Kirjoittaja vaisuliini » 22. Elo 2011 22:04
Anteeksi, olisi esirukousaihe vielä...
Minua alkoi taas ahdistaa ja masentaa sillä minusta tuntuu että olen elämäni tuhlannut väärällä tavalla tai en oikein käyttänyt elämäni...
Ennen sunnuntain ehtoolliskokousta uskonsisar lähetti minulle tekstarin kännykkään ja sanoi että itse on ehtoolliskokouksessa mutta minun oli tapana jättää kokouksen väliin. Ei tämä ole eka kerta kun jätin kokouksen väliin.
Siellä oli niin epämiellyttävää istua kovalla tuolilla ja yritin kokoajan etsiä mukavan istuma-asennon löytämättä mitään ja katsoin aina kelloa jokos kokous loppuu. Vastenmielistä lähteä kokoukseen aamupäivällä kun en itse ole aamuvirkku ihminen.
Aina kun kokous päättyi niin olo oli ihan tyhjä ja kotiin tultuani olin pettyneen oloinen niin siksi ei enää huvittanut mennä kokoukseen.
Mutta nyt minä olen ypöyksin niin mietin tuhlasinko väärällä tavalla elämäni... Tuntuu että olen vailla ymmärrystä ja vaikea tapaus Jumalalle joka yritti kokoajan johdattaa minua Hänen tahdon mukaan.
Jumala, auta minua tässä asiassa.
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.