Itse olen tällä hetkellä todella tyytyväinen. Kokoonnutaan pari kertaa viikossa piskuisen lauman kanssa (yleensä kokoontumisissa on 5-15 hlöä) aika vapaamuotoisesti, sen mukaan miten Pyhä Henki kokoontumisia johtaa. Yhteys ja yhdessäolo on tosi avointa ja aitoa, sellaista missä voi olla heikkona ja vajavaisena, langenneenakin ilman naamareita. Kokoontumiset venyy usein 6-7 tunnin mittaiseksi niin ettei edes huomaa, ja uskovien kasvun näkee oikein silmissä. Eikä ketään kiinnosta mihin kuulutaan vai kuulutaanko mihinkään, paitsi tietysti Jeesukselle
Saan olla tosi kiitollinen, että tällä hetkellä on näin hyvä tilanne, sillä monta vuotta kärsin tällaisen yhteyden puutteesta. Oli kyllä paljon seurakuntien toimintaa, mutta todellista yhteyttä ja aitoa kohtaamista vähän jos ollenkaan. Tämä heijastelee pitkälti uskovien hengellistä tilaa, sillä jos on Hengen tuli sydämessä niin ei voi olla tyytyväinen sellaiseen.
Mitä sitten voi tehdä? Ainakin huutaa Herran puoleen, ja anoa. Hänen tahtonsa on, että Hänen omansa ovat yhtä. Toinen mitä voi tehdä, on omalta osaltaan rakentaa yhteyttä jokaiseen veljeen ja sisareen. "Tee toisille niinkuin tahtoisit itsellesi tehtävän". Kaikki eivät valitettavasti silloinkaan tahdo todellista yhteyttä, mutta niitä jotka ovat otollisia Herralle, se varmasti koskettaa ja avaa sydämiä.
Sitten jos on mahdollisuuksia ja lahjoja, voi alkaa vaikka pitämään esimerkiksi kotonaan uskovien kokoontumisia. Siihen ei tarvitse kuin "2 tai 3" - aito ja todellinen Herran kohtaaminen pienessä porukassa on paljon siunaavampi ja rakentavampi kuin sadan ihmisen naamiaiset. Me aloimme vainoni kanssa tällä tavalla pitämään kokoontumisia, ja pikkuhiljaa yhteyteen johdattui lisää samanhenkisiä. Kiitos Jeesukselle!
Vielä lopuksi tahdon sanoa, että uskovien yhteys EI tarkoita eikä saa tarkoittaa ainoastaan 1-2 kokoontumista Jeesuksen nimessä, ja loppuviikon ollaan kun ei tunnettaiskaan toisia. Uskonyhteyden tulisi olla Jeesuksen perheen elämää, eli yhteyttä vaikka joka päivä. Tietenkään aina ei ole tarkoitus, eikä se ole mikään pakko että pitäisi koko ajan olla yhteyksissä, mutta tarkoitan että jos jollakin tarve niin voisi ihan koska vaan ottaa yhteyttä ja saada tukea ja kokea yhteyttä rinnallakulkevilta sisaruksilta. Esimerkiksi meillä on tämänhetkisessä elämäntilanteessa niin paljon tekemistä velvollisuuksissa (neljä lasta + molemmilla omat työt ja vielä sivutoiminen yritys) että ei niin paljoa ehdi ja pysty olemaan uskonystävien tavoitettavissa kuin itsekään tahtoisi, mutta koitetaan kuitenkin aina mahdollisuuksien ja voimien mukaan olla. Ja ollaan huomattu, että kun ottaa sellaisen asenteen, niin silloin itsekin saa tosi paljon. Herra on hyvä!
. Meitä on myös pieni porukka uskovia, jotka kokoonnumme yhteen muutaman kerran viikossa aika perinteiseen kokoustyyliin... Tai ainakin sunnuntaisin on sellainen "tavallinen" kokous. Kerran viikossa kokoonnumme pidemmäksi ajaksi keskustelemaan yms. ja kerran viikossa ihan vain rukoilemaan. Tämän lisäksi olemme paljon muutenkin yhteydessä toisiimme ja kokoonnumme milloin kenenkin kanssa rakentumaan yhteisestä uskosta. Erityisesti parin sisaren kanssa tapaamme usein täällä meillä rukoillaksemme yhdessä. Tälläkin hetkellä odotan yhtä sisarta kylään rukoilemaan. Välillä jaamme myös traktaatteja yhdessä, mikä on kyllä mun osaltani ollut harmillisen vähäistä nykyään... Lisäksi käyn joskus (aika harvoin) jossain "seurakuntien" kokouksissa tutustuakseni uusiin sisariin ja veljiin. Tahtoisin tuntea tämän todellisen perheeni kokonaan, mutta sen verran paljon meitä tässäkin kaupungissa on, että en taida ihan kovin läheiseen suhteeseen kaikkine kanssa pystyä 
