Kun ikää karttuu niin sitä alkaa ajatella syvällisemmin kaikennäköisiä asioita mm.tulevaisuutta,esim.sitä kun lapsenlapsille alkaa tulla ymmärrystä..minkälaisia mummoja ja paappoja me ollaan,ollaanko hedelmällisiä puita vai aavekaupunkeja
Minkälaisia muistoja teillä on omista isovanhemmistanne.Mä tiedän sen että mun äidin äiti oli uskova joka kävi evankelioimassa naapurustossa,kuoli ennenkö synnyin.
Toinen mummo kantoi huolta poikansa eli meidän perheestä ja rukoili iltaisin ääneen lottovoittoa.Ei ollut tunnustava uskova mutta rukoili kuitenkin ja uskon että rukouksensa oli ihan vilpitön..no ei tullut lottovoittoa,tuli isälle ja äidille avioero jonka jälkeen elämän laatumme kylläkin parantui ,mutta eletty elämä on tehnyt äidistä vähän kuin aavekaupungin..on kyllä lämmin ihminen mutta se hengellisyys mitä nuorempana kaipas on jäänyt jostain syystä vaikka uskon ratkaisuakin on jossain vaiheessa tehnyt Kertoi viikonloppuna että kyllä hän kädet ristissä täällä paljon on,mietti että kumpa tulisikin luettua enemmän Raamattua.Tänään päätin hakea mp 3 soittimen ja ladata siihen Raamatun jos vaikka innostuis kuuntelemaan
”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.”
Ps. 90:12
”Vanhuutemme määräytyy sen mukaan, miten olemme eläneet. Meistä voi tulla aavekaupunkeja tai sitten hedelmällisiä puita, joilla on merkitystä senkin jälkeen, kun ne eivät jaksa enää pysyä pystyssä."