Kun usko toikin elämään ahdistuksen..

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Kun usko toikin elämään ahdistuksen..

ViestiKirjoittaja todael » 20. Loka 2012 02:38

MIHIN USKONI PERUSTUU ??

Jäitkö "hyper-onnelllisen" amerikkalaisen "uskon-unelman" ulkopuolelle ??

Psalmi 73 on huikea Aasafin henkilökohtainen "tiltitys". VT:n aikana Jumalan siunaus liitettiin maallisen menestymisen osaan, ja tästä käsin sen ulkopuolelle jäävä ymmärrettiin Jumalan kirouksen alla olevana. Jos siis elämäsi ei "kukkinut" kauneimmillaan, syntyi ajatus - että Jumalan siunaus ei ollut tämän ihmisen elämässä.

Ps. 73 on sellaisen miehen tilitystä, joka joutui syvään ristiriitaan "siunaus"-opin kanssa. Hän oli elänyt Jumalan tahdon mukaisesti elämäänsä, mutta hänen osanssa oli kova ahdistus sekä kärsimys. Jumalattomat menestyivät, mutta hän --- hän kärsi pilkkaa ja häpeää oman vaikeiden elämän olosuhteidensa tähden.

Monet elävät pelkkää "kokemus/elämys-kristillisyyttä". Usko tällaisessa kristillisyydessä perustuu "näkyviin" asioihin. Koen, tunnen, ja elän Jumalan elämässäni kokemuksellisesti. Mitä jos kokemukset katoavat ?? Terveys muuttuu sairaudeksi, josta emme paranekaan ?? Rikkaus muuttuu työttömyydeksi ??? Tai muut elämän ahdistukset tulevat kohdallemme ?? Miten uskomme käy ???

Aasaf ei kyennyt itse näkemään asian "ydintä". Jumala näytti sen hänelle. Hänen huudahduksensa on suorastaan hämmentävä (pysähdyttävä) :

Ps. 73:26 "Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti."

Aasafin usko perustui Jumalaan, ei kokemuksiin eikä olosuhteisiin. Nyt, me omistamme Jumalan ilmoituksen Hänen Sanassaan. Uskomme perustuu Hänen Sanaansa, ei kokemuksiimme eikä ns. ulkonaisiin "siunauksiin".

Jos elät kuin "hyllyllä" - ja elämäsi ei ole(kaan) kuin "amerikkalainen-unelma-kristillisyys" (rahaa, voitelua, hymyä) - ja et jaksa hymyillä, et ole maallisesti rikas ja muutenkin olet "näkymätön" (seurakunnan takaseinän "tahra") - sinun uskossasi ei ole mitään vikaa. Kun sairaat eivät parane, eikä uskovat kaadu lattialle, kun puhallat, mitä sitten ???

Todellinen usko Jeesukseen ei perustu elämän onnellisuuteen eikä yliluonnolliseen "voiteluun", vaan yksin Jumalaan. Hän on muuttumaton, ja Hän itse on sitoutunut olemaan kanssasi, kaikkien elämän olosuhteiden lävitse. Voimateot ovat tärkeä osa uskoa Jumalan voimaan, mutta se ei saa olla uskomme perusta.

Jeesus teki ruokkimisihmeen (Joh.6:1-14). Tämä sai huomiota. Joukkoihmisiä seurasi häntä Kapernaumiin, Genesaretin järven toiselle puolelle. He halusivat nähdä Jeesuksen, mutta miksi ?? Eräs heidän kysymyksensä paljastaa tämän Joh. 6:28 "Niin he sanoivat hänelle: "Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?"" Tähän Jeesus vastaa, se on Jumalan teko, että he uskosivat Häneen jonka Jumala on lähettänyt. Tilanne ja keskustelu kärjistyy lopulta siihen, että osa opetuslapsia jättää Jeesuksen (Joh.6:66)

Todellinen usko Jumalaan koetellaan siellä, missä EI NÄY mitään, ei tapahdu mitään - missä odottava ja Jumalaan uskova on kuin epätoivon keskellä ---- mutta joka elää ahdistuksensa läpi Jumalan Sanan ja Jumalan Hengen voimassa.

Siunausta teille..... Jeesus on HERRA !!
todael
 

Re: Kun usko toikin elämään ahdistuksen..

ViestiKirjoittaja systeri » 20. Loka 2012 11:47

Mulle tuli mieleen semmonen ajatus että kun Jeesus kutsuu luokseen niin sitä alkaa ensin laskea kustannuksia,mitä menettää ja mitä saa tilalle.Kun kutsu on voimakas niin sitä lähtee raivaamaan tietä Jeeuksen luo...otat askeleen ,Hän tulee kaks vastaan.Saattaa olla että ahdistaa kun joutuu/saa luopua entisestä elämästä,jossa voi olla alkoholia, avoliittoa, valhetta,taloudellista ahdinkoa , pimeää työtekoa,rahan kanssa pelaamista yleensä ym ym.
Se ahdistaa ensin lujasti, ahdas portti on heti alkuunsa ja niitä ahtaita paikkoja tulee vielä eteen lisää. mutta kun pääsee Jeesusta lähelle jalkojen juureen tai "syliin" asti ,niin helpottaa,pääsee lepoon.

Ap. t. 14:22
ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan".

Ja kun on päässyt kompuronnista jaloilleen niin voi todeta...

Fil. 3:8
Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen.

Tämmöstä ajatusta tähän aamupäivään.
systeri
 


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 26 vierailijaa