Sanan täytyy murtaa kovuutemme

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Sanan täytyy murtaa kovuutemme

ViestiKirjoittaja Herman » 17. Kesä 2012 21:50

Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka kallion murtaa? (Jer.23:29)

Jumalan Sanan "vasaran" tulee saada murtaa kovuutemme ja ylpeytemme. Ylpeys ei halua koskaan tunnustaa syntejään, vaan peittää ne kovan kuoren alle. Meidän tulee antaa Jumalan Sanan tehdä se työ mitä varten se on lähetetty, vaikka se tekee ylpeydellemme kipeää. Meidän tulee antaa Pyhän Hengen läpivalaista Sanan kautta sielumme läpikotaisin, ja nostaa tunnustettavaksi kaikki synti ja pimeys mitä Hän paljastaa. Vasta kun olemme tuoneet valoon sen, voi Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Aina kun tuomme Hengen vaikutuksesta syntejämme valoon ja ristin juurelle, murtuu kovuutemme ja ylpeytemme. Hengellinen kasvu on täysin riippuvaista tästä murtumisesta.


Näin sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta. Mikä olisi huone, jonka te minulle
rakentaisitte, mikä paikka olisi minun leposijani? Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä. (Jes.66:1-2)


Jos emme anna Sanan ja Hengen murtaa itseämme jatkuvasti, jäämme ylpeydessämme koviksi ja kovetumme vielä entisestään, loitoten kauemmas Jumalasta. Jos Jumalan Sana, jossa on maailmankaikkeuden valtavin voima, ei saa kovuuttamme murtumaan, niin sitä ei saa mikään muukaan. Eikä Jumalan Sanalle ja Hengelle kovettunut sydän ole kelvollinen mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja tallattavaksi. Siksi meillä tulisi olla aina nöyrä henki ja arka tunto Jumalan Sanan edessä.

Jos alamme puolustamaan itseämme Sanan ja Hengen tahtoessa paljastaa ja läpivalaista meidät, teemme sydämemme kovaksi. Silloin olemme kaikista vaarallisimmalla ja petollisimmalla tiellä minkä ihminen voi valita. Usein se on ensimmäinen reaktio joka nousee lihastamme, ja lähes aina ajattelemme ihan oikeasti olevamme viattomat. Mutta kun pysähdymme ja nöyrrymme Jumalan edessä tutkimaan sydäntämme, saamme aina huomata että Sana onkin osunut kiviseen kohtaan sydämessämme jolle olimme aivan sokeat, mutta Jumalan valon kautta se tulee esille ja saa murtua, ja niin henkemme saa vapautua tuon kovan kuoren vankilasta vapauteen Kristuksessa. Mutta Jumala ei revi asioita väkisin valkeuteen, vaan meidän on itse tahdottava ne tuoda yhdessä Pyhän Hengen kanssa.


Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, Älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa, jossa teidän isänne minua kiusasivat ja koettelivat, vaikka olivat nähneet minun tekojani neljäkymmentä vuotta; sentähden minä vihastuin tähän sukupolveen ja sanoin: 'Aina he eksyvät sydämessään'; mutta he eivät oppineet tuntemaan minun teitäni; ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'." (Hebr.3:7-11)

Israelin kansa on varoittava esimerkki, he paaduttivat sydämensä Jumalan Sanan edessä, eivätkä päässeet perille luvattuun maahan. Meitä kohtaa sama kohtalo, jos emme jatkuvasti valvo sydämemme tilaa. Jos emme nöyrry Sanan edessä, ylpistymme ja sydämemme paatuu. Kyse on asenteesta, mutta se ilmenee tekoina. Saatamme myös alkaa vääntämään Sanaa sen mukaan, miten se sopii yhteen meidän ylpeän ja kovan sydämemme kanssa. Se on äärimmäisen vaarallista, kuten muistamme Pietarin kirjoituksesta: "vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen" (2.Piet.3:16).

Kyse ei ole ihmisistä jotka Sanaa julistavat, eikä kyse ole siitä että meidän pitäisi saada olla oikeassa, vaan kyse on Pyhän ja Peljättävän Jumalan kohtaamisesta, kun olemme Hänen Sanansa edessä! Hän voi syöstä meidät alimpaan helvettiin vain ottamalla armonsa ja henkensä pois meistä, joten meillä on täysi syy olla nöyriä Hänen edessään, ja unohtaa kaikki lihalliset ja pikkumaiset tekosyyt joiden mukaan niin usein olisimme taipuvaiset halventamaan Jumalan Sanaa.


Herra lähetti sanan Jaakobia vastaan, ja se iski Israeliin, ja sen sai tuntea koko kansa, Efraim ja Samarian asukkaat, mutta he sanoivat ylpeydessään ja sydämensä kopeudessa: "Tiilikivet sortuivat maahan, mutta me rakennamme hakatuista kivistä; metsäviikunapuut lyötiin poikki, mutta me panemme setripuita sijaan". Silloin Herra nostatti sitä vastaan Resinin ahdistajat ja kiihoitti sen viholliset, aramilaiset edestä ja filistealaiset takaa, ja he söivät Israelia suun täydeltä. Kaikesta tästä ei hänen vihansa
ole asettunut, ja vielä on hänen kätensä ojennettu. Mutta kansa ei palannut kurittajansa tykö, eivätkä he etsineet Herraa Sebaotia. Sentähden Herra katkaisi Israelilta pään ja hännän, palmunlehvän ja kaislan, yhtenä päivänä. (Jes.9:8-14)


Kovettaessamme sydämemme olemme kuin israelilaiset, jotka Jumalan murtaessa tekivät tilalle entistä kovemmat ja kestävämmät rakennelmat. Tuon Sanan kautta näemme, kuinka Jumalan täytyy sallia meille aina kovempia kurituksia, murtaakseen kovettamamme sydämen ja vetääkseen siten rakkaudestaan meitä takaisin Hänen yhteyteensä. On armoa, että Hän toimii niin, mutta kipeää ja tuskallista meille, ja lopulta Hänen armollaankin on aina rajansa. Emme voi laskea armon varaan, vaan meidän on nöyrryttävä heti kun huomaamme olevamme ylpeyden ja synnin sokaisemia. Sillä "kuritusta saanut mies, joka niskurina pysyy, rusennetaan äkisti, eikä apua ole" (Snl.29:1).


Herra, armahda meitä, anna meidän aina saada vaeltaa Sinun ja Pyhän Sanasi edessä nöyrällä sydämellä ja aralla tunnolla, niin että Sinä saisit murtaa meitä joka aika, emmekä antaisi ylpeydelle ja lihallisuudelle mitään valtaa. Kiitos Jeesus, että Sinulle tämä on mahdollista, kun sitä nöyrästi ja vilpittömästi koko sydämestämme pyydämme. Kiitos ja ylistys ja kunnia Sinulle, rakas Mestarimme ja Herramme!
Herman
 

Re: Sanan täytyy murtaa kovuutemme

ViestiKirjoittaja todael » 17. Kesä 2012 23:39

Herman kirjoitti : "Kyse ei ole ihmisistä jotka Sanaa julistavat, eikä kyse ole siitä että meidän pitäisi saada olla oikeassa, vaan kyse on Pyhän ja Peljättävän Jumalan kohtaamisesta, kun olemme Hänen Sanansa edessä!"

Aamen. Herran pelko on viisauden alku.
- todael
todael
 


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 28 vierailijaa