rpe kirjoitti:Mutta onko Jukka hyvä, henkilö, joka uskoo oikeasti ehtoollisen leivän ja viinin olevan Kristuksen ruumis ja veri, harhaoppinen? Oppi ehtoollisen sakramentista on mielestäni yksi luterilaisuuden ihanimpia helmiä. ”Tämä ON minun ruumiini/vereni”. Pelkkä muistoateria on yksi osa ”salaisuutta”. Jos saan kysyä, missä nautit ehtoollista, kuinka usein ja kenen kanssa? Tämä on minusta oleellinen sikäli, että tässä palataan apostolisen kristillisyyden juurille, kun meillä olisi ehtoollisyhteys, joka jo varhainkin oli se seurakuntakokousten ” kova ydin”. Siksi pelkkä ”jyrisevät saarnat ja muutama laulu” ei (ainakaan minulle) edusta seurakunnan yhteen kokoontumisen perusidea.
Kas, en ollut huomannut minulle esittämääsi kysymystä, rpe hyvä
Meillä uskovilla ihmisillä on monia toisistaan poikkeavia käsityksiä siitä mitä sisältyy raittiiseen uskonelämään ja jumalisuuteen. Useimmat pyrkivät perustelemaan näkemyksensä Raamatulla, nykyaikana myös saamallaan uudella ilmestystiedolla. Voimme erehtyä monin kohdin opissa ja tehdä kuitenkin matkaa Jeesuksen kanssa - siis jopa minä voin jooooskus erehtyä, joskaan ei nyt -täynnä oikeaoppista taistelutahtoa- muistu sellaista erhetystä käyneen
Lyhyesti tässä vastaan, että minulle leivän murtaminen on yhteysateria, jota alussa opetuslapset harrastivat kodeissaan. Minusta siinä ei ollut eikä ole mitään mysteeriä, salaisuutta. Me teemme niin muistellen Jeesuksen kuolemaa, kunnes Hän tulee takaisin. Me teemme sen Hänen muistokseen, joka on mennyt taivaaseen valmistamaan meille sijaa. Hän siis ei ole millään erikoisella tavalla (näkemykseni mukaan) leivänmurtohetkissä läsnä, kuin että Jeesus on kanssamme joka päivä, mursimme leipää tai emme. Syntien anteeksisaamisen perusta on Golgatalla, leipä ja viini ovat sen esikuvia, varjoa todellisuudesta. Nämä sakramentit ohjaavat meitä uskomaan niihin, antamaan niille jonkun itseisarvon (kaste uudestisynnyttää, leipä ja viini tuo anteeksiantamuksen synnistä jne). Uskon kohde tulee olla ristillä maailman synnin sovittanut Jeesus, josta on tullut "minun lunastajani". Tämä tästä... sen vielä sanon, että on turha korostaa tuota ON-sanaa, kun kirjoitit: . ”Tämä ON minun ruumiini/vereni”. Jeesus sanoo monta asiaa itsestään ja profeetat kuvaavat häntä monin kielikuvin jo VT:ssa. Hän ON kallio, leijona, vaskikäärme jne. Minuun ei tehoa tuommoiset korostukset -vaikka niillä joskus on paikkansa ja sijansa- mutta ei lienee tässä. Vielä sanon, että leivän murtaminen on hieno juttu, mutta en osallistu luterilaiseen ehtoolliseen, koska siinä ei murreta leipää ja se on lisäksi saanut merkillisen mystisen muodon (vai onko se aina ollut sellaista mystistä, en tiedä kun en ole luterilainen).