Kristityille vanhemmille!

[Joel.A]

Tuossa 2012 käydyssä keskustelussa lausuinkin jo oman mielipiteeni, jonka toistan: Koska kouluun on kuitenkin pakko mennä viimeistään ylä-asteella, on minusta paljon parempi, että lapsi laitetaan eikkarien sekaan jo ala-asteella. Tällöin shokki ei ole niin valtava. Jos lapsensa kasvattaa kaapissa seiskaluokkalaiseksi, ja sitten laittaa toisen keskelle maailmaa, niin siitä syntyy kahta kauheampi sotku.

Mutta voisiko asia olla niin, että lapsi on jo sen verran kypsempi vastaanottamaan tämän maailman asiat kuin silloin kuusi vuotiaana?

On kyl harmi, että tämä yhteiskunta pakottaa meitä tietynlaisiin valintoihin vieläpä lasten asioissa joihin emme välttämättä halua alistua.

[uuhi]

JHK, kirjoitit "että kouluun on kuitenkin pakko mennä viimeistään ylä-asteella".

En ole kuullut tuollaisesta, oletko varma asiasta? Sitäpaitsi kotona opettaminen ei ole mielestäni kaapissa kasvattamista.

[JHK]

Jostain aikoinaan sain tuollaisen käsityksen, ei ole varma tieto. Yläasteen oppisisällöt ovat kuitenkin sen verran monimutkaisia (vaatii aineopintoja opettajalta), että en usko kovin monen niistä selviävän. Ala-asteen sisällöt saa kyllä opetettua kotonakin. Kannattaa kaivaa ne omat yläasteen kirjat (matematiikka, äidinkieli, erityisesti!) ja miettiä, onnistuuko moinen.

[toni t]

Jos lasta on mahdollisuus opettaa kristillisistä lähtökohdista käsin niin se on ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin laittaa lapsi normaali kouluun.

Kun lapsi oppii jo nuoresta pitäen sisäistämään kristilllisen ajattelutavan ja sen että todellisuutta tulee lähestyä Jumalan sanan totuudesta käsin niin tällöin lapsi pärjää myöhemmin sitten paremmin tämän maailman uskomuksien seassa koska hän on oppinut tulkitsemaan tosiasioita kristillisen ajattelutavan mukaan. Kristillinen ajattelutapa lähtää aina Jumalan sanan totuudesta käsin tulkitsemaan havaintoja eikä kristillinen ajattelutapa tarvitse Jumalan sanan tulkitsemiseen ajatuksia jotka nousevat ihmisten uskomuksista.

[Aamu-Usva]

Minä en koskaan edes miettinyt muuta vaihtoehtoa kuin ihan tavallista koulua omien lasteni kohdalla ja hyvin on sujunut. Meidän esikoinen on nyt neljännellä ja taitaa jo osata ruotsia ainakin isäänsä paremmin :-D Meidän keskimmäinen on tuossa lähikoulussa ekalla. Nuorin menee kouluun vasta muutaman vuoden päästä. Meillä olisi täällä kyllä valittavana myös kristillinen koulu mutta hieman kauempana. Lähikoulussa on paljon erilaisten uskontojen edustajia. On hyvä että lapset näkevät myös muita uskontoja joihin verrata sitä omaa tai omien vanhempien uskoa. Olen täällä paljon mainostanut tätä mutta itse uskovan perheen lapsena en koskaan kokenut koulua mitenkään ahdistavana. Päin vastoin. Siellä oli niin kivaa, että nyt vielä 36-vuotiaanakin haluan käydä koulua.

[uuhi]

Become not yoked with others - unbelievers, for what partaking is there to righteousness and wrong
and what fellowship to light with darkness? and what concord to messiah with belial? or what part to a believer with an unbeliever?
  and what agreement to the sanctuary of elohim with idols? for you are a sanctuary of the living elohim, according as elohim said -- 'I will dwell in them, and will walk among them, and I will be their elohim, and they shall be my people, wherefore, come you forth out of the midst of them, and be separated, saith the lord, and an unclean thing do not touch, and I -- I will receive you, 
and I will be to you for a father, and you -- you shall be to me for sons and daughters, saith the lord almighty.'


[2. Cr 6:14-18] [2. kor. 6:14-18]

[pekka]

...en koskaan kokenut koulua mitenkään ahdistavana. Päin vastoin. Siellä oli niin kivaa, että nyt vielä 36-vuotiaanakin haluan käydä koulua.

Ok Aamu-Usva.

Mutta näin me ollaan erilaisia. Itse en viihtynyt koulussa aikoinaan kun sitä piti käydä, kyllä mullakin tietysti oli ne lempiaineet joissa menestystäkin tuli mutta kaikenkaikkiaan koin koulun ahdistavaksi paikaksi ja pakkopullaksi jota vaan piti sietää. Ylä-asteella lukeminen varsinkin kokeisiin ei enää maistunut ja koulumenestyskin alkoi selvästi huononemaan ja varsinkin matematiikka ei sujunut ollenkaan, vaan ala-arvoisia numeroita tuli kokeistakin koko ajan.

Aikanaan sitten kun ylä-aste tuli käytyä loppuun niin lukioon vielä kiikun kaakun pääsin mutta siitä opiskelusta ei sitten enää tullut mitään siellä lukiossa koska kaikki aineet, varsinkin matematiikka, vaikeutuivat niin paljon, että putosin kerta kaikkiaan kärryiltä lopullisesti ja kävinkin lukion ekaa luokkaa vaan hetken ja lopetin sitten siihen koko koulunkäyntini ja pääsin jonkin ajan päästä töihin apulaiseksi erääseen silloiseen isoon rauta- ja sekatavarakauppaan.

[hrmn2]

Tuossa 2012 käydyssä keskustelussa lausuinkin jo oman mielipiteeni, jonka toistan: Koska kouluun on kuitenkin pakko mennä viimeistään ylä-asteella, on minusta paljon parempi, että lapsi laitetaan eikkarien sekaan jo ala-asteella. Tällöin shokki ei ole niin valtava. Jos lapsensa kasvattaa kaapissa seiskaluokkalaiseksi, ja sitten laittaa toisen keskelle maailmaa, niin siitä syntyy kahta kauheampi sotku.

Suomessa on oppivelvollisuus, mutta ei koulupakkoa sen enempää ala- kuin yläluokilla.

Yläasteen oppisisällöt ovat kuitenkin sen verran monimutkaisia (vaatii aineopintoja opettajalta), että en usko kovin monen niistä selviävän. Ala-asteen sisällöt saa kyllä opetettua kotonakin. Kannattaa kaivaa ne omat yläasteen kirjat (matematiikka, äidinkieli, erityisesti!) ja miettiä, onnistuuko moinen.

Hmm... melkein jokainen suomalainen on käynyt ja läpäissyt peruskoulun, eli niiden asioiden pitäisi olla kaikilla edes jollain tasolla hallussa. Asiat joiden oletetaan 16 ikävuotiaan osaavan, ei pitäisi tuottaa aikuiselle vaikeuksia. Mutta tietenkään kaikki eivät välttämättä ole niin hyviä kaikissa koulun oppiaineissa, eli kotiopetuksessa täytyy tällaisia asioita miettiä ja hankkia mahdollisesti ulkopuolista apua jos kokee ettei itse kykene jotain asiaa opettamaan.

---

Omia ajatuksia koulunkäyntiin liittyen olinkin jonkun verran kirjoitellut tuohon vanhaan ketjuun joka tässä linkitettiin. Meillä on nyt kaksi kouluikäistä, esikoinen on 3.luokalla ja seuraava 2.luokalla. Jos joku ulkopuolinen seuraisi meidän elämää vaikka kuukauden ajan, hänestä voisi näyttää siltä että me ei pidetä koulua pojille ollenkaan, sen verran vapaamuotoista se meillä on. Periaatteessa vähintään toinen meistä on koko ajan heidän kanssaan, tehdään kaikkia asioita yhdessä ja siinä samalla jutellessa tulee luontevasti heitä opetettua. Oikeastaan miellän roolini enemmänkin ohjaajaksi kuin opettajaksi.

Meidän lähtökohta lasten kasvattamiseen perustuu siihen, että pyrimme auttamaan heitä sitä kohti mitä Jumalalla heille on varattuna. Siksi annamme heidän tosi paljon itse valita mitä he haluavat tehdä ja opetella. Toki minä ja vaimoni käydään velvollisuudesta läpi viralliset opintosuunnitelmat ja pidetään huoli että lapset läpäisevät kouluviranomaisten vaatimukset, vaikka rimaa hipoen niissä aineissa joista he eivät ole niin kiinnostuneita. Mutta jokainen on yksilö ja kutsuttu määrättyyn tehtävään tässä elämässä, ja se on meillä tässä lähtökohta.

Sitten on tietysti tuo hengellinen puoli, josta Joel A toi avausviestissä monia hyviä pointteja esille.

[paa]

Pistäisin omani varmaan kristilliseen kouluun, jos sellainen mahdollisuus olisi. Kotona opettaminen olisi kyllä niin ehdoton ei meillä. Paitsi jos Jumala kehottaisi niin tekemään. Tosin lapsia mulla ei ole, joten helppohan tässä on suunnitella

[Joel.A]

Hrmn2, te siis tällä perusopetatte lapsenne kotona niin pitääkö lasten siis käydä normaalil koulul tenttii tietyt asiat ja jos täytyy niin kuinka usein näitä tenttejä on?