Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää. Te sokeat taluttajat, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin! (Matt.23:23-24)
Minulle tämä Sana puhuttelee eräänlaisena vertauksena monen uskovan tilasta tänä päivänä. Ihmisen luonteelle on hirveän ominaista "siivilöidä hyttysiä", eli kiinnittää huomio kaikenlaisiin pieniin suht marginaalisiin asioihin, ja taustalla oleva iso kuva jää suttuiseksi. Olen huomannut sen esimerkiksi nettifoorumeilla, että opilliset kysymykset jostain kristillisen elämän yksityiskohdista tai yksittäisistä sananpaikoista saavat usein aikaan paljon innostusta ja keskustelua, kun taas ydinasioihin pureutuvat ja itsetutkiskeluun haastavat kirjoitukset jäävät sivuseikoiksi. Olen omassa sydämessäni huomannut tämän saman asian, ja Herra paljasti siellä olevatn tätä "hyttysiä siivilöivää" mieltä.
Tällainen asenne saattaa vaikuttaa tosi hengelliseltä, kun paljon keskustellaan ja saatetaan jopa kiivailla Raamatullisen opin puolesta, mutta se saattaa myös olla vain helppo pakokeino todellisesta Jumalan ja parannuksenteon kohtaamisesta järjelliseen pohdiskeluun ja pahimmillaan omalla oikeaoppisuudella ja nokkeluudella itsensä korottamiseen. Tämä on vaarallinen ansa meidän jokaisen tiellä, jotka etsimme totuutta. Toki saamme, ja meidän tuleekin etsiä totuutta myös kaikista Jumalan Sanan yksityiskohdista, mutta tulee aina muistaa pitää asiat oikeassa prioriteettijärjestyksessä, eikä tehdä asioista suurempia kuin ne ovatkaan, sillä se tapahtuu aina tärkeämpien asioiden kustannuksella ja niin tehdessä kadotetaan suurimmat siunaukset näköpiiristä.
Erityisen tärkeänä olen kokenut, ihan omassa elämässäni, joka päivä muistuttaa ja julistaa itselleni yksinkertaista perus evankeliumia. Sillä evankeliumi, sanoma rististä ja ristiinnaulitusta Kristuksesta, on Jumalan voima! Niin helposti sitä katoaa oppikysymysten viidakkoon ja eksyy järkeisopin mutkaisille poluille. Paavali kilvoitteli suuresti, että veljet ja sisaret "pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen,jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä" (Kol.2:2-3).
Jos meillä on sydämessämme kaipaus päästä totuuteen Jumalan salatuista asioista, ei meille siis ole muuta tietä annettu kuin tulla Kristuksen luokse. Kun pysymme uskon kautta Hänessä, olemme ainoan lähteen luona josta voimme saada tietoa ja ymmärrystä totuudesta. Sillä Hän itse on Totuus (Joh.14:6). Ja kun Hän avaa meille totuuden aarteita, tekee Hän sen parhaaksi näkemällään aikataululla ja tavalla, jolloin myös luonteemme kasvaa Kristuksen kaltaiseksi samassa suhteessa, emmekä pääse paisumaan ylpeiksi tiedosta. Silloin myöskään Sanan yksityiskohdat eivät koskaan sumenna tai peitä näkyvistä isoa kuvaa, vaan päinvastoin se täydentää sitä kuvaa ja vie meitä yhä syvemmin sitä katselemaan ja ymmärtämään.
Kaikkia siunaten