Kiitos Pekka vastauksesta - ymmärrän näkökulmasi.
Itse olen ottanut vastaan ns. "huonopalkkaista" työtä, olen käyttänyt yli 3 tuntia päivässä työmatkoihin ja makasanut niistä noin 90euroa kuukaudessa. Eräät pitivät minua lähes "hulluna", sillä menetin lähes tulkoon enemmän rahaa mennessäni tähän työhön, kuin että olisin ollut työttömänä. Valitsin työn koska ymmärrsin sen merkityksen myös Jumalan tahdon sisältä katsottuna - palvelin Jumalaa tavallisen arkityön keskellä (myös sain tuoda todistuksen Jeesuksesta). Oman elämäni tilanteen tähden tämä oli mahdollista, mutta kaikille se ei sitä olisi ollut.
Käytännön kysymyksissä on selvää, että niin taloudellinen, kuin psyykkinen/fyysinenkin rajoittuneisuus sulkee monilta mahdollisuuden ottaa vastaan tarjottua työtä. Myös moraalinen ristiriitaisuus voi tuottaa ongelmia työpaikalla (esim tehdä työtä "
pimeenä" - itse en tekisi työtä josta en maksaisi veroa). Nämä ovat käytännönkysymyksiä, joihin Paavali ei niinkään sanojaan kohdistanut, vaan hän kohdisti sen asenteen merkitykseen. On selvää, että käytännönelämän tasolla joudumme kieltäytymään joistakin työpaikoista, mutta se ei merkitse sitä että emme halua tehdä työtä.
Työpaikoilla ajetaan työntekijät loppuun, koska yritetään teettä mahdollisimman paljon työtä mahdollisimman vähillä henkilöstökustannuksilla. Tämä on tämän päivän epäoikeudenmukaisuutta, jota leimaa myös ahneus sekä toisen hyväksikäyttäminen. Itse olen kokenut paljon epäoikeudenmukaisuutta työelämässä, mutta olen pyrkinyt aina jättämään asiat Jumalan käsiin rukouksissa. Asiat ovat järjestyneet, joskin ei aina tahtomallani tavalla - olen menettänyt työpaikkoja koska en ole lähtenyt "mielistelemään" työnantajaa uskoani Jeesukseen rikkovien syiden tähden.
Tässä jotain lyhyesti.
Siunausta sinulle Jeesuksessa Pekka