Sivu 1/1

Toivossa eläminen muka?

ViestiLähetetty: 07. Heinä 2013 09:54
Kirjoittaja vaisuliini
*
Ehti tapahtumaan ikäviä asioita ympärilleni, minulle ja muille uskoville. Tuntui ettei Jumalan käsi ja apu ollut paikalla.
Tuntuu että rukouksesta ei ollut apua ja nyt vanhemman uskonsisaren rinta on ottanut pois syövän takia vaikka on ollut koko porukka rukoiltu hänen puolesta ja itse olin mukana rukoilemassa. Itse laitoin toivoni Herraan että hän paranisi täysin terveeksi ihmeellisellä tavalla. Koska Jumalalle ei ole mikään mahdotonta mutta nyt tilanne näyttää mahdottomalta ja olin menettämässä toivoa siihen.

Häneltä rinta on otettu pois ja tämä asia kolahti minuun pahasti. Minä järkytyin ja jähmetyin itse kans.... En voinut käsittää kuinka Jumala salli tämän. Raamatun mukaan Jumalan käsi ei ole lyhyt auttamaan niin sitä en vielä voi käsittää.

Minun ystävälleni avioero on astunut virallisesti voimaan. Koko porukka on rukoiltu hänen puolesta saamatta mitään apua Jumalalta.
Isäpuoleni äidin äkkinäinen kuolema vaikka hän oli hyvässä kunnossa paitsi dementia. Minun neljäs hakemukseni eräässä asiassa on taas hylätty kun minua kehoitettiin yrittämään vielä ja tämä pani minut ahtaalle... Ja siten eräs kohta Raamatusta pisti simmuun niin se tuntui heti vastenmieliseltä.

Ps. 33:22
Sinun armosi, Herra, olkoon meidän päällämme, niinkuin me panemme toivomme sinuun.

Kuinka toivoa menettäneenä sitä voi käsittää? Ahdistukset on lähes joka paikalla ja on paljon pyydetty rukousapua ja me uskovat jouduimme ahtaalle.

Eräs uskonveli sanoi minulle: älä menetä toivoa.

Room. 12:12 Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.

Se(kin) kohta pani vielä entistä enemmän ahtaalle kun en näe mitään toivoa. Vieläkö pitää yrittää epätoivoisena rukoilla? Tuntuu etten jaksa yrittää enää... Mitä tämä kaikki tarkoittaa ja mitä Jumala tahtoo meiltä? Tuntuu että Jumala on mukana tässä pelissä ja panee meidät ahtaalle kunnes menetämme kokonaan toivon ja mikä sen on tarkoitus?

Re: Toivossa eläminen muka?

ViestiLähetetty: 07. Heinä 2013 10:04
Kirjoittaja Aamu-Usva
Toivottavasti en nyt lisää epätoivoa tai ole muuten ärsyttävä... Mutta tuli mieleen, että monessakin psalmissa on juuri samankaltaista vuodatusta kuin sinä tässä annoit tulla.

"Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti, silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta. Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti. Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat. Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi (Ps.73:21-28)."

Laulussa lauletaan: "Moniin rukouksiin vastauksen sain. Moniin vastausta odottelen vain. Vaihtuu anomukset aina kiitokseen. Se on totta kun vain luottaa Jeesukseen." Mutta en usko tuon laulun sanoihin. Kaikki anomukset eivät sillä tavalla vaihdu kiitokseen, että niihin vastattaisiin siten kuin me tahdomme. Joskus anomme asioita, jotka eivät ole Jumalan tahdon mukaisia. Mutta Jumalan tahdon mukaiseen rukoukseen Hän aina vastaa. Jumalan tahdon mukainen rukous on: "Tapahtukoon sinun tahtosi."

Jumala uudistaa taas uskon ja toivon ja rakkauden sinun sydämessäsi, Vaisuliini.

Re: Toivossa eläminen muka?

ViestiLähetetty: 07. Heinä 2013 18:05
Kirjoittaja vaisuliini
*
Tämä sisar on vielä sytostaattihoidossa. Saksalaisella naapurikamulla on rakkosyöpä. Minä en jaksa rukoilla enää enkä näe toivoa...
Jos viitsitte rukoilla heidän puolesta, kiitos! Saksalainen naapurikamu ei ole uskossa eikä voi tulla tänne viettämään syövän takia. Hän on ollut kaikki kesät täällä Suomessa.

1Tim. 2:4
joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

Re: Toivossa eläminen muka?

ViestiLähetetty: 07. Heinä 2013 18:06
Kirjoittaja vaisuliini
*
Kiitos, Aamu-Usva.

Re: Toivossa eläminen muka?

ViestiLähetetty: 07. Heinä 2013 18:18
Kirjoittaja systeri
Nämä on tosi vaikeita asioita...mutta se on totta että Jumalan tahdon mukainen rukous on "tapahtukoon Jumalan tahto".Evankeliumin julistaminen on ykkösasia.
Eräs mies joka on itse väkevä rukoilemaan ja profetoimaan oli sanonu just lähiaikoina että vielä ei oo löytyny uskovaa jolla olisi tarpeeksi uskoa rukoilemaan tämän kyseisen miehen parantumisen puolesta ja mä olin vähän ymmälläni.Kenen uskoa siihen parantamiseen loppuviimeksi tarvitaan??

Re: Toivossa eläminen muka?

ViestiLähetetty: 07. Heinä 2013 20:16
Kirjoittaja pekka
Jumalan siunausta sinulle vaisuliini ja kaikille muillekin.


Kirje heprealaisille 12:

1. Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
2. silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
3. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
4. Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,
5. ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
6. sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
7. Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
8. Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
9. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
10. Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
11. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.
12. Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne";
13. ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi.
14. Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;
15. ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,
16. ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.
17. Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta perimään, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle, vaikka hän kyynelin sitä pyysi.
18. Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa, ettekä synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn,
19. ette pasunan kaiun ettekä äänen tykö, joka puhui niin, että ne, jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi;
20. sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä: "Koskettakoon vuorta vaikka eläinkin, se kivitettäköön";
21. ja niin hirmuinen oli se näky, että Mooses sanoi: "Minä olen peljästynyt ja vapisen";
22. vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö,
23. taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö,
24. ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.
25. Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista.
26. Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: "Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin".
27. Mutta tuo "vielä kerran" osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät.
28. Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla;
29. sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.

Re: Toivossa eläminen muka?

ViestiLähetetty: 08. Heinä 2013 08:53
Kirjoittaja vaisuliini
*
Minähän laitoin toivon Herraan ja uskoin että ihme tapahtuisi. En vielä ymmärrä...
Mutta yksi uskonsisar antoi minulle eilen lohdullisen kohdan.

Jer. 29:11
sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra.
Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia - minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. RK :hurraa:

Jumala antaa toivoa menettäneelle uutta toivoa, varmasti.

Re: Toivossa eläminen muka?

ViestiLähetetty: 08. Heinä 2013 08:54
Kirjoittaja vaisuliini
*
Jumalan siunausta Pekalle, Aamu-Usvalle, Systerille ja kaikille! :hearts:

Re: Toivossa eläminen muka?

ViestiLähetetty: 09. Heinä 2013 18:17
Kirjoittaja vaisuliini
systeri kirjoitti:Eräs mies joka on itse väkevä rukoilemaan ja profetoimaan oli sanonu just lähiaikoina että vielä ei oo löytyny uskovaa jolla olisi tarpeeksi uskoa rukoilemaan tämän kyseisen miehen parantumisen puolesta ja mä olin vähän ymmälläni.Kenen uskoa siihen parantamiseen loppuviimeksi tarvitaan??


Onko uskolla mitta tai määrä? ??? :? ???? Sinapinsiemen kokoinen usko, eikö se riitä rukoukseen ja parantumiseen?

Matt. 17:20
Niin hän sanoi heille: "Teidän epäuskonne tähden; sillä totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta."

No tänään aamulla kahvikupin kanssa tämä kohta Ef. 6:10 pisti simmuun.

Ef. 6:10
Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa. :shock:

Eikö se liity uskon rukoukseen?