Evoluutio valhetta aivopestään ihmisille seuraavalla tavalla. Luonto-ohjelmassa kerrotaan harmaa oravista jonka populaatiosta alkoi myöhemmin muodostumaan myöskin mustia oravia. Mustat oravat ovat voimakkaampia kuin harmaat serkkunsa ja näin voittavat heidät ruoka ja kumppanikilpailussa.
Luonto-ohjelman juontaja sanoo rauhallisella ja luotettavalla äänellään että tässä näemme evoluution toiminnassa. Ja tämä uppoaa yleisöön kuin häkä. Sillä se on tosiasia että harmaa orava populaatiosta on syntynyt myös mustia oravia jotka ovat rakenteeltaan voimakkaampia eli näyttäisi siltä että ne ovat kehittyneempia kuin harmaat serkkunsa.
Tämähän olisi maanmainio esimerkki evoluutiosta kuinka se oravapopulaatiossa toimii. Kun evoluutiota näin mainostetaan on se helppo ja looginen uskoa.
Mutta kun todellisuudessa ei ole kyse evoluutiosta. Ja nyt tarkkana! Tarkoitan evoluutiolla nimenomaan kehitystä jota kehitysoppi opettaa evoluutioteorian kautta eli kehitystä jossa yksinkertaisista eliöistä on ajansaatossa kehittynyt monimutkaisia:
bakteeri -> mikrobi -> nilviäinen -> kala -> sammakko -> päästäinen -> apina -> ihminen - kehitysketjun kautta. Havainnollistin vain eräitä päälinjoja kehitysketjusta mutta näin kehitysopista meille kouluissa opetetaan.
Jotta tuollainen kehitysketjun kehitys yksinkertaisemmista bakteereista monimutkaisemmiksi eliöiksi vaiheittan olisi mahdollista täytyisi eliöiden kehityksessa jota siis evoluutioksi kutsutaan tapahtua valtavaa kokonaisinformaation (täsmennetyn monimutkaisuuden) nettolisäystä.
Evoluutiolla tarkoitan siis kehitysopin kehitystä eli geneettisen informaation (monimutkaisuuden) lisääntymistä.
Palataan nyt orava esimerkkiin. Eli tapahtuiko mustille oraville joista syntyi harmaiden oravien populaatiosta tällaista evoluutiota.
Luonto-ohjelmat kutsuvat kyseista tapahtumaa evoluutioksi ja kehitykseltähän se näyttääkin kun mustista oravista on tullut voimakkaampia mutta todellisuudessa EI OLE kyse sellaisesta evoluutiosta jota evoluutioteoria opettaa!
Eli jos olisi kyse ”evoluutiosta” ominaisuuksien täytyisi ensinnäkin olla seurausta geneettisen informaation lisääntymisestä. Mustalla oravalla on sekä melaniinin että testosteronin lisääntynyt tuotanto mikä selittää sen värin ja lisääntyneen elivoimaisuuden.
Tämä on mutaation tulosta – on kuitenkin aivan selvää että informaatiota on menetetty sillä pätkä DNA:ta tosiasiassa ”puuttuu” mustilta verrattuna harmaisiin.
Informaatiolla jota on menetetty tarkoitan siis rakennusohjetta monimutkaisuuteen. Koska mustat oravat ovat harmaita voimakkaampia on heissä enemmän jo olemassa olevaa informaatiota kuin harmaissa mutta tämä informaatio on siis samaa jo olemassa olevaa jota harmaissakin on. Jo olemassa olevan informaation lisäys ei kehitä tippaakaan kehitysopin opettamalla tavalla sillä jo olemassa olevan lisäys ei lisää ollenkaan monimutkaisuutta.
Musta orava menetti siis geneettistä informaatiota eli monimutkaisuutta. Eli ominaisuuden joka sen edeltäjällä harmaalla oravalla on! Tapahtui siis perimän köyhtymistä joka on päinvastainen suunta kuin kehitysopin kehitys.
Molempien hormonien lisääntynyt tuotanto mustalla oravalla johtuu deleetiosta (yhden tai useamman DNA-ketjun emäksen (”kirjaimen”) puuttuminen) geneettisessä informaatiossa jossa mustat ”mutantit” ovat menettäneet kyvyn (tai niillä on alentunut kyky) säädellä melaniinin ja testosteronin tuotantoa johtuen tästä deleetio-mutaatiosta.
Tämä on selvästikin hyödyllinen mutaatio koska se antaa mustille oraville lisääntyneen kyvyn säilyä elossa sekä siirtää eteenpäin geenejänsä.
Mutta tämän tyyppinen säätelymekanismin spesifisyyden (tarkkuuden) menetys on silti informaation MENETYSTÄ. Sillä musta orava menetti ominaisuuden joka harmaalla on.
Sen tähden tämä ei tarjoa mitään apua todisteluille joilla yritetään näyttää toteen evoluutiota – jos tällä sanalla tarkoitetaan tapahtumia jotka voivat johtaa mikrobien muuttumiseen mikrobiologeiksi ja kaikenlaisiksi muiksi monimutkaisiksi olennoiksi kehitysketjun kautta.
Tähän olisi siis tarvittu valtava kokonaisinformaation (täsmennetyn monimutkaisuuden) nettolisäys.
Eli ihmisille valheellisesti opetetaan että mustat oravat ovat evoluution johdosta kehittyneet harmaita voimakkaimmiksi vaikka todistetusti ei ole kyse mistään evoluutiosta vaan täysin päinvastaisesta tapahtumasta jossa ollaan monimutkaisuuden kehityksen sijaan menetetty monimutkaisuutta eli ominaisuus joka harmailla oravilla oli.
Eli jos kutsumme kehitysoppia evoluutioteoriaksi ja samaan aikaan luonnossa tapahtuvaa tapahtumaa joka ei kehitä (kehitysopin opettamalla tavalla) evoluutioksi niin sillain vain sekoitetaan ihmisten ajatuksia ja johdetaan heitä harhaan eli uskomaan kehitysoppiin.
Eli saadaan ihmiset valheellisesti luulemaan että tämä evoluutio joka ei siis kehitä kehitysopin opettamalla tavalla todistaisi muka kehitysopista.
Siksi luonnossa tapahtuvaa sopeutumista ja muuntelua on valheellista kutsua evoluutioksi koska se EI OLE evoluutiota jota evoluutioteoria opettaa! Evoluutio on siis valetta ja mitä suurin aivopesu uskomaan päinvastaisiin asioihin mitä itse evoluutioksi kutsuttu tapahtuma luonnossa tarkoittaa.
Lopuksi katsotaan mitä Raamattu vastaa kyseiseen orava tapahtumaan.
Mutaatio ja luonnonvalinta ovat järkeenkäypiä Raamatullisissa puitteissa. Mutaatiot ovat kopiointivirheitä joita tapahtuu DNA:ssa syntiinlankeemuksen seurauksena. Tämä johtaa vähittäiseen mutta väistämättömään genomin (perimän) ”romahdukseen” koska erittäin suuri osa mutaatioista on vahingollisia eikä niitä voida karsia pois luonnonvalinnalla.
On olemassa joukko esimerkkejä hyödyllisistä mutaatioista jotka johtuvat informaation menetyksestä. Mutta mitkään näistä eivät auta evoluutiota koska ne ovat VASTAKOHTIA sillä mitä molekyyleistä -> mieheksi –evoluutio tarvitsee: eli autokuormittain mutaatioita jotka eivät ole vain hyödyllisiä vaan myös lisäävät informaatiosisältöä eliössä. Tällaista monimutkaisuuden informaatio lisääntymistä ei kuitenkaan tapahdu jo olemassa olevan materian kopiointivirheessä eli mutaatioissa vaan päinvastoin.
Luonnonvalintaa tapahtuu kun eliöllä on ominaisuus joka mahdollistaa sen hengissä selviytymisen ja lisääntymisen paremmin kuin muun populaation. Tämä antaa ominaisuudelle suuremman mahdollisuuden selviytyä ja menestyä populaatiossa ja se voi ajan mittaan vallata tuon populaation eliminoiden muut ominaisuudet (geenejä menetetään populaatiossa = rappeutuminen) jotka olivat yksilöille vähemmän hyödyllisiä.
Englannin harmaiden ja mustien oravien tapaukset ovat erinomainen esimerkki menestyksekkäästä sopeutumisesta luonnonvalinnan avulla. Uudet tulokkaat voittivat kilpailussa alueen aikaisemman oravatyypin useilla tavoilla mikä tarkoitti että valinta suosi niitä. Siksi ne hallitsivat lukumääräisesti populaatiossa.
Mutaatio joka antoi mustille oraville valintaedun hävitti informaatiota. Luonnonvalinta itsessään ja itsestään ei lisää geneettistä informaatiota; se johtaa populaation erikoistumiseen kaventaen geenipoolissa (populaation perintötekijöissä) olevan muuntelun määrää (sopeutuminen merkitsee yhtäkuin ahtaammin sopeutunut. Paremmin sopeutuminen on erikoistumista joka tapahtuu geenivaraston kustannuksella. Geenit joita valinta ei tarvitse rappeutuvat pois. Valinta ei siis lisää informaatiota vaan karsii sitä).
Nämä muutokset oravapopulaatioissa ovat täysin yhdenmukaisia Raamatun kanssa; niihin sisältyy alkuperäisen luodun lajin informaation valikointi ja kokonaismenetys.
Kirjoituksen pohjana olen käyttänyt Shaun Doylen kirjoitusta joka on suorittanut luonnontieteiden kandidaatin (ympäristötiede) tutkinnon kunniamaininnoin sekä graduate diplomin (kandidaatin ja maisterin tutkinnon välissä) Queenslandin yliopistossa Brisbanessa Australiassa.