Otollinen sydän ottaa vastaan oikaisua

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Otollinen sydän ottaa vastaan oikaisua

ViestiKirjoittaja Herman » 02. Elo 2012 23:27

Herralle otollisen sydämen suurimpia tuntomerkkejä on, että se kykenee ottamaan toisilta vastaan oikaisua ja myös nuhdetta, ilman että asenne oikaisun tai nuhteen tuojaa vastaan muuttuu negatiiviseen suuntaan. Otollinen sydän itse asiassa janoaa oikaisua, sillä se ymmärtää olevansa täysin eksyksissä ja pimeydessä ilman Herran antamaa valoa. Otollinen sydän nöyrtyy Herran edessä ottamaan vastaan Häneltä valoa kenen tahansa astian kautta Jumala valitsee sitä antaa. Monesti Jumala valitsee siihen jonkun asemaltaan alhaisemman, tai sellaisen jonka persoona tai olemus jollain tavalla hiertää meitä. Näin Herra koettelee, olemmeko nöyriä ja otollisia.

Ylpeän ja itseriittoisen ihmisen sydän sensijaan ei kykene ottamaan vastaan oikaisua ja nuhdetta. Hän loukkaantuu ja katkeroituu sellaisten sanomien välittäjille, eikä ainakaan julkisesti muuta kantaansa. Tällainen ihminen esiintyy mielellään kaikkitietävänä ja välttelee viimeiseen asti oman väärässä olemisen paljastumista. Silloin ihminen ei ole vielä oikeastaan ymmärtänyt mistä evankeliumissa ja Herran tuntemisessa on kyse, vaan on omavanhurskas ja koittaa omalla esiintmisellään ja tiedon keräämisellä kelvata. Tällainen ihminen usein arvottaa ihmisiä (tiedostaen tai tiedostamattaan) arvojärjestykseen, ja käyttäytyy eri tavalla niitä kohtaan joita pitää itseään korkeampina, kuin niitä joita pitääi itseään alempina.

Ymmärrys tästä on minulle tullut itse asiassa omakohtaisen kokemuksen kautta, kun olen saanut huomata itsessäni ylpeän ja itseriittoisen ihmisen piirteitä. Tai itse asiassa olevani itsessäni läpikotaisin sellainen. Mutta Jumalan armon hoitaessa haavoja ja Jeesuksen veren saadessa pestä synnit pois, on Jumala alkanut tehdä hyvää työtään, ja toiveeni on, että saisin joka päivä kasvaa ja muuttua Hänen Henkensä voimasta Herralle otolliseksi ihmiseksi.
Herman
 

Re: Otollinen sydän ottaa vastaan oikaisua

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 02. Elo 2012 23:53

Tiedätkö Herman, minulla ainakin on ollut ilo nähdä sinussa HERRAN ANTAMAA KASVUA! :D
lonelyrider
 

Re: Otollinen sydän ottaa vastaan oikaisua

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 03. Elo 2012 00:26

Olen yrittänyt kirjoittaa miljoona tsiljoona viestiä tässä ja pyyhin aina pois... eli laitan vain näin yksinkertaisesti sinulle ja toivon että ymmärrät: Anteeksi!
lonelyrider
 

Re: Otollinen sydän ottaa vastaan oikaisua

ViestiKirjoittaja Juha » 03. Elo 2012 01:37

Asiallinen postaus :> nöyryys on hyvä muistaa :) ja myös se että se on vaan on lähimmäisenrakkautta toista kohtaan että ojentaa jos ojennettavaa on :)
Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on käärinyt vedet viitan sisään? Kuka on asettanut kohdalleen kaikki maan ääret? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, sinähän sen tiedät? Sananl. 30:4
Avatar
Juha
Site Admin
 
Viestit: 1702
Liittynyt: 29. Heinä 2012 03:40

Re: Otollinen sydän ottaa vastaan oikaisua

ViestiKirjoittaja Siivetön » 03. Elo 2012 08:33

Yhdyn täydestä sydämestäni Herman:in tekstiin.

Olen omassa elämässäni nähnyt senkin, että meissä on paljon niin "kieroon" kasvaneita puita, että Herra ei aina onnistu oikaisemaan meitä muulla tavoin kuin rajuimman kautta, eli katkaisemalla.
Mutta senkin tehdessään saamme olla turvallisin mielin, sillä Hän kyllä tietää, mikä meille itsekullekin on parasta ja Hän on kirurgi, joka varmasti osaa työnsä, jopa kaikkia hienosäätöjä myöden, joten jos koet olevasi tällä kohdin elämässäsi juuri nyt, älä pelkää, äläkä hätäile mitä sinulle on tapahtumassa, vaan luottaudun täysin Hänen käsiinsä, Hänen varaansa, Hän on luvannut meissä jokaisessa saattaa hyvän työnsä päätökseen!

Mutta haluan myöskin muistuttaa tässä yhteydessä siitä, että meidän tulee aina vaeltaa niin lähellä Kristusta, että kykenemme aistimaan Jumalan Hengestä tulevaa oikaisua ja ohjausta, ettemme vain ole kaikkien tuulien riepoteltavina, emmekä antaudu "valelääkädeiden" hoidettaviksi ja manipuloitaviksi.
Sillä tänä päivänä kun on liikenteessä "kaikenlaista" oikaisijaa ja ojentajaa ja ellei meillä ole vankkaa Sanan tuntemusta ja/tai Pyhää Henkeä turvanamme, me saatamme joutua sellaiseen "itsetutkiskeluun" jonkun toisen johdattamana, joka ei ole Jumalan Hengen mukaista ja Häneltä tullutta!
Siivetön
 

Re: Otollinen sydän ottaa vastaan oikaisua

ViestiKirjoittaja Siivetön » 03. Elo 2012 09:21

Mieleeni tuli vielä joitain ajatuksia tuosta Herman:in aloituksesta, joten tuon ne tähän ja ylläpito poistakoon, jos kokevat ne jotenkin vääriksi.

Ajatuksia nousi mieleeni sanoista; ylpeys ja väärä nöyryys, jotka ovat ikäänkuin sisaruksia keskenään, samasta alkujuuresta lähteviä, vaikka me usein koemme ne kahdeksi vastakkaiseksi asiaksi.

Nämä kaksi "piirrettä" ovat kaiken hengellisen elämämme todellisia vihollisia.

Ylpeys ajaa meitä pitämään itseämme muita parempina ja näin luullen me alamme etsimään virheitä muista uskovista ja unohdamme Kristuksen katselemisen, eli kun tulisi katsella ylös Häneen, me alammekin kuluttamaan aikamme vakatasoon katsellen ja tuossa ajaudumme usein siihen tilanteeseen, että meidät valtaa jonkinlainen vauhtisokeus ja sen ajamana me sitten koemme kolareita ja törmäyksi, kunnes eräänä päivänä joudumme toteamaan, että mitään ei ole enää korjattavissa, vaan olemme ns. täysin lunastuskunnossa ja ellemme tuossa tilanteessa löydä kaiken kattavaa "kaskoa", joka meidät lunastaa kaikkinensa, meidän tulevaisuutemme on hyvin surullinen.

Väärä nöyryys taas ajaa meitä paneutumaan vain ja ainoastaan omiin heikkouksiimme ja virheisiimme, kun meidän tulisi katsoa vain Kristukseen ja Hänen suuruuttaan ja luottaa siihen, että Hänessä meillä on kaikki, mitä matkallamme tarvitsemme.
Väärä nöyryys ajaa myöskin itsensä korjailemiseen ihmisvoimin ja sillä tiellä me emme muuta kuin uuvutamme itsemme, masennumme ja koemme voimattomuutta ja löydämme itsemme lopulta unohdettuna, ruostuneena ja pajukon peittämänä autonraatona jonkun vanhan metsätien poskesta.

Ts. ylpeys ajaa katselemaan kanssamatkaajiaan, etsimään heistä vikoja ja virheitä ja väärä nöyryys ajaa itsensä katselemiseen, etsimään itsestään vikoja ja virheitä.

Meidän tulisikin joka päivä teroittaa itsellemme Raamatun Sanaa, joka kehoittaa meitä katsomaan vain ja ainoastaan Kristukseen ja mitä enempi Häntä katselemme, sitä enempi me muutumme Hänen kuvansa kaltaisiksi.
Minkään muun "tien" kautta me emme voi "muuttua" / kasvaa oikeaan suuntaan.
Viimeksi muokannut Siivetön päivämäärä 03. Elo 2012 10:12, muokattu yhteensä 2 kertaa
Siivetön
 

Re: Otollinen sydän ottaa vastaan oikaisua

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 03. Elo 2012 09:50

Ylpeys ja väärä nöyryys, voivat kulkea myös käsikädessä. Ainakin jos katson sitä, millainen luonteeni on ollut rikkonaisuuteni tähden, siinä on ollut sekä että kumpaakin.
lonelyrider
 

Re: Otollinen sydän ottaa vastaan oikaisua

ViestiKirjoittaja Siivetön » 03. Elo 2012 10:06

lonelyrider kirjoitti:Ylpeys ja väärä nöyryys, voivat kulkea myös käsikädessä. Ainakin jos katson sitä, millainen luonteeni on ollut rikkonaisuuteni tähden, siinä on ollut sekä että kumpaakin.


Näin minunkin mielestäni, eli sisaruksia....samaa perhettä, samasta juuresta kasvavia...samoilla "geeneillä" varustettuja ja näin usein toisiaan ymmärtäviä ja hyvin yhteistyökykyisiä. :D
Ja voisiko olla niinkin, että tuo väärä nöyryys on ylpeyden suojapuku / -kaapu?
Viimeksi muokannut Siivetön päivämäärä 03. Elo 2012 11:27, muokattu yhteensä 1 kerran
Siivetön
 

Re: Otollinen sydän ottaa vastaan oikaisua

ViestiKirjoittaja Herman » 03. Elo 2012 10:35

lonelyrider kirjoitti:Tiedätkö Herman, minulla ainakin on ollut ilo nähdä sinussa HERRAN ANTAMAA KASVUA! :D


lonelyrider kirjoitti:Olen yrittänyt kirjoittaa miljoona tsiljoona viestiä tässä ja pyyhin aina pois... eli laitan vain näin yksinkertaisesti sinulle ja toivon että ymmärrät: Anteeksi!


Kiitos, ja myös anteeksi... Ja samaa voin sanoa sinun kirjoituksia lukiessani, ilo nähdä noin huikeaa Herran antamaa kasvua :)

Siivetön kirjoitti:Mutta haluan myöskin muistuttaa tässä yhteydessä siitä, että meidän tulee aina vaeltaa niin lähellä Kristusta, että kykenemme aistimaan Jumalan Hengestä tulevaa oikaisua ja ohjausta, ettemme vain ole kaikkien tuulien riepoteltavina, emmekä antaudu "valelääkädeiden" hoidettaviksi ja manipuloitaviksi.
Sillä tänä päivänä kun on liikenteessä "kaikenlaista" oikaisijaa ja ojentajaa ja ellei meillä ole vankkaa Sanan tuntemusta ja/tai Pyhää Henkeä turvanamme, me saatamme joutua sellaiseen "itsetutkiskeluun" jonkun toisen johdattamana, joka ei ole Jumalan Hengen mukaista ja Häneltä tullutta!


Tämä on myös hyvä ja tärkeä pointti. Kaikki täytyy ottaa nöyrästi vastaan, mutta mennä sitten hetipikaa Herran eteen vilpittömin sydämin koettelemaan sanomaa ja tutkimaan itseään, jos asia ei heti avaudu. Ja sitten tulee pitää ja ottaa vaari vain siitä mikä on hyvää, eli ottaa vastaan vain se ojennus ja nuhde minkä myös Herra osoittaa todeksi. Tosin kyllä sen usein tietää ennen tällaista koetteluakin, mutta toisinaan meillä on niin itseltämmekin piilotettuja asioita, ettemme heti tunnista niitä vaan vaatii aikaa ja Herran armon ja totuuden etsimistä että voimme ne tulla näkemään. Mutta toisinaan, kuten Siivetön sanoi, tuodaan meille myös vääriä sanomia. Silloin on kuitenkin tärkeää myös pysyä nöyränä, eikä lähteä sotimaan tai tuomitsemaan sanoman tuojaa vastaan. Toki voimme sävyisästi sanoa, ettemme koe tuotua sanomaa oikeaksi, jos se on tarpeellista (se voi joskus olla hyvä, niin toinen voi tutkia omaa ojentelua ja nuhtelua ja pyrkiä tarkemmaksi jatkossa).

Siunausta kaikille!
Herman
 

Re: Otollinen sydän ottaa vastaan oikaisua

ViestiKirjoittaja Siivetön » 03. Elo 2012 11:25

Juuri näin Herman!

Ja sitten taas joskus joudumme toimimaan näinkin, kuten Vilho Rantanen kirjoittaa eräässä runossaan:
"Jollet sä ruokoa maasta, korjata turvaan vois,
jätä se Mestarin huomaan, väisty vaieten pois."

Tämä runonpätkä annettiin itselleni eräässä tilanteessa, kun koin olevani hyvin neuvoton.
Sydämeni halu oli auttaa ja hätä ihmisestä oli suuri, mutta tuntui, että vaikka mitä
Jumala halusi antaa, ihminen ei kyennyt sitä vastaan ottamaan ja nämä sanat vapauttivat
sisimpäni ja johtivat minut itseni ristin juurelle, eli jättämään tuon henkilön Mestarin käsiin
ja tekemään sitä, mikä on kuitenkin suurinta kaikkien sanojen rinnalla; RUKOILLEN kantamaan
tuota henkilöä Armoistuimen eteen.

Laitanpa tuon runon kokonaisuudessaan tähän, koska se mielestäni myöskin antaa eväitä tähän aloituksessa olevaan aiheeseen:

Hiljaa, ystävät hiljaa, siellä vaeltakaa,
missä suru ja murhe, portilla kolkuttaa.
Missä taakkojen alle, uupuvat sydämet,
missä itkien käyvät, vaivatut ihmiset.

Ken on tuskien tuttu, kyllä hän tietävi sen,
siipehen satutettu, arka on lintunen.
Yhtä se toivoo....pyytää....paikka jos pieni ois,
minne tuulilta maailman, turvaan paeta vois.

Älkää ankarin käsin, sattuko sydämeen,
jonka harpussa soivat, sävelet särkyneen.
Jollet sä ruokoa maasta, korjata turvaan vois,
jätä se Mestarin huomaan, väisty vaieten pois.

Ei ole helppoa kantaa, ristiä ihmisen,
työläs on kuormien alla, kulkea naurtaen.
Siksi, ystävät hiljaa, siellä vaeltakaa,
missä elämän murhe, portille kolkuttaa.
Vilho Rantanen
Siivetön
 

Seuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 23 vierailijaa

cron