Kirjoittaja lara.tomb.raider » 02. Syys 2012 21:23
- Voiko uskova tehdä "maallista" taidetta (esim. musiikkia, kirjallisuutta, kuvataidetta jne...)? Ja jos voi, niin voiko sinne "sekoittaa" hengellisiä aineksia?
Olen maallisessa työssä musiikin parissa. Opetan ja ohjaan lapsia ja nuoria. Soitamme ja laulamme maallisia lauluja/ musiikkia pääasiassa. Monet instrumentaalikappaleet eivät pidä sisällään sanoja, joten minulle ne edustavat neutraalia musiikkia. Tarkoitan tällä etydeitä yms. harjoituskappaleita. Käytän myös mahdollisimman monipuolisesti eri musiikin tyylejä. Palvelen myös seurakunnan parissa musiikillisilla lahjoilla. Itse yksin ollessani laulan ja soitan monenlaista musiikkia, toisinaan ylistystä, toisinaan harjoittelen jotain teknisiä asioita. En halua antaa seurakunnassa sitä huonoa osaamista, ja myös siksi hion taitojani, laajennan ymmärrystäni. Teen samaa maallisen musiikin puolella, koska Herra on nämä lahjat minulle antanut. Tämän perusasioiden hiomisen, säännöllisen harjoittelun tuloksena, minun ei tarvitse keskittyä ylistäessä tekniikkaan. Olen harjoitellut esiintymistä, esiintynyt satoja kertoja eri maallisen musiikin tapahtumissa. Jumala käyttää monenlaisia muusikoita, tärkeintä on sydän! Jumala käyttää monenlaisia eri taiteilijoita!!! En vaan voi sietää sitä, että menen "hällä väliä" asenteella seurakuntaan, koska kuitenkin minulla on vankka musiikillinen ammattitaito. Näin varmaan ajattelee jokainen, joka tekee taiteen parissa työtä.
En ymmärrä oikein kysymysasettelua maallinen-hengellinen, koska olen itse tehnyt kaikenlaista "taidetta". Arvopohjani on kristillinen, joten en tee sellaista taidetta, joka halventaa Kristusta. Joku näkee tästäkin varmaan ongelman siitä, että olen liian maallinen. Ei taide vie ketään sinällänsä helvettiin. Se on vain ihmisten tuotosta, joko Jumalasta tai jostain muualta. Kaikki taide, on se sitten kuinka hengellistä tahansa, on vain varjo Kristuksen kirkkaudesta. Emme koskaan tässä ajassa millään ylistyksellä, kuvilla tai teoilla tavoita Hänen täydellistä pyhyyttään. Se tapahtuu kerran taivaassa...
Joskus täysin maallisen taiteen kuuleminen, näkeminen ym. on avannut ymmärrystäni ei-uskovia kohtaan. En tarkoita, että katselisin tuntitolkulla jotain **skaa televisiosta vaan että olen tietoinen siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Mikään ei ole ollut minulle ärsyttävämpää kuin kävelevät mannalappuihmiset, jotka piiloutuvat Raamatun taakse elämättä ja kokematta Sanaa todeksi. En tarkoita tällä mitään synnissä elämistä, että "voi ymmärtää syntisiä" vaan normaalia arkea. Mutta liian paljon on kristittyjä puhujia, jotka eivät ole eläneet todeksi sitä, mitä opettavat. Liian paljon on niitä ihmisiä, jotka karkottavat ei-uskovat luotaan hokemilla ja syytöksillä - kuin että he olisivat saaneet "pelastettua" ihmisen tarjoamalla hänelle kahvit ja kysymällä kuulumiset.
- Voiko julistaessa ja opettaessa käyttää Raamatun ulkopuolisia kertomuksia? Ja jos voi, niin minkälaista materiaalia voi käyttää ja mitä ei?
Olen lukenut Harry Pottereita, Narniaa, dekkareita ja hyvin monenlaisia kirjoja. Olen lukenut niitä lapsena/ nuorena ja minulle on luettu niitä. olen myös katsonut Disneyn elokuvia sekä joitain piirrettyjä lastenohjelmia. Kaikista saduista ja muista huolimatta minulle on painotettu, että Jeesus on totta. Minua on viety pyhäkouluun ja kanssani on luettu iltarukoukset. En ole nähnyt tässä koskaan mitään ristitiiraa. Meillä ei ole kotona myöskään tehty tästä mitään ongelmaa. Ehkä vanhempieni terve suhtautuminen asiaan toi minulle terveen suhtautumisen ja luottamisen Jumalaan.
Julistaessa voi mielestäni käyttää tositilanteita omasta elämästään. Voi myös kertoa vertauskuvia tai esimerkkejä, jotka elävöittävät esitystä. Mikään ei kiellä kuvamateriaalin tai musiikin käyttämistä tehokeinona. Vanhassa testamentissa musiikki liittyi vahvasti profetoimiseen. (Esimerkiksi on tilanteita, jossa ensin tuli musiikki ja sitten profeetta profetoi sanoja Herralta.)
Opettaessa ja julistaessa on tärkeää kiinnittää ihmisten katse Jumalaan. Tässäkin Jumala kasvattaa meitä. Täytyy olla armollinen. Muistelen joskus häpeäkseni puheita/ todistuksia, jossa oli enemmän omaa tunnetta tai tapahtumia kuin Jeesuksen kirkastamista. Tein sen silloin täydestä sydämestäni. Uskon, että Jumala arvostaa sitä, että sanoin ja todistin kuin että olisin jäänyt penkkiin istumaan! Ja jotkut kuulemani puheet ovat olleet todella rohkaisevia, vaikka niissä ei ole siteerattu Raamattua pätkääkään... Jumala käyttää hyvin monenlaisia ihmisiä hyvin monella eri tavalla. Se tapa, minkä Hän on uskonut minulle, ei ole se, millä tavalla toisen tulisi julistaa, opettaa, todistaa, puhua...
Toisille ollaan "kreikkalaisia", toisille "juutalaisia", joillekin jotain muuta. Ei ole olemassa mitään kaavaa, mikä toimisi joka tilanteessa. Koska en ole palvelusviraltani mikään puhuja tai opettaja, puhun silloin kun koen Jumalan hengen minua kasvattavan. Silloin voin olla siunaukseksi muille. En halua mitään viikottaista vastuuta opetuksesta, saarnoista tai muista. Olen itse enemmän profetian armolahjoilla varustettu ihminen, jonka asiat eri ihmisille ovat yleensä kahden -kolmen lauseen mittaisia. Jos Jumala käskee puhumaan jollekin enemmän, puhun. Meidän tulee rukoilla sitä, että Jumala avaa ne ovet ja tilanteet, joissa Hän haluaa jokaista käyttää. Jokaiselle kristitylle on varmasti töitä.