Herman kirjoitti:Yksi kanava mitä sielunvihollinen todella paljon käyttää nykyisin ihmisten eksyttämiseen ja sitomiseen on viihdeteollisuus. Erityisesti tämä näkyy lasten viihdeteollisuudessa, sillä lapset ovat otollisia uhreja ja kun saatana saa jo lapsesta ihmisen koukutettua ja sidottua juttuihinsa, pysyy ihminen yleensä koukussa vanhempanakin, jos ei Jeesus vapauta.
Olen huomannut tämän asian omien lasten kohdalla. Esimerkiksi tämä Angry Birds -buumi joka on ollut viime vuosina hurjaa. Olen alusta asti kokenut hengessäni ettei se ole hyvä juttu, ja me ollaan visusti varjeltu lapsia kaikelta siihen liittyvältä. Tietenkään kodin ulkopuolella sitä ei voi tehdä, kun niitä hahmoja ja tuotteita on joka paikassa esillä. Mutta vaikka lapset ovat nähneet niitä siellä ja muilla lapsilla, ei heitä ole kiinnostanut se yhtään. Kunnes hiljattain he saivat eräältä sukulaiselta Angry Birds -heijastimet ja tarrat. Sen jälkeen he eivät ole juuri muusta puhuneet kuin Angry Birdsistä. Aloin pohtimaan, miten yksi pieni heijastin ja tarra voivat saada näin suuren muutoksen aikaan, ja Jumalan Henki vahvisti minulle aavistukseni, että kyseessä on henkivallat.
Tämä saattaa tuntua aika radikaalilta ajatukselta, mutta kehoitan koettelemaan sitä vilpittömin mielin. Ihmiset pitävät näitä viihdeteollisuuden hahmoja harmittomina, ja monesti ne ovatkin sinänsä ihan harmittomia, mutta niistä tulee melkein väistämättä epäjumalia lapsille, kuten nyt yhden tarran ja heijastimen kautta. Sielunvihollinen pääsee näiden epäjumalankuvien kautta täyttämään lasten mielet ja sydämet näillä epäjumalahahmoilla, ja eksyttämään pois Jumalan seuraamisesta. Joten koen, että meidän tulee rukoilla ja koetella tarkasti kaikki mitä tämä maailma meille tarjoaa, ja olla valmiita luopumaan ja pidättäytymään sekä itseltämme että lapsiltamme kaiken sellaisen missä sielunvihollisella on näppinsä pelissä.
En ymmärrä miksi ne linnut ovat niin vihaisia. Eivät luonnossa olevat linnut, esim. pikkulinnut ole yhtään vihaisia, eilen katsoin kun yksi sellainen hyppeli onnessaan ja etsi ruokaa.
Pelasin teini-iässä paljon Wormsia, siinä on matoja jotka ampuvat toisiaan ties millä aseilla, "hassuahan" se on mutta väkivaltaa vain puettuna hassunhauskaan huumoriin.
Pelasin vielä opiskeluaikoina Wolfenstein - enemy territory räiskintäpeliä joka on sellaista videopeliräiskintää eli veri ei lennä ja sotilaat "virkoavat" henkiin "virkoamispaikalla". Peliin tuli ns. modi yhdessä vaiheessa eli joku lisäsi hiukan realismia siihen, noh jätin pelaamisen sikseen kun se realismi oli siis sitä että ilmaiskussa ihminen räjähtää kappaleiksi (anteeksi että puhun tämmöisiä mutta kun kerran peleistä on puhetta ni pakkohan se on totuus kertoa). Jätin sitten pelaamisen sikseen, kiitos Herralle siitä.
Nyt kaverini pyysi minua kokeilemaan World of Tanksia, kaverini ei ole uskossa. World of Tanks on sekin videopelisotaa, tankeilla ammutaan toisia tankkeja mutta jos siihenkin lisäisi realismia, esim. palava sotilas juoksee ulos tankista, haluaisikohan kaverini sitten pelata sitä? Sotaa kuvataan videopeleissä täysin virheellisesti, ei sodassa ole mitään "virkoamispaikkoja". Kaverini oli selvästi hiukan harmistunut kun kokeilin peliä hänen luonaan vain kerran ja sitten kieltäydyin toisesta kerrasta. En oikein tiedä miten pitäisi suhtautua siihen kun hän kertoo World of Tanks sotatarinoitaan, ovathan ne toisaalta ihan ok kun hän kertoo että tankki oli kyljellään joen pohjassa yms. muuta. Sitten tosin tuli mieleen vuoden 1991 onnettomuus jossa Suomen armeijan panssarivaunu upposi ja varusmiehiä kuoli, ehkä otan tuon asian esille, niin johan loppuu se sotaintoilu.
Kaverini näkee asiat niinpäin, että hän tavallaan ihmettelee että mitkä asiat minulle sitten enää ovat sallittuja mutta näen asiat nyt näin:
1. Kor. 10:23
"Kaikki on luvallista", mutta ei kaikki ole hyödyksi; "kaikki on luvallista", mutta ei kaikki rakenna.
1. Kor. 6:12
Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita.
Kun pelasin Wolfenstein enemy territoryä, sitä tuli tahkottua monta tuntia putkeen, jäin koukkuun ylennysten hankkimiseen, korkein sotilasarvoni pelissä oli muistaakseni joku majuri. Onneksi olen toimistotöissä, niin ei innosta pelata tietokoneella mitään enää, onhan toki olemassa hyviäkin pelejä, joissa ei tapeta ketään. Kuten vaikkapa kuplien poksauttelupelit.
Koukkuun jäämisestä semmoinen lisäkommentti että poistin Facebook tilini kokonaan koska jäin pahasti koukkuun 192 "kaverini" kuulumisten seuraamiseeen, töissäkin oli pakko kytätä koko ajan että kuka nyt oli käynyt kaupassa ja kuka lenkillä ja kuka oli lomalla ja sitten piti tykätä kaikesta niin maan kauheasti. Facebook on hieno palvelu jos osaa käyttää sitä kohtuudella, varsinkin jos on kavereita vaikka ulkomailla niin mikä ettei.
Mutta nyt kun olen miettinyt Facebookiakin tarkemmin, koko palveluhan käsittääkseni perustuu petokseen. Mark Zuckerberg tietääkseni kehitteli sitä yhteistyössä parin muun henkilön kanssa ja sitten omi idean itselleen, en tiedä tuota satavarmasti mutta ainakin Facebook elokuvassa noin kerrotaan mutta tositapahtumiin perustuvat elokuvat eivät koskaan taida kertoa totuutta.
Facebookissa arveluttaa myös se tietojenkeruu, siellähän ilmeisesti nykyään kysellään kaikki kämppiksistä lähtien, koko palvelusta heijastuu semmoinen minäminäminäminä ajattelu jossa korotetaan omaa itseä, itsekin latailin ties mitä lomakuvia sinne ja itsetunto nousi kun porukka kävi tykkäämässä.
Kun olin kokonaan poistanut tilini, tuntui että kytkeydyin irti jostain virtuaalimaailmasta, jossa oli "kavereita" mutta jossa ei ollut kavereita kuin pari ja siinä ongelmana oli se, että kun oli kertonut Facebookissa eli Fabussa jotain niin sitten jos tapasi kaveria sen jälkeen niin kaveri oli jo lukenut uutisen Fabusta.
Facebookista saisi helposti itä-Saksa-version kun muuttaisi sen vain semmoiseksi että kyttää naapuria ja kirjaa Facebookiin kaikki naapurin tekemiset.
Peleistä vielä sekin kommentti, että vuonna 1996 (suunnilleen) pelasin Command Conqueria tietokoneella, ja sitten huoneeseen tuli vanhempieni tuttavaperheen uskossa oleva poika, joka ihmetteli miksi pelaan sotapeliä, tunsin sydämessäni tietynlaisen piston mutta ei sitä teini iässä tajua lopettaa sotapelien peluuta eikä edes opiskelu ikäisenä mutta nyt kiitos Herran olen saanut sotapelien peluun lopettaa, esim. urheilu on paljon rakentavampaa, siinä oppii paljon itsestään ja varsinkin koripallossa olen nyt oppinut nauttimaan siitä miten hauskaa pallo on syöttää pelikaverille eikä aina itse yrittää heittää.
Walt Disney oli tietääkseni 33. asteen vapaamuurari, tässä esimerkki Disneyn piirrettyihin ujutetuista asioista:
http://www.youtube.com/watch?v=1Nv6qD05I4w