Ystäväni kuoli pahanlaatuiseen kasvaimeen muutama vuosi sitten ja hänen isä joi suruun tyttären menehtymisen takia. Siten isä menehtyi.
Kun olen ollut usein vainaa ystäväni luona joskus hiihtolomalla ja joskus kesälomalla ja joskus viikonlopulla.
Hänen äiti on aina sanonut minulle apoptoivansa minut omalle tyttärellensa sisareksi kun me ollaan oltu niin parhaita ystäviä, pienestä saakka. Hän on sanonut saavansa apoptoimaan minut itselleen pitkäksi ajaksi, siis leikkimielessä...
Tosi ihana ihminen hän on.
Nyt sain tietää minun äidin kautta että vainaa ystäväni äiti sairastui imusolmukesyöpään. Minusta tuntuu että kirous olisi koko vainaa ystäväni perheen päällä. Ensin ystävä, siten isä ja nyt äiti.
Pyytäisin esirukousta että kirous lähtisi kokonaan pois. Tämä nainen tulisi uskoon ja pelastuisi.
Jumala auttakoon tätä naista!