Kun sinut unohdetaan tai laiminlyödään tai tarkoituksella pannaan sivuun, kun olet häväisty ja ylenkatsottu, mutta se ei sinua ärsytä eikä loukkaa, vaan sydämesi iloitsee koska olet katsottu arvolliseksi kärsimään Kristuksen tähden – se on kuolemista omalle itsellesi.
Kun sinun hyvyytesi käännetään pahuudeksi, kun toiveesi eivät toteudu, kun neuvosi ovat tyhjän veroiset ja mielipiteillesi nauretaan, mutta sinä et salli vihasi nousta etkä edes puolustaudu, vaan kohtaat kaiken kärsivällisyydellä ja rakastavalla hiljaisuudella – se on kuolemista itsellesi.
Kun kohtaat rakkaudella ja kärsivällisesti kaiken epäjärjestyksen ja mielivallan, kaiken röyhkeyden ja vaivaamisen, kun seisot vastakkain hävityksen, mielettömyyden, kohtuuttomuuden kanssa ja kestät kuten Jeesus kesti – se on kuolemista itsellesi.
Kun olet tyytyväinen kaikenlaiseen ruokaan, ilmastoon ja vaatteisiin, kun sopeudut kaikenlaiseen ympäristöön ja olet valmis kaikenlaisiin muutoksiin, kun Jumala niin tahtoo - se on kuolemista itsellesi.
Kun keskusteluissa et koskaan välitä viitata itseesi etkä muistele onnistuneita puheenvuorojasi, kun et kiihkeästi etsi kiitosta, kun opit olemaan tuntematon – se on kuolemista itsellesi.
Kun näet veljesi tai sisaresi menestyvän ja hänen tarpeittensa täyttyvän ja voit rehellisesti hengessäsi iloita hänen kanssaan tuntematta kateellisuutta tai epäilemättä Jumalaa, vaikka omat tarpeesi ovat suuremmat ja tilanne näyttää toivottomalta – se on kuolemista itsellesi.
Kun voit vastaanottaa neuvoja ja moitteita itseäsi alempiarvoiselta ja voit nöyrästi alistua sisäisesti ja ulkonaisesti antamatta vastustuksen ja mielipahan nousta sydämessäsi – se on kuolemista itsellesi.
Etkö sinä olekaan kuollut?
(Kirjoittaja tuntematon)