Kirjoitin viestin nopeasti, ja arvasin, että joku käsittää viestini väärin.
Jos ei pidä omasta fyysisestä ja psyykkisestä terveydestään huolta, ei jaksa. Tarkoitan tällä esim. hyötyliikuntaa, jumppatunteja, hieronnassa käyntiä. Psyykkisellä puolella voi terveyttä edistää joku hyvä kirja tai elokuva. Olen nähnyt paljon ihmisiä, jotka uhraavat "kaiken" oman lapsensa vuoksi tai jonkun muun läheisen. Itse nämä ihmiset (usein naiset) ovat tyytymättömiä elämäänsä, koska heidän oma minuutensa on kadonnut. Huono fyysinen kunto aiheuttaa sairauksia, turhia sairauslomia töistä ja jopa psyykkisiä ongelmia.
En tarkoita, ettei ikinä voisi ajatella toisen etua, auttaa hädäsää olevaa... Mutta niin se on, että jos lähtee jollekin ihmiselle muuttohommiin viikon työputki takanaan, ei varmasti jaksa seuraavaa työviikkoa. Tähän päälle kun lisätään vielä Jumala-suhteen hoito (oma rukouselämä, seurakunnan kokoontumiset jne.), voi priorisoida. Jumala ei meitä taakoita liikaa - usein me taakoitamme itse itsemme turhilla velvollisuuksilla ja lupauksilla. On parempi sanoa "Ei" ja tehdä kuitenkin kuin sanoa "Kyllä" eikä teekään. Näinhän Raamattukin opettaa.
Tällä palstalla on paljon hyviä keskusteluja, ja itsellekin on tullut moneen asiaan uutta ymmärrystä. Kiitos siitä kaikille kirjoittaneille ! Jumala on luonut meille järjen ja tunteet myös mittariksi. Jos olen koko ajan ärtynyt auttaessani vaikkapa niitä sukulaisia lasten hoidossa, teen sitä joko väärin motiivein tai en kuuntele omia voimiani. Onko minulla jotain työtä tehdessäni rauha? Tuntuuko siltä, että väsyn jossain työssä liikaa vai saanko siitä vaikkapa henkistä tyydystä, jonkun rahallisen korvauksen tai muuta? Kärsiikö perheeni tai joku läheiseni siitä, että otan vastuuta?
Mitä paremmin pidän itsestäni huolta (vaikkapa se liikunta ja mielenvirkistykseksi jotkut harrastukset), sitä enemmän jaksan auttaa muita. Mutta jos tulee mainetta siitä, että aina tekee ja auttaa, niin pyytäjiä riittää aina. Joskus (tai aika useinkin) voi joutua sanomaan "Ei". Käytän nimitystä "verenimijä" ihmisistä, jotka aina vaativat, halauavat apua ja muuta. Heidän kanssa olo on väsyttävää. Näitä verenimijöitä meillä on keskuudessamme. Jos kaikki tekisivät vähän, jollekin tunnolliselle ei kasaantuisi koko suvun lasten vahtimiset!!!
Tsemppiä kaikille omien rajojen hakemiseen !