Kirjoittaja Herman » 07. Syys 2012 15:13
Tuli mieleeni kiinalaisen apostoli Watchman Nee'n kertomus. Hän matkusteli maaseudulla, ja tapasi siellä lukutaidottomia veljiä ja sisaria jotka palvelivat antautuneesti ja ehyellä sydämellä. Oltuaan heidän kanssansa jonkun aikaa, hän totesi jotenkin tähän tapaan: "Me tunnemme kyllä Herran Sanan, mutta nämä ihmiset tuntevat paremmin Sanan Herran".
Minusta tuossa on aika syvällistä viisautta. Vaikka tietysti Jumalan pääasiallinen tapa, jonka kautta Hän haluaa meidän tutustuvan itseensä, on Sanansa kautta, niin kuitenkaan ratkaisevaa ei ole se kuinka paljon Sanaa me ollaan luettu, vaan se mitä me ollaan tehty sillä Sanalla mitä me ollaan saatu. Jos emme elä sitä todeksi, ei siitä ole meille mitään hyötyä, mutta jos se eletään todeksi, on siitä paljon enemmän hyötyä kuin paljolla Sanalla jota ei eletä todeksi.
Mutta alkuperäiseen kysymykseen, minusta tässä jakeessa on eräänlainen avain ymmärrykseen:
"te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta" (1.Piet.1:23)
Evankeliumin sanoma on kuin siemen, jonka kautta me synnytään uudesti. Se täytyy siis olla ensin, ennenkuin voidaan tuntea Jumalaa ollenkaan. Mutta siemen on aika pieni, eli meidän ei tarvitse tuntea kovin paljoa Sanaa että voitais syntyä uudesti ja tulla tuntemaan Jumala. Evankeliumin ydinsanoma on tosi yksinkertainen ja sen voi kertoa erittäin lyhyesti. Kun sen kautta tullaan tuntemaan Jumala, alkaa sitten Sana muilta osin avautua.