Tunteet. Kiistelty aihe...
On kaksi ääripäätä, kumpikin yhtä huonoja. Toisessa ääripäässä mennään tunteiden johdettavina. Sitä näkee nykyaikana mm. koulumaailmassa, jossa oppilaat/ opiskelijat eivät viitsi tehdä työtä (läksyjä ym.). Syy on se, että kaiken pitäisi olla helppoa ja mukavaa. Ihmiset "rakastuvat" avioliiton ulkopuolella, ottavat avioeron ja menevät uuteen suhteeseen. Syy: enää ei tuntunut siltä, että on rakastunut. Tällainen johtaa sisäiseen kaaokseen. Lopulta mikään ei miellytä. Uudessa suhteessa ei ole vuoden, parin kuluttua yhtään sen auvoisempaa kuin ensimmäisessä avioliitossa. Päivittäisen opintojen laiminlyönti johtaa huonoihin tenttituloksiin, sen jälkeen työharjoitteluun ja sitä kautta työn saatiin. Tai jos saa työtä, ensimmäiset vuodet ovat kivisiä, koska kaikki laiminlyödyt asiat täytyy opetella ja tieto-taito jollain tavalla hankkia! Itse olen elänyt jossain vaiheessa tällaista elämää. Tein sitä, mitä huvitti ja mikä tuntui hyvältä. Jos joku päivä ei huvittanut opiskella, jäin sänkyyn makaamaan. Itseasiassa masennukseen vaikutti tuolloin sellaiset taustalla olevat syyt, joihin löytyi vastaus vasta vuosien päästä. Kiitos Herralle, että tänä päivänä voin tehdä asioita siitä huolimatta, että tunteet eivät aina ole yltiöpositiivisia. Rauha ja ilo ei ole aina huolettomuuden ja riemun synonyymi. Rauha tarkoittaa sitä, että tietää tekevänsä oikein ja seisovansa oikealla kalliolla!
Toinen ääripää on tunteiden täysi kieltäminen. On tutkittu, että tukahdutetut tunteet aiheuttavat ihmisessä stressiä ja sairautta. Esimerkiksi suuren murheen (läheisen kuolema, onnettomuus tai vastaava) läpikäymättömyys "varastoituu" kehoon. Kuulin eräältä kollegalta tositarinan naisesta, jonka pää oli ollut vuosia vinossa (jotenkin niska mennyt jumiin tms.). Kun hän alkoi laulaa ja vapautui häpeän tunteesta, joka oli vaivannut häntä vuosia, hänen niskansa oikeni. Kun ihminen tarpeeksi kauan kieltää itseään näyttämästä tunteita, se aiheuttaa tunnelukon ja jopa vakavia fyysisiä vaivoja. Miehet saattavat kieltää itseään itkemästä, koska "se ei ole miehekästä". Poikia opetetaan jo lapsena "miehet eivät itke". Toinen yleinen esimerkki on, että suuttumusta tai loukkaantumista ei näytetä työtoverille, puolisolle tai sukulaiselle. "Ei haluta aiheuttaa konfliktia". Läheinen tai työkaveri ei välttämättä tiedä edes käytöksensä olevan häiritsevää/ loukkaavaa, jos sitä ei hänelle suoraan sano. Loukkaantumisen/ ärsyyntymisen kieltäminen on alistumiseta toisen käytöksen alle. Se ei poista ongelmaa vaan pitkittää sitä.
Täysi "tunteettomuus" tai täysin tunteiden varassa eläminen ovat vaarallista ja epäkristillistä. Silti tunteet ja vaisto ovat monesti merkittävässä asemassa ihmisen elämässä. Pieni aavistus (intuitio) voi pelastaa ihmisen hengen liikenneonnettomuudelta. Ensivaikutelma toisesta ihmisestä voi pitää hyvin vahvasti paikkaansa. Mitä lähempänä ihminen elää Jumalaa, sitä varmemmin pieniin merkkeihin ja vaikutelmiin hän uskaltaa luottaa. Ne eivät ole järjellä selitettäviä asioita, mutta voivat pelastaa tuhoon johtavilta valinnoilta, sanoilta jne. Joskus on myös sellaisia tilanteita, että Pyhä henki näyttää toisen ihmisen tilan kristitylle ihmiselle tunteina ja tuntemuksina. Kerran esimerkiksi rukoustilanteessa jalkaani alkoi kovin särkeä, jolloin rukoiltiin uskovan ystävän puolesta ja hänen jalkansa parani. En ollut tiennyt jalan edes olevan kipeä. Joskus taas tunteet (ahdistus, masennus ja muut ikävät tunteet) voivat olla Pyhän hengen kautta tulevaa puhetta toisesta ihmisestä, hänen sydämensä tilasta. Joskus Pyhä henki voi paljastaa täysin toisen ihmisen ajatukset. Näissä tilanteissa esimerkiksi itsetuhoiset ajatukset eivät todellakaan ole kristitystä itsessään olevia tunteita/ ajatuksia, vaan ne heijastuvat toisesta ihmisestä. Sen sijaan, että uskova soimaisi itseään, hänen tulisi miettiä, miten voisi auttaa hänen lähellään olevaa ihmistä. Tällainen toiminta ja tunteidenlukutaito vaatii aikaa, opettelua, Herran kanssa vietettyjä rukoushetkiä ja Raamatun tuntemusta.
Meidän ympärillämme on henkimaailma, joka on yhtä todellinen kuin näkyvä. Itseasiassa se on todellisempi kuin näkyvä, koska kaikki näkyvä on ensiksi ollut näkymätöntä. Tunteet ovat osa tätä näkymätöntä todellisuutta. Jumala haluaa vapauttaa meidät kristityt vapauteen ja iloon. Silti todellisuuteemme kuuluu myös suru ja tuska, jossain määrin. Tunteet ovat voimavara. Ne ovat myös mittari siitä, kuinka hyvin kristitty voi. Masennuksen tunteet voivat tulla esimerkiksi liiasta työstä ja liian vähästä levosta. Se on silloin merkki siitä, että tulee levätä vähemmän. Turhautuminen voi olla merkki siitä, että tekee liian vähän työtä ja lepää liikaa. On surullista, että tunteista ei opeteta seurakunnassa, kuten niistä tulisi puhua. Tämän takia ihmiset ovat epävakaita. Joskus taas herkät ihmiset soimaavat itseään täysin turhaan siitä, että he "pääsevät toisen pään sisään" ja luulevat itseasiassa itse aiheuttavansa itsetuhon, masennuksen ja muut huonot tunteet.
Toivon todella jokaiselle terveitä tunteita ja Jeesuksen Kristuksen tuntemista
!