Hei ystävät, rukoilkaa, että saisin elävän seurakuntayhteyden, jossa voisin kokea olevani turvassa. Ihmisessä kun asuu se rikkonaisuuskin, myös monessa uskovassa ja seurakunnissa on niitä rikkonaisia ihmisiä. Pelkään, että jos avaan sydämeni ihmisille joita seurakunnissa on... ihminen ei kuitenkaan voi elää pimeydessä vaan valkeudessa tekojensakin suhteen, eikä oikeata seurakuntayhteyttä voi syntyä jos ihminen ei paljasta sitä mitä on, vaan pitää kaiken salassa. Haluan olla rehellinen ja avoin ja sitä varmasti olenkin, liiankin kanssa joskus, pelkään vaan että siitä syntyy "karkaamisreaktio" siellä seurakunnassa itselleni. Ihmisten kanssa oleminen, se voi tehdä kipeää ja siinä voi satuttaa itsensä pahemman kerran ja se on taas yksi haava lisää.
Minut on aina otettu hyvin vastaan, todella hyvin, mutta taidan olla itseni pahin vihollinen.