Toivon paranemista ja Jumalan läsnäoloa!
Itse olen kärsinyt sosiaalisissa tilanteissa hieman toisenlaisesta pelosta. Itse olen reagoinut kaikkeen aina vatsallani (jännitys, stressi), ja joistain ruoka-aineista vatsani voi mennä toisinaan sekaisin ja taas toisinaan se ei reagoi mitenkään. Pelkoni liittyi siihen, että jos en ehdikään vessaan (olen vieraassa kaupungissa tai maassa). Joskus ennen vanhaan suunnittelin jopa kävelyreitit niin, että vessoja oli aina lähellä. Asia meni jossain vaiheessa niin vaikeaksi, että pelkäsin sosiaalisia tilanteita, esiintymistä ja muuta.
Olen edelleen herkkävatsainen ja minun täytyy syödä pääasiassa todella terveellisesti (muuten saan ummetusta tai rasvaripulia). Terveellinen ruokavalio on tietysti sinänsä hyvä asia, ja on auttanut minua. Toinen asia (missä tahansa fobiassa) on se, MITÄ todella pelkää?
Minä en pelännyt vatsani sekoamista vaan siitä seuraavaa sosiaalista häpeää. Kerran sanoin itselleni "Mitäs sitten, jos en ehdikään vessaan?". Oloni helpottui samalla sekunnilla ja vapautui siitä todella paljon. Lisäksi, kun olen liikkunut paljon luonnossa, jossa ei ole puuvessoja tai muuta (vain mättäitä ja puskia) ja välillä on pakko ollut käydä siellä tarpeillaan, niin se on tuonut realismin tajua. Liikunta ja ruokavalio ovat auttaneet todella paljon tilanteeseeni. Tottakai joudun miettimään, että jos olen lähdössä pitkälle kävelylenkille, että mitä syön pari tuntia ennen - mutta niinhän urheilijatkin tekevät. Itse asiassa ruokailun suunnittelu ei ollutkaan niin epänormaalia kuin olin kuvitellut. On erittäin harvinaista, että joku voi syödä ja juoda mitä tahansa ja milloin tahansa ja vatsa toimii kellon tarkasti. Olen nykyään kiitollinen, ettei minulla ole ruoka-aineallergioita. Kun syön terveellisesti (satsaan välillä luomuun ja panostan ruoan laatuun), oloni on todella paljon parempi.
Olen kerran sairastanut ruokamyrkytyksen ja tiedän, mitä on kun istuu vessan pöntöllä ja pää lavuaarissa 3 vuorokautta. Sitä en toivo kenellekään! Tiedän siis, että oksentamiseen voi liittyä pelkoa ja inhottavia muistoja - varsinkin jos ne liittyvät tadetskin lailla lapsuuteen. Pelot ja ennakkoluulot siirtyvät helposti lapsiin. Jos vanhempi pelkää hammaslääkärissä käyntiä, luultavasti lapsi oppii pelkäämään samalla lailla...
Toivottavasti tästä on apua:
Miksi pelkään: mitä inhottavaa liittyy tilanteeseen (oksentaminen)?
Liittyykö siihen muistoja, sosiaalista aliarviointia, fyysistä kipua, jotain värejä tai tuoksuja?
Jos tilanteeseen liittyy muita ihmisiä (vanhemmat, täti, veli, mummo, kummisetä, naapurin kaveri...), miksi annan heidän aikuisena vaikuttaa pelon kautta elämääni?
Jos nämä "vaikuttavat henkilöt" ovat kuolleet, niin voinko päästää heistä ja ikävistä muistoista irti?
Voinko nyt kertoa jollekin läheiselle ja luotettavalle ihmiselle tilanteesta, joka ei tiedä tämän kaltaisesta fobiasta tai juuri sinun sairastavan sitä? Puhuminen auttaa.
Millä tavoin pelko vaikuttaa siihen, että esim. ylipeset käsiäsi tai ylläpidät jotain pakkotoimintoa?
Voiko toiminnon jättää pois niin, että pesee käsiään vain wc:ssä käynnin yhteydessä ja ennen ruokailua - muussa tapuaksessa käsidesit ja muut ovat ehdottomasti kiellettyjä?
Jos lisää jotain vatsalle terveellistä (maitohappobakteerit, jogurtti...) ruokavalioon, auttaako se sinua tuntemaan itsesi terveemmäksi?
Voit myös kirjoittaa kirjeen tilanteeseen liittyneille henkilöille (tadetski isälleen), jossa kertoo vihan, surun, pettymyksen ja kaikki tunteet niin yksityiskohtaisesti kuin haluaa. Kirjettä ei tarvitse näyttää kenellekään - kun se on valmis ja siinä on kaikki asiat, sen voi polttaa vaikkapa takassa tai nuotiolla! (Kirjoittamisella on ihmeellinen vapauttava voima.)
Tämän jälkeen kannattaa ehdottomasti rukoilla, että voisi antaa anteeksi niille ihmisille, jotka ovat loukanneet. Kaikki tunteet saa tuntea läpi, vihan ja tuskan ja surun. Niistä voi kuitenkin vapautua ja päästä elämässä eteenpäin!
Voimia ja rakkautta