Tässä Joukon teksti:
Helvetti on – mutta se ei ole ikuinen
Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan.
Monet uskovat ovat kuitenkin kaikkien lopullista pelastumista eli universalismia vastaan sanoen sen vesittävän klassisen kristinuskon.
Universalismi ei vesitä klassista kristinuskoa mitenkään, paitsi siten, että universalismi romuttaa katolisen kirkon harhaopin ikuisesta kadotuksesta.
Universalismi oli laajasti hyväksytty oppi varhaisessa kirkossa. Ensimmäisten viiden vuosisadan aikana oli kuusi teologista koulua, joista neljä eli Aleksandria, Antiokia, Kesarea ja Edessa opettivat universalismia, yksi eli Efeso annihilationismia eli tyhjiin raukeamista ja yksi eli Karthago ikuista rangaistusta. Monet kirkkoisät ja huomattavat oppineet ovat kannattaneet kaikkien pelastumisen oppia kautta vuosisatojen.
Ratkaisevin muutos ikuisen helvetin opin suuntaan tapahtui vasta Augustinuksen (400-luvulla jKr.) toimesta, joka ei osannut kunnolla Raamatun alkukieltä kreikkaa, vaan vihasi sitä. Toinen ratkaiseva tekijä oli Hieronymuksen Uuden testamentin latinannos Vulgata, jossa hän käänsi väärin kreikan sanan "aionios" eli tietyn ajan kestävä sanalla "aeternus" eli ikuinen.
Kreikan kielessä on nimittäin ikuistakin tarkoittava sana, joka on "aidios", jota käytetään siitä, että Jumala on ikuinen. Jos helvetti olisi ikuinen, niin Raamatun kreikankielisten kirjoittajien olisi ollut helppo käyttää yksiselitteisesti ikuista merkitsevää sanaa "aidios" viitatessaan helvettiin.
Miksi he eivät kertaakaan käyttäneet sitä sanaa?
Sen sijaan Raamattu puhuu aioonisesta kadotuksesta eli tietyn ajan kestävästä menetyksestä ja rangaistuksesta, joka ei ole kuitenkaan loputon eikä päättymätön, koska Jumala tahtoo lopulta pelastaa kaikki ihmiset.
Yksi syy siihen, että katolinen kirkko omaksui 400-luvulla jKr. ikuisen kadotuksen opin ja sittemmin protestanttiset kirkot jatkoivat tähän harhaoppiin uskomista ja sen opettamista, on se valitettava tosiasia, että tästä uudesta ikuisen helvetin opista tuli koko ajan valtaansa kasvattavalle katoliselle kirkolle erittäin voimakas ja tehokas ihmisten kurissa pitämisen ja katolisessa kirkossa pysymisen kiristyskeino tyyliin "Jos et tee niin kuin katolinen kirkko sanoo, sinut erotetaan kirkosta, jossa ainoastaan on pelastus ja sen jälkeen sinua odottaa ikuisen helvetin kauheat kärsimykset".
Kumpikaan väite ei pidä paikkaansa. Katolisessa kirkossa ei ole pelastusta, vaan ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa. Eikä helvetti ole ikuinen, koska katolinen kirkko sanoo niin, vaan määräaikainen, koska kreikankielinen Raamattu sanoo niin.
Rangaistusaika kestää vain Jumalan säätämän ajan. Sana rangaistus on kreikaksi "kolasis", minkä alkumerkitys on hedelmäpuiden karsinta. Jumalan rangaistus ei siis ole mieletön, mihinkään tähtäämätön, pelkkä kosto. Jumalan rangaistuksella on tarkoitus ja päämäärä. Rangaistus on korjaava, opettava ja ojentava.
Rangaistuskärsimys ei kuitenkaan pelasta ihmistä, vaan kadotettukin tarvitsee pelastuakseen Jumalan armoa ja Jeesuksen sovintoveren anteeksiantavaa voimaa. Rangaistuksen merkitys on siinä, että se täyttää Jumalan oikeudenmukaisuuden vaatimukset sekä siinä, että se saa aikaan ihmisissä mielenmuutosta.
Kun helvetissä oleva ihminen kääntyy Jumalan puoleen valmiina vihdoinkin uskomaan Korkeimpaan, jonka olemassaolon hän kielsi elämänsä aikana, niin Jumalan armo ulottuu kadotuksen alhaisimpiinkin kolkkiin ja Jumala antaa kadotetulle syntiselle hänen syntinsä anteeksi Jeesuksen, Jumalan uhrikaritsan, ristillä maahan vuotaneen veren ansion tähden ja nostaa sielun pois kadotuksesta taivaaseen.
Universalismi ei siis väheksy Jeesuksen veren merkitystä ja hänen uhrikuolemansa ainutlaatuista pelastavaa voimaa, kuten universalismin vastustajat väärin väittävät, vaan universalismi korostaa ja kunnioittaa Jeesuksen ristintyön arvoa ja lunastavaa sovitusvoimaa paljon enemmän kuin klassisen kristinuskon ikuisen helvetin oppi, jossa Jeesuksen pelastava työ ulottuisi vain niihin ihmisiin, jotka ovat maan päällä eläessään uskoneet, mutta ei sitten enää muihin. Universalismin mukaan Jeesuksen sovitustyö ristillä oli niin järisyttävän vahva ja vaikuttava, että Jeesuksen veren pelastava voima menee meidän maanpäällisen elämämme ajan yli ja ulkopuolelle ollen niin voimakas, että lopulta Jeesuksen ristinkuolema tulee merkitsemään kaikkien pelastumista.
Jotkut löytävät ja vastaanottavat pelastuksen jo tässä elämässä, mutta joidenkin täytyy valitettavasti käydä rangaistuslaitos helvetin kautta, ennen kuin he taipuvat Jumalan tahdon alle ja tunnustavat, että Jeesus Kristus on Herra. Se on kova paikka Kristuksen kieltäville ateisteille, saatananpalvojille, luopio- ja nimikristityille, hinduille, buddhalaisille, konfutselaisille, muslimeille ja juutalaisille, mutta lopulta he kaikki myöntyvät uskomaan, että on yksi Jumala taivaassa ja maan päällä, Korkein Jumala, Jahve, ja hänellä on ainosyntyinen Poika, Jeesus Kristus, joka on maailman Messias ja Pelastaja eikä kukaan muu.
Universalismin julistaminen ei vie siis pohjaa evankeliumin julistamiselta. On tärkeää julistaa evankeliumia, koska kadotukseen joutuminen on joka tapauksessa hirvittävä kohtalo, mitä ei vähennä se, että sieltä voisi päästä joskus pois. Kadotettu menettää eli kadottaa paljon. Helvettiin joutuva ei pääse osalliseksi Kristuksen morsiusjoukosta eikä hän voi toimia Kristuksen pappina ja kanssahallitsijana. Mutta ennen kaikkea kadotettu menettää yhteyden Jumalaan eikä hän pääse taivaaseen, vaan joutuu ties kuinka pitkiksi ajoiksi kokemaan helvetin kauhuja.
Jumala ei ole kuitenkaan sadisti. Kun rangaistukset ovat täyttyneet ja tehneet tehtävänsä, Jumala voi ja tahtoo armahtaa luotujaan, koska Jumala ei pidä vihaa iäti, mutta Jumalan armo kestää iankaikkisesti. Jumala ei kuitenkaan pelasta ketään väkisin, vaan Jumala vaikuttaa ihmisissä mielenmuutosta niin, että jokainen haluaa lopulta pelastua omasta vapaasta tahdostaan.
Raamattu on täynnä kohtia, jotka puhuvat siitä, että Jumala tahtoo ja voi pelastaa lopulta kaikki. Kaikki tulee lopulta asetetuksi ennalleen, mistä tulee myös tämän opin nimitys "apokatastasis"-oppi. Kaikkien polvet kumartuvat lopulta Jeesuksen edessä ja kaikki tunnustavat, että Jeesus on Herra. Tuo tunnustus ei ole pakotettu, vaan sydämestä lähtevä, koska kukaan ei voi sanoa, että Jeesus on Herra, paitsi Pyhässä Hengessä ja koska tuossa kohdassa käytetään kreikan sanaa "eksomologesetai", mikä tarkoittaa tunnustamista ylistämällä ja kunnianosoituksilla.
Tämä koko asia on jollain tavoin myös Jumalan salaisuus, jota ei ole yksityiskohtia myöten meille ilmoitettu.
Tämä asia on myös vaikea ymmärtää, joten kypsymättömät ihmiset käsittävät helposti koko idean väärin.
Niinpä Origenes, joka muutoin kannatti apokatastasis-oppia, saattoi toisten ihmisten joukossa puhua hänkin ikuisen helvetin puolesta, koska hän ei halunnut, että kukaan ymmärtämätön ihminen käsittäisi Jumalan armon väärin.
Uskon, että Jumala saattaa lopulta koko maailmankaikkeuden sopusointuun itsensä kanssa. Siihen ei sovi käsitys erillään olevista ihmisistä erillisessä ja ikuisessa vaivanpaikassa. Jos ikuinen helvetti olisi totta, Jumala olisi luuseri, joka kadotti suurimman osan ihmisistä pois yhteydestään. Tavallaan myös Saatana olisi sillä tavalla voittaja, että hän sai ihmiskunnan enemmistön samaan paikkaan missä hän itsekin on.
En usko, että Jumala olisi niin tahdoton, rakkaudeton ja voimaton, ettei Jumala tahtoisi ja pystyisi tekemään tälle asiantilalle jotakin.
Minä uskon, että Jumala on lopulta koko maailman ja koko maailmankaikkeuden pelastaja ja ennalleen asettaja.
Kaikki tämä toisi Jumalalle suunnattomasti paljon enemmän kunniaa ja kiitosta kuin se, että Jumala sulkisi suurimman osan ihmisistä ikuisiin helvetin kärsimyksiin. Sellainen osoittaisi kyllä rankaisijan voimaa, mutta ikuinen helvetti ei osoita Jumalan rakkautta, viisautta eikä pelastamisen voimaa.
Yksi pahimpia asioita ikuisen helvetin opissa on se, että se vääristää kuvan ja käsityksen rakkauden Jumalasta aivan hirveäksi ja aivan toisenlaiseksi kuin mitä Raamattu sanoo ja ihmiset kokevat sydämessään. Ikuisen helvetin opin kohtuuttomuus on vienyt monelta uskovalta uskon ja estänyt monia etsijöitä uskomasta niin julmaan Jumalaan.
On uuden uskonpuhdistuksen aika.
Kristinusko on vapautettava tästä perkeleellisestä ja pakanalliskatolisesta ikuisen helvetin harhaopista, joka on tuottanut tarpeetonta ja kauheaa tuskaa monille ihmisille ja joka on niin suuri loukkauskivi useille ihmisille, että he eivät kerta kaikkiaan voi uskoa tuollaiseen sadistiseen Jumalaan eivätkä kirjaan, jossa niin muka opetetaan.
Raamattu ei kuitenkaan opeta ikuista ja loppumatonta helvettiä. Ainoastaan meidän Vulgatan väärää käännöstä seuraavat raamatunkäännöksemme käyttävät väärää sanaa "ikuinen" kadotus. Alkuperäiset kreikkalaiset kirjoitukset puhuvat aioonisesta eli tietyn ajan kestävästä rangaistuksesta.
Näinhän se on meillä ihmisilläkin. Me laitamme rikolliset vankilaan pahojen tekojensa takia, ei koston vuoksi, vaan jotta oikeus toteutuisi, mutta myös siksi, että rikollinen miettisi elämäänsä uusiksi rangaistulaitoksessa ollessaan.
Uskon että Jumala ajattelee samalla tavalla. Hänen on oikeudenmukaisuuden takia rangaistava epäuskoisia Jumalan kieltäjiä ja pahantekijöitä, mutta Jumalan lopullinen päämäärä on pelastaa kaikki ja saattaa lopulta kaikki jälleen kotiin Isän luo.
Silloin on kaikki hyvin. Kaikki on asetettu jälleen kohdalleen kuten alussa oli.
Kapina on päättynyt, rangaistukset on kärsitty ja koko maailmankaikkeus on harmoniassa palvoen yhtä oikeaa Jumalaa ja Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta.
Tässä kommenttini :
Jouko Pihon väite UT:n kreikan αἰώνιος aiṓnios ilmauksesta on väärä. Tämän osoittaa Matt.25:46, jossa molemmat - niin iankaikkinen kadotus kuin iankaikkinen elämäkin omaavat saman ilmauksen αἰώνιος aiṓnios. Tässä jakeessa rinnastuvat, niin kadotuksessa kuin pelastuksessa oleva iankaikkisuus (siis että se on loputon, sekä päättymätön). Vain Jumala on iankaikkinen [ἀΐδιος aı̈́dios], mutta kadotus sekä pelastus - molemmat ovat päättymättömiä [αἰώνιος aiṓnios]. UT:n kreikan ἀΐδιος aı̈́dios tarkoittaa iankaikkista merkityssä, aina ollutta - sellaista jolla ei ole alkua eikä syntyä. UT:n kreikan ἀΐδιος aı̈́dios ilmauksen synonyymi on αἰώνιος aiṓnios, joka merkitsee jostakin ajan jaksosta alkanutta mutta silti päättymätöntä tilaa, kuten Matt.25:46 kadotus ja taivas. Täydellinen antonyymi [vastailmaus] näille kahdelle ilmaukselle on πρόσκαιρος próskairos, joka merkitsee temporaalista tilaa, siis alkua ja ajan päättymistä.
Raamatun mukaan kadotus sekä taivas ovat iankaikkisia, siis päättymättömiä. Tämän todistaa myös edellä osoittamani UT:n kreikan termien eroavaisuus. Ihminen joka joutuu Jumalan tuomion tähden ilman Kristusta kadotukseen, joutuu iankaikkiseen tilaan. Ihminen joka uskoo Jeesukseen, haluaa tehdä parannuksen ja pyytää syntejään anteeksi Jumalalta - saa Kristuksessa iankaikkisen elämän, armosta ilman lain tekoja.
Jouko Pihon tulkinta ei ole tarkka, eikä raamatullinen. Rukoilemme veljen puolesta, että tämä asia avautuisi hänelle.
- todael
Jeesus on Herra