Älä halveksi tunteitasi!

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Älä halveksi tunteitasi!

ViestiKirjoittaja Herman » 12. Elo 2012 20:51

Lonelyrider, tarkoitukseni ei ollut millään lailla väittää vastaan, sillä se mitä kirjoitit oli hyvää ja totta. Jumala ei tahdo kenenkään elävän pelossa ja masennuksessa. Mutta toin siihen pienen lisäyksen, sillä on olemassa vaara että masennetaan entisestään ihmistä joka on itsessään taipuvainen masentumaan ja kokemaan negatiivisia tunteita, jos vain puhutaan sitä ettei ne kuulu uskovan elämään. Silloin hän voi kokea olevansa huono uskova ja syytellä itseään siitä, että hän masentuu, ja joutua kurjaan noitaympyrään (olen itse pyörinyt siinä melko paljon aikoinaan).

Masennus ym. negatiiviset tunteet eivät kuulu uskovan elämään pysyvänä tilana, mutta kuten Paavalin lainaamastani kohdasta sekä esim Daavidin monesta psalmista voimme lukea, on masennus ja pelko ja muut negatiiviset tunteet aika useinkin läsnä ihmisen elämässä. Mutta aina ne Daavidinkin vuodatukset päättyvät ylistykseen ja kiitokseen, samoin kuin Paavalin todistus Jumalasta, joka masentuneita lohduttaa. Jeesuksessa on aina toivo, Hän on elävä toivo jopa masennuksen keskellä.

Siunausta ja taivaallista iloa elämääsi! :) Jeesus on Herrasi.
Herman
 

Re: Älä halveksi tunteitasi!

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 12. Elo 2012 21:22

Herman kirjoitti:Lonelyrider, tarkoitukseni ei ollut millään lailla väittää vastaan, sillä se mitä kirjoitit oli hyvää ja totta. Jumala ei tahdo kenenkään elävän pelossa ja masennuksessa. Mutta toin siihen pienen lisäyksen, sillä on olemassa vaara että masennetaan entisestään ihmistä joka on itsessään taipuvainen masentumaan ja kokemaan negatiivisia tunteita, jos vain puhutaan sitä ettei ne kuulu uskovan elämään. Silloin hän voi kokea olevansa huono uskova ja syytellä itseään siitä, että hän masentuu, ja joutua kurjaan noitaympyrään (olen itse pyörinyt siinä melko paljon aikoinaan).

Masennus ym. negatiiviset tunteet eivät kuulu uskovan elämään pysyvänä tilana, mutta kuten Paavalin lainaamastani kohdasta sekä esim Daavidin monesta psalmista voimme lukea, on masennus ja pelko ja muut negatiiviset tunteet aika useinkin läsnä ihmisen elämässä. Mutta aina ne Daavidinkin vuodatukset päättyvät ylistykseen ja kiitokseen, samoin kuin Paavalin todistus Jumalasta, joka masentuneita lohduttaa. Jeesuksessa on aina toivo, Hän on elävä toivo jopa masennuksen keskellä.

Siunausta ja taivaallista iloa elämääsi! :) Jeesus on Herrasi.


Jeps, myönnän että voin olla kehittymätön ilmaisemaan täysin sanomaa, mutta jopa tässäkin asiassa pyrin luottamaan sanaan, että Pyhä Henki antaa sanottavan(tämä on raamatusta, tänään luetusta kohdasta, jossa Jeesus lähetti opetuslapsensa parantamaan, evankeliumeita kuitenkin, kun olen tällainen että joku luku numerona ei jää mieleen, mutta sanoma itsessään useinkin jää, muistini ei siis pelaa reistailematta ja minustakin löytyy ihan inhimillisiä vikoja kuten kaikista meistä :) Uskon että Pyhä Henki opettaa koko ajan lisää, vaikka en kaikkea ymmärräkään tai osaa vielä ilmaista vajavuuteni tähden, silti voin siihenkin luottaa että tieto lisääntyy. Haluan uskoa sanaan ja vain sanaan ja luottaa ihan 100 prosenttisesti, ei lisäillen oman mielen mukaan tai miltä itsestä parhaiten tuntuisi. Luen ehkä jonkun mielestä pilkkua viilaten. Jeesus itse sanoo sanassa, että Hänen kuormansa on kevyt kantaa ja kuka elämän vettä juo, se paranee. Siitä on Hänen todistuksensa, Herrani todistus, miten voisin sen kieltää ja kyseenalaistaa. :roll:

Lähinnä kirjoitukseni ei minullakaan tahtonut sanoa, etteikö uskova kokisi myös itsestään lähteviä ajatuksia, mutta nekin on voitettavissa. Jumala kun tahtoo jokaiselle lapselleen hyvää, Hänellä on pelkkää hyvää annettavanaan, Jumala ei anna ihmiselle mitään pahaa, mutta ihmisen omat valinnat voivat johtaa masennukseen ja muihin negatiivisiin tunteisiin.
lonelyrider
 

Re: Älä halveksi tunteitasi!

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 12. Elo 2012 21:37

Se miksi ehkä kirjoitin, vastakkaiselta "näyttävän" kirjoituksen johtui siitä, että mielestäni tietyissä tilanteissa ei pidä sanoa, että on ok olla masentunut ja kokea yms tunteita. Se ei poista sitä etteikö ymmärtäisi että uskovakin saattaa joutua taistelemaan täällä ajassa myös niiden negatiivisten tunteiden kanssa. Vaan pitäisi sanoa, masennus on jo voitettu Herrassa Jeesuksessa! Jeesus kantoi ristillä, masennuksen sairaudenkin, kaikkien sairauksien rinnalla myös mielenalueen sairaudet. Kysymys kuuluu, haluammeko uskoa sitä, vai uskommeko mieluummin ihmisviisauteen, vai uskommeko johonkin mitä ihminen ei voi silmin nähdä tässä ja nyt. Kysymys on uskosta! Uskon, uskon: Jeesus on kantanut kaikki sairauteni, syntini, vajavuuteni, Hän otti päällensä ja kärsi vuokseni ja koko ihmiskunnan synnit ja sairaudet kantoi. Siksi ne on jo voitettu, ne on jo KERRAN voitettu!

Meidät on lähetetty julistamaan ilosanomaa! Julistamaan! siis julistammeko sitä?

Ja Herman, en minäkään tahtonut väittää vastaan, tahdoin vain julistaa sitä Herrassa voitettua sanomaa, joskus se olisi ehkä tarpeen? Vai olenko väärässä? Siunausta sinullekin, Herman :D
lonelyrider
 

Re: Älä halveksi tunteitasi!

ViestiKirjoittaja Herman » 13. Elo 2012 12:02

Voisin tiivistää, että yksipuolinen opetus/elämä tunteiden suhteen kumpaan tahansa äärilaitaan (tunteiden kieltäminen/tunteiden mukaan eläminen) on vahingollista. Oikea tasapaino on olla täysin rehellinen omista tunteista, mutta kuitenkin taipua elämään Jumalan tahdon mukaan, antamatta tunteiden liikaa vaikuttaa. Jumala antaa siihen aina voiman (vaikka joskus voitto ehkä onkin taistelun takana).
Herman
 

Re: Älä halveksi tunteitasi!

ViestiKirjoittaja JHK » 13. Elo 2012 17:16

Yksi varhainen tapa jolla tässä maassa rikotaan miehiä tunteellisesti jo pienestä pitäen on tuo kirottu myrkyllinen lause "miehet eivät itke". Isät jotka ovat omaksuneet tämän asenteen opettavat sen pojilleen joko tietoisesti tai tiedostamaataan, joko sanomalla pojilleen ettei saa itkeä, tai sitten osoittamalla paheksuntansa ja inhonsa sanattomasti sitä kohtaan. Pojat ovat sitten keskenään, menevät kouluun keskenään ja vahtivat toisiaan - jos joku itkee, se on "epänormaalia, väärää ja naurettavaa/inhottavaa". Näin Isien synnit siirtyvät pojille, jotka pitävät huolen että sama myrkyllinen asenne leviää niihinkin koteihin jossa sitä ei alunperin ole. Tukahdutettu itku nousee sitten esiin väkivaltana tai jonain muuna negatiivisena impulssina myöhemmällä iällä, ehdiyttään ensin aiheuttaa häpeän tunteita, hämmennystä ja itseinhoa.

Itku on surun ilmaus ja sen tulisi herättää empatiaa niissä jotka näkevät sitä. Edellämainittujen poikien/miesten tapauksessa se sensijaan herättää inhoa, ehkäisten empatian syntymistä, tehden ihmiset koviksi toisiaan kohtaan. Empatia on vähän arvostetu lahja - kyky tuntea toisen tuska. Eräs fantasiakirjailija totesi teoksessaan aivan oikein että ihmiset lakkaisivat hyvin pian satuttamasta toisiaan jos kokisivat itse toiselle aiheuttamansa kivun.

Myönnän kirjoittavani tämän henkilökohtaisen tunnekohahduksen vallassa - olen herkkä mies, ja lapsena olin sitä myös. Itkin paljon, ja vaikka omassa kodissani sitä ei moitittu, sain toisilta pojilta pian kuulla että se oli häpeällistä. Jo ensimmäisen vuosikymmeneni aikana minut opetettiin inhoamaan itseäni.
JHK
 

Re: Älä halveksi tunteitasi!

ViestiKirjoittaja Herman » 13. Elo 2012 18:29

lonelyrider kirjoitti:Se miksi ehkä kirjoitin, vastakkaiselta "näyttävän" kirjoituksen johtui siitä, että mielestäni tietyissä tilanteissa ei pidä sanoa, että on ok olla masentunut ja kokea yms tunteita. Se ei poista sitä etteikö ymmärtäisi että uskovakin saattaa joutua taistelemaan täällä ajassa myös niiden negatiivisten tunteiden kanssa. Vaan pitäisi sanoa, masennus on jo voitettu Herrassa Jeesuksessa! Jeesus kantoi ristillä, masennuksen sairaudenkin, kaikkien sairauksien rinnalla myös mielenalueen sairaudet. Kysymys kuuluu, haluammeko uskoa sitä, vai uskommeko mieluummin ihmisviisauteen, vai uskommeko johonkin mitä ihminen ei voi silmin nähdä tässä ja nyt. Kysymys on uskosta! Uskon, uskon: Jeesus on kantanut kaikki sairauteni, syntini, vajavuuteni, Hän otti päällensä ja kärsi vuokseni ja koko ihmiskunnan synnit ja sairaudet kantoi. Siksi ne on jo voitettu, ne on jo KERRAN voitettu!

Meidät on lähetetty julistamaan ilosanomaa! Julistamaan! siis julistammeko sitä?

Ja Herman, en minäkään tahtonut väittää vastaan, tahdoin vain julistaa sitä Herrassa voitettua sanomaa, joskus se olisi ehkä tarpeen? Vai olenko väärässä?


Et ole väärässä, ja olen samaa mieltä että joskus se on tarpeen. Aika usein itse asiassa. Mutta on tilanteita jossa tarvitaan lisäksi jotain "konkreettisempaa". Esimerkiksi Paavali varmasti tiesi todella hyvin, että Jeesus on kantanut kaikki sairaudet ja synnit ja vajavaisuudet, mutta silti Jumalan piti lähettää hänen masennukseensa ja pelkoonsa lohdutusta uskonveljen Tiituksen kautta.

Nimittäin sellaistakin "palvelemista" esiintyy, jossa julistetaan "usko vaan Jeesukseen niin kaikki menee hyvin", mutta ei olla valmiita kulkemaan toisen rinnalla ja kantamaan hänen taakkojaan. Ja vaikka Jeesus on jo tehnyt kaiken täydellisesti, tulee eheytyminen todeksi meidän elämässämme pikkuhiljaa. Tunne-elämän solmut eivät välttämättä vaan pysty avautumaan yhdessä hetkessä. Ainakin itse olen kokenut sen välillä tuskallisen hitaana prosessina, jossa asia kerrallaan otetaan työpöydälle. Jeesuksen usko on kaikessa tässä kantava voima, mutta käytännössä Jumala joutuu käyttämään myös monia "tiituksia" eheyttäessään meidän rikkinäisyyksiämme, jotka ilmenevät negatiivisina tunteina. Ja monesti tarvitaan tällaista konkreettista eheytymistä, jotta voidaan päästä vapaaksi niiden hallintavallasta.

(lisään tähän vielä, että en kuitenkaan ajatellut tai vihjaillut sinun harjoittavan tuollaista "palvelemista")
Herman
 

Edellinen

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 19 vierailijaa

cron