö treffeille?" - ystävältäni on kyselty. Hän kokee sen erittäin ärsyttäväksi, koska Jumala on luonut meille erilaisia ystäviä, kavereita ja tuttuja. Tämä ystäväni on saanut nauttia mukavien ja ihanien ihmisten seurasta, rakentua hengellisesti ja viettää aikaa (harrastusten ym. parissa). Jumala näkee myös avioitumisaikataulut hänen kohdallaan, mutta uskovat ihmiset tekevät hänen "ystävien kanssa ajan viettämisestä" totaalisen vaikeaa. Jumala ei ole puhunut kenenkään näistä vastakkaista sukupuolta olevien ihmisten kanssa avioitumisesta - mutta jopa uudestisyntyneille krisityille se tuntuu olevan vaikeaa. Se on surullista. Ystäväni ironinen kommentti "Muslimimaassako elämme?!?" osuu kohdalleen.

Eli on sinkku tai "varattu", niin vastakkaista sukupuolta olevat kaverit tuottavat jokseenkin paljon ongelmia. En ole koskaan ajatellut vastakkaista sukupuolta olevan ystävän olevan "kolmas pyörä" ihmissuhteessa. Olen ajatellut, että ystävyyssuhteista tulee myös pitää huolta. Jumalasuhde on tärkein, sitten tulee puoliso ja lapset (jos niitä on) - mutta kyllä ystävyyssuhteitakin täytyy hoitaa. Toki ensisijaiset ystävyys/ kaverisuhteet tulevat lähellä olevista ihmisistä (sama kaupunki/ kunta), mutta ei vanhojakaan ystäviä tule unohtaa kokonaan. Olen rukoillut niitä "uusia ystävyyssuhteita" tästä nykyisestä kotikaupungistani.

Olen katkaissut kaksi ystävyyssuhdetta: kumpikin ihminen olivat mieleltään niin sairaita eivätkä hakeneet apua, etten jaksanut tai osannut olla psykologi. Se kävi minulle liian kuluttavaksi. Joissakin tapauksissa joku muu syy kuin sukupuoli voi olla syy ystävyyssuhteen päättämiseen tai yhteydenpidon lopettamiseen. Toki välillä rukoilen näiden ihmisten puolesta, mutta en jaksa enkä pysty viettämään aikaa heidän seurassaan, olemaan sähköpostilla enkä puhelimella yhteydessä.
lara.tomb.raider
 
Viestit: 204
Liittynyt: 04. Tammi 2011 10:33
Paikkakunta: Satakunta

Edellinen

Paluu Rukouspalsta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 15 vierailijaa

cron