miksi

[jeremia]

miksi uskovat odottavat Jeesuksen paluuta?
Ettei tervitsisi tehdä valtakunnan työtä, evankeliointia, leskien,orpojen avustusta jne...
miksi uskovat odottavat vainoja?
Ettei tervitsisi tehdä valtakunnan työtä, evankeliointia, leskien,orpojen avustusta jne... paluuta?
miksi uskovat odottavat maailmanloppua?
Ettei tervitsisi tehdä valtakunnan työtä, evankeliointia, leskien,orpojen avustusta jne... paluuta?
Sanokaa, kertokaa, että olen väärässä,jooko.

[lonelyrider]

Mie kun olen luullut että Jeesuksen tulo, pitäisi olla uskovalle iloinen juttu? Ei niin, että se olisi este Jumalan suunnitelmalle, vaan se on osa Jumalan suunnitelmaa!

[Siivetön]

Niin, meistä ei varmastikaan kukaan voi puhua kenenkään toisen uskovan puolesta,
miksi itse kukin odottaa Jeesuksen paluuta, mutta omalla kohdallani koen jotensakin siten,
että jos ja kun rakastamme meidän Herraamme Jeesusta Kristusta, tuo rakkaus
herättää sydämessämme halun, kaipauksen ja ikävän saada kohdata rakastettumme.

Aivan samoin, kuin ikävöimme ja kaipaamme läheisiämmekin, kun joudumme olemaan heistä erossa.

Ja miten yleensä tuon odotusaikamme kulutamme, kun odotamme heitä palaavaksi?
Emmekö valmista kotia siihen kuntoon, että he kokevat saapumisensa odotetuksi ja toivotuksi ja että kaikki olisi valmista, kun he saapuvat?!

Kyllä minä uskon meidän kaikkien, jotka Jeesusta rakastamme, aivan samalla tavoin valmistautuvan
Hänen tulemukseensa siten, että yritämme tehdä kaiken sen, minkä Hän on tehtäväksemme antanut ja
että voisimme levollisin mielin todeta: "TULE HERRA JEESUS!"

Joten Jeremialle sanoisin, että: TOIVOTTAVASTI OLET VÄÄRÄSSÄ!
Ainakin uskon, toivon ja rukoilen näin olevan!
Ja silloin kun Hän tulee, uskomme muuttuu näkemiseksi ja toivomme kiitokseksi!

[Herman]

Minun täytyy rehellisesti tunnustaa, etten useinkaan haluaisi evankelioida, avustaa leskiä ja orpoja ja niin edelleen. Onneksi saan kuitenkin turvata Jeesuksen Golgatalla täyttämään työhön, sillä ei meidän tarvitse pelastaa maailmaa vaan Hän on tullut tekemään sen. Ja kun vain elämme lähellä Häntä, vaikuttaa Hän meissä tahtomista ja tekemistä niin, että aina enemmän haluammekin tehdä Hänen valtakuntansa työtä - emme me, vaan Hän meissä Pyhän Henkensä kautta joka meissä uskon kautta asuu.

[lonelyrider]

Minun täytyy rehellisesti tunnustaa, etten useinkaan haluaisi evankelioida, avustaa leskiä ja orpoja ja niin edelleen. Onneksi saan kuitenkin turvata Jeesuksen Golgatalla täyttämään työhön, sillä ei meidän tarvitse pelastaa maailmaa vaan Hän on tullut tekemään sen. Ja kun vain elämme lähellä Häntä, vaikuttaa Hän meissä tahtomista ja tekemistä niin, että aina enemmän haluammekin tehdä Hänen valtakuntansa työtä - emme me, vaan Hän meissä Pyhän Henkensä kautta joka meissä uskon kautta asuu.

Herman toi kyllä hyvän pointin keskusteluun. Harvoin se mitä ihmisyydeksi kait voisi kutsua, tahtoo tehdä yhtään mitään muuta kuin se mikä olisi itselle helpointa. Se luontomme joka on meistä itsestämme, tahtoo useinkin palvella vain meitä itseämme. Kun taas Pyhä Henki tekee eläväksi ja saa tekemään asioita, joita se ihmisyys meissä ei kykene tekemään.

Jos joku kuvittelee että me itsessämme voimme tehdä Jumalan tarkoittamia töitä, niin pahasti erehtyy. Siksi armeliaisuus niitä muitakin uskovia kohtaan tässä asiassa on hyvästä

[lonelyrider]

Monesti kun on tuskaillut sitä kun ei voi esim. muuttua, vaikka kuinka yrittäisi... niin olen ymmärtänyt myös sen, että en minä voikaan muuttua, mutta päätöksen voin tehdä, päätöksen uskoa Jumalan sanaa ja yrittää toimia sen mukaan, ja uskon, että se muuttaa ihmistä ja saa Pyhän Hengen eläväksi meissä.

[Siivetön]

Olen edellisten kanssa ihan samaa mieltä ja jos nyt tekstistäni sai sellaisen kuvan, että minä itsessäni kykenisin johonkin, niin ilmaisin asiani tosi huonosti, sillä ainoa turvani on se, että rakkaus, josta tuossa viestissäni mainitsin, on vain ja ainoastaan Jumalalta lahjaksi saatua Pyhän Hengen vaikuttamaa työtä.

Mutta itselläni on sellainen käsitys ja tuntuma, että millään muulla motiiveilla tehtävä työ ei kanna hedelmää, muuta kuin vain ja ainoastaan Jumalallisesta Rakkaudesta lähtevä ja siihen pohjautuva tekeminen ja siksi halusin tuota rakkautta tuoda esille.

Sillä ellei meillä ole tätä rakkautta, vaan teemme evankeliointia, köyhien auttamista yms. vain siksi, että näin uskovan kuuluu toimia, tuo tekeminen ei ole hedelmällistä, vaan se on kuin helisevää vaskea ja kilisevää kulkusta.

Olen toki hyvin osaamaton tuomaan julki ajatuksiani, puhumattakaan että tekisin sen siksi, että olisin täällä neuvomassa ja opettamassa muita tai tuomassa omaa erinomaisuuttani esille, siihen minulla ei ole minkäänlaista aihetta, niin raadollinen olen oman vaellukseni kanssa, mutta "ONNEKSI ON JEESUS!"!
Joten varmasti viisasta onkin olla vain lähinnä lukemassa, oppimassa ja vastaanottamassa, mutta kun sekin tuntuu joskus kovin itsekkäältä ja itselleen varastoimiselta.

Mutta siunausta teille ystävät ja kiitokset hyvistä huomioistanne!

[lonelyrider]

Olen edellisten kanssa ihan samaa mieltä ja jos nyt tekstistäni sai sellaisen kuvan, että minä itsessäni kykenisin johonkin, niin ilmaisin asiani tosi huonosti, sillä ainoa turvani on se, että rakkaus, josta tuossa viestissäni mainitsin, on vain ja ainoastaan Jumalalta lahjaksi saatua Pyhän Hengen vaikuttamaa työtä.

Mutta itselläni on sellainen käsitys ja tuntuma, että millään muulla motiiveilla tehtävä työ ei kanna hedelmää, muuta kuin vain ja ainoastaan Jumalallisesta Rakkaudesta lähtevä ja siihen pohjautuva tekeminen ja siksi halusin tuota rakkautta tuoda esille.

Sillä ellei meillä ole tätä rakkautta, vaan teemme evankeliointia, köyhien auttamista yms. vain siksi, että näin uskovan kuuluu toimia, tuo tekeminen ei ole hedelmällistä, vaan se on kuin helisevää vaskea ja kilisevää kulkusta.

Olen toki hyvin osaamaton tuomaan julki ajatuksiani, puhumattakaan että tekisin sen siksi, että olisin täällä neuvomassa ja opettamassa muita tai tuomassa omaa erinomaisuuttani esille, siihen minulla ei ole minkäänlaista aihetta, niin raadollinen olen oman vaellukseni kanssa, mutta "ONNEKSI ON JEESUS!"!
Joten varmasti viisasta onkin olla vain lähinnä lukemassa, oppimassa ja vastaanottamassa, mutta kun sekin tuntuu joskus kovin itsekkäältä ja itselleen varastoimiselta.

Mutta siunausta teille ystävät ja kiitokset hyvistä huomioistanne!

Pääasia että elämme Herralle, Jeesukselle, siitähän se kaikki lähtee... oppimassa täällä ollaan kaikki ja ei yksikään ole sen oppineempi tai viisaampi tai rakkaampi toinen toistaan. En ainakaan ottanut kirjoitustasi mitenkään negatiivisena, nämä kirjoitukset ovat usein sellaista "vuolasta ajatusvirtaa", toinen kirjoittaa jotain, josta nappaa pienen palasen ikäänkuin ja jatkaa ajatusta eteenpäin.

Siunausta siivetön.

[lonelyrider]

Mitä usko on?

Halua palvella elävää Jumalaa, elää Hänen viitoittamaa tietä. Mihin se johtaa, Hänen johdatuksensa, se johtaa hyviin töihin KRISTUKSESSA, minä en ole mitään, mutta minun Henkeni minussa palvelee. Henki muuttaa meitä, se muuttaa ajatuksemme, motiivimme. Jos eläisin palvellen suorittaen, ikäänkuin etsien millä tavoin voin olla parempi uskova, Kristitty, se ei johda mihinkään, vaan huomaisin itsekin olevani umpikujassa, siellä missä hyviä töitä tehdään, koska Kristityn TÄYTYY? Mutta tiedätkö, ei täydy... kenenkään ei täydy itsessään mitään muuta, kuin elää Jumalalle tässä ja nyt... ja uskon vakaasti, että siinä on avain, joka voi myös koskettaa toista ihmistä, Kristuksessa.

[Herman]

Mitä usko on?

Halua palvella elävää Jumalaa, elää Hänen viitoittamaa tietä. Mihin se johtaa, Hänen johdatuksensa, se johtaa hyviin töihin KRISTUKSESSA, minä en ole mitään, mutta minun Henkeni minussa palvelee. Henki muuttaa meitä, se muuttaa ajatuksemme, motiivimme. Jos eläisin palvellen suorittaen, ikäänkuin etsien millä tavoin voin olla parempi uskova, Kristitty, se ei johda mihinkään, vaan huomaisin itsekin olevani umpikujassa, siellä missä hyviä töitä tehdään, koska Kristityn TÄYTYY? Mutta tiedätkö, ei täydy... kenenkään ei täydy itsessään mitään muuta, kuin elää Jumalalle tässä ja nyt... ja uskon vakaasti, että siinä on avain, joka voi myös koskettaa toista ihmistä, Kristuksessa.

Juuri näin.

Jos teot ovat syyllisyyden vaikuttamia, ei niistä ole hyötyä. Syyllisyys on toki hyvä asia, sillä sen tarkoitus on johdattaa meidät Ristin luokse jossa saamme katsella, kuinka Jumalan Poika puolestamme kantoi kaiken synnin ja rangaistuksen ja syyllisyyden. Ja se vapauttaa meidät. Se saa aikaan meissä halun antaa, ei vain jotai yksittäisiä tekoja, vaan kokonaan ITSEMME Jumalalle. Tämän kokemuksen jälkeen on periaatteessa itsestäänselvää, että sitä tahtoo tehdä kaiken mitä Jeesus tahtoo meidän tekevän. Ja pohjimmiltaan sekin on iloa ja vanhurskautta ja rauhaa Pyhässä Hengessä, eli ei niinkään tekemistä vaan Herran kanssa olemista ja Häneen tutustumista. Siinä kun eletään, me levitetään ympärillemme Kristuksen tuntemisen tuoksua missä ikinä kuljetaankin, ja me ollaan Kristuksen kirje tälle maailmalle, jonka elämää vain katselemalla he voivat ikäänkuin lukea Jumalan ilosanoman.