Kirjoittaja todael » 24. Loka 2012 23:46
Itse tulin uskoon itsemurhan keskeltä - voimakkain asia oli minulle toivottomuus ja koko elämän haluttomuus. Huusin avuksi Herraa Jeesusta, ja sain kokea "fyysisesti" uudestisyntymisen ja vapautumisen elämän haluttomuudesta, sekä toivottomuudesta.
Nämä Raamatun sanat kaikuivat siinä hetkessä, kun taistelu uskoon tulostani käytiin. Tämän taistelun voitti Herra Jeesus.
Jer. 29:11 "Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon."
Elämästäni ei tullut "kärsimys-vapaata", mutta sain toivon jonka varassa olen kulkenut läpi "helvetin". Jeesuksessa Kristuksessa minulla on iankaikkinen elämä, ja saan olla osallinen vanhurskasten ylösnousemuksessa. Uskoni kohdistuu tulevaan, siis katoamattomaan - ei tähän näkyvään, siis katoavaiseen.
Monet uskovat masentuvat, koska "usko" on ajallisen elämän parantelemista, sairauksista parantumista, menestystä ja muuta "katoavaisuuteen" painottuvaa. Monet eivät parane, monen avioliitto ei eheydy, monet eivät saa nähdä lapsiaan jne. Elämä ei kaikille uskoville ole "täydellistä" vaikka sellaiseksi se "mediassa" usein tahdotaan esittää. Uskoon tuleminen ei poista maallisen elämän keskellä koettavaa ahdistusta, masennusta, yksinäisyyttä eikä monista asioista luopumista. Usko Jeesukseen antaa iankaikkisuuteen kohdistuvan toivon - ja kaiken tämän elämän tuskan keskellä, me saamme tulle Jumalan rakkauden kantamiksi - läpi ahdistuksen, menetystyen, yksinäisyyden jne.
Ap.t. 14:22 "..ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan"."
Ps. 91:15 "Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan."
Joh. 16:33 Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman."
1Kor. 15:19 "Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat."
Room. 8:35-39 "Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina". Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
Kiitos Petri Paavolalle, tärkeän asian esiin nostamisesta. Tiedän itsekin lähipiirissäni olevien uskovien syvän masennuksen [masennus - päihteet - seksi-ongelmat - yksinäisyys jne] ajaneet heitä jopa ajatuksiin itsemurhasta. Tärkeää on, että on uskovia joille voi tämänkin asian puhua, ja siitä rukouksen ja Jumalan Sanan kautta hakea uudistusta ja vapautusta Jeesuksessa Kristuksessa epätoivoiseen tilanteeseen. Jumalalla on AINA ratkaisu.
Viimeksi muokannut todael päivämäärä 24. Loka 2012 23:59, muokattu yhteensä 4 kertaa