lähtökuoppa kirjoitti:kun aikanaan Herra alkoi kertomaan joulunvietosta, Hän aloitti sen lempeästi.
Ensimmäisenä vuonna joulukoristeet olivat jääneet riippumaan paikoilleen jopa kesän yli.
Sen jälkeen seuraavana vuonna niitä ei jaksanut katsella enää eikä niitä ripustettu.
Muuton jälkeen uuteen kotiin vielä ripustettiin ne jouluksi paikoilleen.
Siitä seuraavana vuonna pyysin Herraa siunaamaan ne Kristuksen kunniaksi. Hän armossaan jopa tuntui ne siunanneen. Ei enää lähetetty joulukortteja.
Sitten ei enää sen jälkeen ripustettu joulukoristeita, ei ostettu lahjoja eikä lähetetty joulukortteja. Kävimme kyllä sukulaisten luona syömässä ja oleilemassa mutta joulun viettoon ei enää osallistuttu kuten tapana on. Sen tueksi, että olimme saaneet kuulla Herraa tuli vahvistus siitä, mistä perinne oli lähtöisin.
Kesti noin viisi vuotta irrottautuminen joulun perinteestä. Tänä päivänä on paineita siitä, miten opettaa lapsille, että se kiinnostava joulun juhla ei ole niin mieluinen Jumalalle. Tässä on ristiriita sukulaisten ja niiden ihmisten kanssa, joiden kautta jatkuvasti juhla näyttäytyy mieluisena, hyvänä ja luvallisena, rauhan juhlana maailman kanssa. Olen toiminut lasten kanssa painostavasti katsoen vain siitä näkökannasta, joka minulle on jo avattu. On vaikea selittää asioita pienelle, joka haluaa juhlia jos ei kotona niin muualla ja haraa vastaan asioita. Lapsi ei ole pystynyt heti omaksumaan samaa, jonka Jumala on itselle avannut vähitellen.
rakkautta on - antaa kasvuaikaa.
1korinttolaisille 3:
1Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa. 2Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä; 3olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin? 4Kun toinen sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", ja toinen: "Minä olen Apolloksen", ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?
5Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut. 6Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. 7Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. 8Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan. 9Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus. 10Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa.
11Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. 12Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, 13niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. 14Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; 15mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.
16Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? 17Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.
18Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas. 19Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa"; 20ja vielä: "Herra tuntee viisasten ajatukset, hän tietää ne turhiksi".
21Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä; sillä kaikki on teidän, 22teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas, teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän. 23Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.
Todella hyvä kirjoitus, aamen kiitos Herralle. On ihan totta, että uskossa kasvaminen vaatii aikaa, eikä Jumala kasvata siten, että Hän väkisin koittaa repiä sydämestä vääriä istutuksia, eikä Jumala kiirehdi, eikä väkisin pakota meitä kasvamaan yli sen uskon määrän mihin emme ole vielä kasvaneet.
Minä olen koittanut perustella asiat lapsille sen ymmärryksen mukaan kuin ymmärrän ja uskon. Olen antanut myös lapsilleni mahdollisuuden päättää asioista, jotka he voivat itse päättää. Lapsi ymmärtää aika paljon kun asian perusteellisesti hänelle kertoo. Olen myös painottanut sitä, että he saavat itse päättää uskovatko Jeesukseen vai eivät. Olen kertonut myös joulusta heille totuuden, että Herra Jeesus ei ole oikeasti syntynyt joulukuun 25. päivä. He ymmärsivät asian eikä heille ole jäänyt siitä traumoja. Ei joulu itsessään ole paha, mutta uskovien tulisi uskoa totuuden mukaan eikä antaa asioille sellaista arvoa, jota niillä ei ole Jumalan sanan mukaan. Tätä kun noudatamme, niin ei joulukaan ole meille ongelma, vaikka ymmärtäisimme totuuden asiasta.
On totta kuten kirjoitit , että se mikä on itselle avautunut ei välttämättä avaudu toiselle. Raamattu antaa siihen neuvon:
Fil 3:
12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.
15 ¶ Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.
16 Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!
Kukaan meistä ei tule täydelliseksi ja se meidän kaikkien olisi syytä muistaa. Koska emme tule täydelliseksi tässä ajassa, niin siksi itse kukin meistä on uskonkasvun tiellä, jokainen siinä kohden mihin saakka on saanut Jumalan armosta kasvaa. Fil 3 luvussa on todella tärkeä opetus, siitä jos ja kun emme ole kaikesta samaa mieltä. Jumala ilmoittaa totuuden sille, joka haluaa todella totuuden tietää, mutta meidän tulisi vaeltaa samaa tietä yhdessä. Valitettavasti aina se ei ole mahdollista, sillä kun asioita käsitellään, niin kun ja jos on ylikierroksia tai katkeruutta sydämessä, ei asioita kyetä käsittelemään ja kun niitä koitetaan väärässä mielentilassa, niin asiat menevät entistä enemmän sotkuun ja katkeruus lisääntyy.
Siksi on myös hyvä odottaa ja antaa aikaa eikä koittaa väkisin käsitellä asioita, joita ei pystytä käsittelemään. Joskus on hyvä jättää asia hautumaan ja antaa Jumalan tehdä työtä sydämessä ja puhua miten asia on. Herra voi sen tehdä suoraan itse tai toisen uskovan kautta. Silloin kun Jumala puhuu toisen ihmisen kautta jostakin jännitteestä ihmisten välillä, niin se yleensä tapahtuu silloin kun asioita voidaan alkaa käsittelemään. On turhaa ja hyödytöntä koittaa selvitellä asioita, jos toinen juonii pahaa koko ajan.
Joskus näyttää siltä kuin me uskovat koittaisimme väkisin kasvattaa toinen toisiamme. Sitten on myös sellaista jossa ihminen oman rikkinäisyytensä tähden vääristää sen mitä muut sanovat ja opettavat. Onneksi Jumala on suuri Jumala, joka kykenee muuttamaan ihmisen ja silloin kun Jumala muuttaa, niin sen kyllä huomataan ja se näkyy kauas. Onneksi Jumalan armo, rakkaus ja totuus Pyhässä Hengessä kasvattaa jokaista Herran Jeesuksen opetuslasta ja itsekukin saamme kasvaa eteenpäin kunhan vain siihen suostumme ja onneksi monet suostuvat.
Joulu asia on sellainen, josta saa helposti aikaan riidan. Kun rakastamme Jumalaa ja lähimmäisiämme Pyhässä Hengessä, niin silloin voimme ja saamme kertoa totuuden toista kunnioittaen ja rakastaen ja tämä on Jumalan tahto. Sitten on myös muistettava se Jeesuskaan ei tuonut kaikkea kerralla ja sanoi myös opetuslapsille että ette kykene vielä kantamaan ja ymmärtämään, siksi en teille sano enkä kerro. Eli kaikelle on aikansa, myös sille milloin minkäkin asian on aika avautua. Tässä meillä kaikilla on vielä paljon oppimista.
Kiitos lähtökuoppa todella hyvän ja tärkeän asian esille tuomisesta.