Voi vitsi tätä nykymaailman menoa ja lasten ilkeyttä(joiden alkusyy on kyllä kotona vanhemmissa)
Itse entisenä koulukiusattuna, tiedän sen äidin huolen... olen äärimmäisen tuntosarvet herkkinä asioissa, joissa etenkin tyttären puolesta (koska hän on välitön ja rohkea ja saattaa hakeutua isompienkin lasten seuraan)... itsekin huomannut yllätykseksi että isotkin lapset ovat saattaneet alkaa ilkkumaan lapsen jutuista ja sitten yrittänyt kohteliaasti sanoa sellaisille... silti huomaan, että sellainen aiheuttaa minussa tunteita jotka nousee varmaan omasta lapsuudesta pintaan. Lastaan halauaa suojella kaikin tavoin, että itsetunto ei menisi. Nuo jutut on pieniä vielä teidän tapaukseen verrattuna, toin esille sen, koska joskus huomaa vaan uskomattomia piirteitä nykylapsissa, eikä tunnu olevan minkäänlaista kunnoitusta, vaikka lapsi olisi aikuisen seurassa ja lasten ikähaitari olisi jotain lähemmäs kymmennen vuotta.
Tuo teidän lapseen kohdistuva kiusaaminen on kyllä jo äärimmäistä ja tosi vaarallista. Kannattaisiko tuosta olla yhteydessä kouluunkin? Tai kirjoita lapsen profiilia käyttäen sinne ryhmään, että olet lapsen äiti ja jos tuo ei lopu, niin otatte poliisiin yhteyttä nettikiusaamisen vuoksi?
Ryhtyisin toimiin, ainakin jos olisin sinä, tottakai muistan rukouksin, mutta uskova saa myös käydä vääryyttä vastaan rohkeasti ja myös Jumala on apuna. Samalla vaikutat siihen, että muut lapset eivät joudu kiusaajien uhreiksi. Koetan muistaa teitä ja olette ajatuksissani, minun sydämeeni nousee niin paha mieli lapsesi puolesta. Kun kiusaajat vievät itsetunnon, se voi viedä koko aikuiselämältä pohjan pois, vaikuttaen työssäkäymiseen ja kaikkeen muuhun, tiedän sen kokemuksesta.