lonelyrider kirjoitti:Herralle kiitos, jos Hän on sinua virvoittanut ja ravinnut
Jos jotain Pyhä Henki jakaa, niin se ei todellakaan ole lonelyrider itse joka sitä jakaa, vaan se sama Henki joka on meihin istutettu kun uskoon tulimme.
Juu, olen kokenut selkeästi, että Jumalan Pyhä Henki toimii kauttasi, sillä teksti jonka tuolta aiemmin poistin, kertoi siitä, että olin saanut muutama viikko sitten lähes samansanaisen profetian, kuin tämä Sinun kirjoituksesi, aivan ihmeellisellä tavalla ja ihmeellisen välikäden kautta, ja jopa tuo yksi lause (boldaus) muuten lähes "prikulleen" sama, ainoastaan pienellä lisäyksellä, joka oli jotenkin näin; "...ja kaikki, mitä elämässäsi on tapahtunut viime aikoina, tiedä, että se on ollut Jumalan tarkkaa suunnitelmaa, vaikka tänään kyselet; miksi. Se on ollut ohjaamassa ja kasvattamassa sinua sitä tarkoitusta ja tehtävää varten, johon Jumala sinua johdattaa."
Lonelyrider kirjoitti seuraavaa:
"Tässä ja nyt, sinuun on annettu Pyhän Hengen lahja. Ainoa este, voit olla sinä itse!
Usko, että Henkesi sinussa, on Pyhä ja se mikä on ulkokuorta, siihen ei Jumala katso, se ei toimi, se ei tee... se ei voikaan mitään ja sen voi heittää ihan huolella "romukoppaan", kelvoton se on kaikkinensa, mutta se ei olekaan se joka voi ja tekee, vaan se Henki, mikä sinuun on istutettu, sinä päivänä kun synnyit uudesti, siitä hetkestä asti, olet voinut ja pystynyt, PYHÄSSÄ HENGESSÄ. Mene kohti sitä päämäärää joka sinulle on sydämeesi kätketty.
Ehkä matka on joskus hidas, mutta koko ajan taivallat kohti sitä päämäärää joka sinulle on uskottu, jos myös itse uskot siihen, etkä ole este sille."
Mutta poistin tuon viestini, kun havahduinkin siihen, että ei ollut ehkä osoitettukaan itselleni, vaan Vaisulille ja säikähdin, josko menin sen väärin omimaan itselleni.
Vielä jotain tuosta, mitä kirjoitat tuolla edellä, että ei tulisi odottaa jotain erityistä päämäärää /tehtävää.
Näinkin on, mutta olen jollain tavalla myöskin nähnyt sellaisen matkallani, että aivan kuten Israelin kansakin erämaassa, kulki Luvattua maata kohden, mutta matkan varrella oli paikkoja ja tilanteita, joihin jouduttiin pysähtymään määrätyistä syistä ja tätä takoitan itse noilla päämäärillä / tehtävillä, että kaikki vaeltamisemme ja edellä kokemamme on aina kasvatusta seuraavia ja tulevia vaiheita ajatellen ja joissain kohdin saamme kokea selkeästi, että tässä pitää nyt pysähtyä ja hoitaa jotain asiaa / tehtävää, joka kuuluu osana tätä matkaamme kohti Luvattua maatamme, kotiamme Isän luona.
Mutta kuten kirjoitat: "........turha on jäädä paikoilleen odottamaan oikeaa hetkeä...", juuri näinhän se on, että vaellettava on, mutta kuitenkin taas silläkin herkkyydellä, että kun ja jos Jumala sanoo: "Odota, pysy paikallasi kunnes saat käskyn lähteä liikkeelle / jatkamaan matkaasi!", sitäkin meidän on toteltava, eikö vain?