JHK kirjoitti:Tuossa 2012 käydyssä keskustelussa lausuinkin jo oman mielipiteeni, jonka toistan: Koska kouluun on kuitenkin pakko mennä viimeistään ylä-asteella, on minusta paljon parempi, että lapsi laitetaan eikkarien sekaan jo ala-asteella. Tällöin shokki ei ole niin valtava. Jos lapsensa kasvattaa kaapissa seiskaluokkalaiseksi, ja sitten laittaa toisen keskelle maailmaa, niin siitä syntyy kahta kauheampi sotku.
Suomessa on oppivelvollisuus, mutta ei koulupakkoa sen enempää ala- kuin yläluokilla.
JHK kirjoitti:Yläasteen oppisisällöt ovat kuitenkin sen verran monimutkaisia (vaatii aineopintoja opettajalta), että en usko kovin monen niistä selviävän. Ala-asteen sisällöt saa kyllä opetettua kotonakin. Kannattaa kaivaa ne omat yläasteen kirjat (matematiikka, äidinkieli, erityisesti!) ja miettiä, onnistuuko moinen.
Hmm... melkein jokainen suomalainen on käynyt ja läpäissyt peruskoulun, eli niiden asioiden pitäisi olla kaikilla edes jollain tasolla hallussa. Asiat joiden oletetaan 16 ikävuotiaan osaavan, ei pitäisi tuottaa aikuiselle vaikeuksia. Mutta tietenkään kaikki eivät välttämättä ole niin hyviä kaikissa koulun oppiaineissa, eli kotiopetuksessa täytyy tällaisia asioita miettiä ja hankkia mahdollisesti ulkopuolista apua jos kokee ettei itse kykene jotain asiaa opettamaan.
---
Omia ajatuksia koulunkäyntiin liittyen olinkin jonkun verran kirjoitellut tuohon vanhaan ketjuun joka tässä linkitettiin. Meillä on nyt kaksi kouluikäistä, esikoinen on 3.luokalla ja seuraava 2.luokalla. Jos joku ulkopuolinen seuraisi meidän elämää vaikka kuukauden ajan, hänestä voisi näyttää siltä että me ei pidetä koulua pojille ollenkaan, sen verran vapaamuotoista se meillä on. Periaatteessa vähintään toinen meistä on koko ajan heidän kanssaan, tehdään kaikkia asioita yhdessä ja siinä samalla jutellessa tulee luontevasti heitä opetettua. Oikeastaan miellän roolini enemmänkin ohjaajaksi kuin opettajaksi.
Meidän lähtökohta lasten kasvattamiseen perustuu siihen, että pyrimme auttamaan heitä sitä kohti mitä Jumalalla heille on varattuna. Siksi annamme heidän tosi paljon itse valita mitä he haluavat tehdä ja opetella. Toki minä ja vaimoni käydään velvollisuudesta läpi viralliset opintosuunnitelmat ja pidetään huoli että lapset läpäisevät kouluviranomaisten vaatimukset, vaikka rimaa hipoen niissä aineissa joista he eivät ole niin kiinnostuneita. Mutta jokainen on yksilö ja kutsuttu määrättyyn tehtävään tässä elämässä, ja se on meillä tässä lähtökohta.
Sitten on tietysti tuo hengellinen puoli, josta Joel A toi avausviestissä monia hyviä pointteja esille.