Avioliitto

[pekka]

Niin tph, Kaikkivaltiaan Jumalan käsissä on elämämme, kävi kuinka kävi. Meillä on toivo Jeesuksessa Kristuksessa.

Matteus 26

6 Kun Jeesus oli Betaniassa pitalisen Simonin asunnossa,
7 tuli hänen luoksensa nainen, mukanaan alabasteripullo täynnä kallisarvoista voidetta, minkä hän vuodatti Jeesuksen päähän hänen ollessaan aterialla.
8 Mutta sen nähdessään hänen opetuslapsensa närkästyivät ja sanoivat: "Mitä varten tämä haaskaus?
9 Olisihan sen voinut myydä kalliista hinnasta ja antaa rahat köyhille."
10 Kun Jeesus sen huomasi, sanoi hän heille: "Miksi pahoitatte tämän naisen mieltä? Sillä hän teki hyvän työn minulle.
11 Köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina.


Matteus 19

21 Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua".
22 Mutta kun nuorukainen kuuli tämän sanan, meni hän pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
23 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Totisesti minä sanon teille: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan.
24 Ja vielä minä sanon teille: helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
25 Kun opetuslapset sen kuulivat, hämmästyivät he kovin ja sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?"
26 Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista".
27 Silloin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mitä me siitä saamme?"
28 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.
29 Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän.
30 Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimmäisiksi."

[lara.tomb.raider]

Kolikolla on kaksi puolta.

Ainoa oikea avioliitto on sitoutuminen toiseen ihmiseen Jumalan silmien edessä. Rekisteröidyllä avioliitolla on kyllä puolensa.
Itse olen naimisissa (myös valtion mukaan) ei-uskovan miehen kanssa. Hän ajattelee avioliitosta kyllä sitoutumisena ja perheenä, mutta kuten niin moni muukin uskosta osaton. Tosin: hänen ystävilleen (lähes kaikki ei-uskovia) meidän liitollamme on todistusarvoa, koska he asuvat avoliitossa. Monet näistä pariskunnista ovat asuneet vuosia avoliitossa, eikä heidän elämänsä eroa juurikaan meidän perhe-elämästä! Silti moni kunnioittaa valintaamme ja asian "vakavuutta". Rekisteröitymisellä on myös muita etuja kuin vain kavereiden kunnioitus. Se voi olla jopa ainoa vaihtoehto matkustaessa tiettyihin maihin (lähinnä islaminuskoiset valtiot). Vanhempieni naapuriavopari meni naimisiin muuttaessaan miehen työn perässä. Kaikki paperiasiat sujuvat nopeammin aviossa kuin avoparina. Monissa maissa ei edes tunneta käsitettä "avopari". Tuolle naapuripariskunnalle olisi tullut ongelmia siellä valtiossa, ja he olisivat luultavasti jopa rikkoneet jotain lakia asuessaan yhdessä ilman "virallista" paperia.

Toisaalta taas: tarvitaanko rekisteröitymistä? Ihmisten pitäisi sitoutua toisiinsa ilman paperilappuja tai rekistereitä. On paljon avioliittoja, jotka eivät muistuta sitä lainkaan. On riitaisuuksia ja muuta. Jotkut elävät avioliitossa vuosia pitäen rinnakkaisia seksisuhteita. Silti he eivät eroa, koska "avioliitosta ei voi erota". Lasten ja muiden paperiasioiden vuoksi olen rekisteröidyn suhteen kannalla, vaikka sydän tarvitsee olla kohdallaan! Paperilaput eivät pelasta mitään, jos haluaa elää väärin. Toisaalta monilta väärinymmärryksiltä vältytään, jos voi rekisteröidä suhteen. Se on maistraatissa äärimmäisen yksinkertaista ja vaivatonta.

[Aamu-Usva]

Mielenkiintoinen aihe ja keskustelu.

Itselleni tuli mieleen, että jos liitto miehen ja naisen välillä olisi solmittavissa tuosta noin vain Jumalan edessä ilman "häitä" ja naimisiin menoa, niin nuoret (tai varmaan vanhemmatkin) voisivat liian hätäisesti solmia tällaisen liiton lihansa himossa... Siis siinä hetkessä, kun ei vain jaksettaisi odottaa avioliittoon asti. Itse ajattelen, että on hyväksi näissä asioissa joutua vähän odottamaan ja harjoittamaan itsehillintää. On hyvä, että pari joutuu oikeasti miettimään, haluavatko olla yhdessä koko elämänsä. Kyllä äkkiseltään ajateltuna voisi olla helppo vaikeuksien tullen sanoa, että eihän me oikeasti edes menty naimisiin, jos liittoa ei olisi täysissä järjissä solmittu myös vaikkapa maistraatissa.

Tähän asiaan kätkeytyy suuri salaisuus, koska nämä meidän maalliset avioliittomme ovat kuvaa Kristuksesta ja morsianruumiista, eli seurakunnasta. Seurakunnan pitää odottaa Kristusta kihlattuna eli uskollisena täällä maan päällä ennen kuin hääjuhla alkaa. Tämän esikuvan mukaan näen tarpeelliseksi myös maallisessa avioliitossa tällaisen odotusajan. Samoin kuin me täällä odottaessamme voimme punnita rakastammeko Jeesusta tarpeeksi halutaksemme iankaikkisen elämän Hänen yhteydessään, vai lankeammeko uskottomuuteen, tulee myös maalliseen avioliittoon aikovien punnita tätä asiaa ennen hääjuhlaa.

Tietenkään avioliiton solmiminen juuri valtion toimesta ei tämän asian toteuttamiseen ole pakollinen, mutta ihan hyvin se toimii tässä asiassa. Omalla kohdallani asia meni niin, että ensin sovittiin mieheni kanssa seurustelusta. Oltiin aika paljon yhdessä, vaikka tuona aikana asuimme eri puolilla Suomea ja yhteydenpito tapahtui paljolti myös sähköpostein. Kävimme yhdessä kokouksissa ja keskustelimme. Jos olisimme tuolloin kuulleet jonkun puhuvan avioliitosta, jonka uskovat voivat solmia Jumalan edessä ilman virallisia juttuja, niin luulen että olisimme saattaneet ihan vain saadaksemme mielestämme oikeuden toisiimme solmia tuollaisen liiton jonain iltana yhdessä toisen asunnolla ollessamme. Sitten myöhemmin olisi voinut tulla jos minkäkinlaisia ajatuksia tuon liiton pitävyydestä. Siksi ajattelen, että on hyvä ensin seurustella, sitten kihlautua ja sitten mennä naimisiin ja vasta naimisissa yhtyä toisiinsa. Yksinkertaista, selvää, hienoa ja ei pahennukseksi ulkopuolella oleville.

[Herman]

Itselleni tuli mieleen, että jos liitto miehen ja naisen välillä olisi solmittavissa tuosta noin vain Jumalan edessä ilman "häitä" ja naimisiin menoa, niin nuoret (tai varmaan vanhemmatkin) voisivat liian hätäisesti solmia tällaisen liiton lihansa himossa... Siis siinä hetkessä, kun ei vain jaksettaisi odottaa avioliittoon asti. Itse ajattelen, että on hyväksi näissä asioissa joutua vähän odottamaan ja harjoittamaan itsehillintää. On hyvä, että pari joutuu oikeasti miettimään, haluavatko olla yhdessä koko elämänsä. Kyllä äkkiseltään ajateltuna voisi olla helppo vaikeuksien tullen sanoa, että eihän me oikeasti edes menty naimisiin, jos liittoa ei olisi täysissä järjissä solmittu myös vaikkapa maistraatissa.

Todella hyvä pointti Aamu-Usvalta. Vaikka lihallisuuttahan tuollainen toiminta olisi, mutta sulkemalla tuon takaportin voi tehdä lihallensa asiat mahdollisimman hankalaksi, mikä on aina hyvä juttu (itse en ainakaan luota itseeni niin paljoa, etten tekisi mitä pystyn hankaloittaakseni lihallisen minäni toimintaa).

[pekka]

Lainaus:
Kävimme yhdessä kokouksissa ja keskustelimme. Jos olisimme tuolloin kuulleet jonkun puhuvan avioliitosta, jonka uskovat voivat solmia Jumalan edessä ilman virallisia juttuja, niin luulen että olisimme saattaneet ihan vain saadaksemme mielestämme oikeuden toisiimme solmia tuollaisen liiton jonain iltana yhdessä toisen asunnolla ollessamme. Sitten myöhemmin olisi voinut tulla jos minkäkinlaisia ajatuksia tuon liiton pitävyydestä. Siksi ajattelen, että on hyvä ensin seurustella, sitten kihlautua ja sitten mennä naimisiin ja vasta naimisissa yhtyä toisiinsa. Yksinkertaista, selvää, hienoa ja ei pahennukseksi ulkopuolella oleville. [/quote]



Kiitos kirjoituksestasi Aamu-Usva. Entä voisiko mennä avioliittoon Jumalan edessä esimerkiksi jonkun kotikokouksen yhteydessä ja kutsuu paikalle kaksi todistajaa tai apostolisen mallin mukaisen seurakunnan kokoontumisen yhteydessä. Ei siten välttämättä tarvittaisi maistraattia ollenkaan. Sopisiko tämä seuraava Raamatunkohta tähän:

2. Kor. 13:1

Kolmannen kerran minä nyt tulen teidän tykönne. Kahden tai kolmen todistajan sanalla on jokainen asia vahvistettava.

[Herman]

Jos Petri ehdit ja saat sydämellesi kirjoittaa, niin olisi mielenkiintoista kuulla kantasi tähän avioliitto-aiheeseen. Eli mikä on avioliiton pätevyyden peruste, ja tarvitaanko virallista rekisteröintiä.

[PetriFB]

Jos Petri ehdit ja saat sydämellesi kirjoittaa, niin olisi mielenkiintoista kuulla kantasi tähän avioliitto-aiheeseen. Eli mikä on avioliiton pätevyyden peruste, ja tarvitaanko virallista rekisteröintiä.

Uskon itse näin Raamatun sanan opetuksen mukaan.

Uskovan ihmisen tulisi rukouksessa etsiä aviopuolisoa ja löytää hänet Jumalan johdatuksessa. Jumalan tahto ja johdatus on tärkeintä avioliitton solmimisessa. Kun Jumalan tahto ja johdatus ja oikea puoliso on löytynyt, niin silloin tulee sydämen päätös, eli halu ja tahto mennä naimisiin. Sydämen päätös on Jumalan edessä tehty päätös. Tämän jälkeen seuraa hääjuhla, jonka tarkoituksena on julkistaa muille ihmisille avioliiton solmiminen, että ihmiset tietävät ketkä ovat naimisissa. Näin ei tule huorinteko epäilyjä ja syytteitä, kun suhde julkisesti julkistetaan.

Hääjuhlan voi pitää kirkossa, jos kuuluu kirkkoon, tai maistraatissa tai seurakunnan edessä. Suhteen julkistamisen jälkeen olisi hyvä aloittaa yhteiselämä, eli jakaa keskenään aviovuode. Julkisen hääjuhlan jälkeen on viisasta aloittaa sukupuolielämäm, koska joskus ja hyvin usein voi käydä niin, että ennen julkista hääjuhlaa aloitettu seksielämä voi päättyä jo ennen hääjuhlaa ja pari eroaa ja menee omille teilleen ja on elänyt haureudessa.

Avioliittoa ei siis solmita paperilla, vaan sydämessä Jumalan johdatuksessa. Toki jos suhteen "virallinen" julkistaminen tapahtuu kirkossa tai maistraatissa, niin siitä saa virallisen todistuksen, eli paperin, mutta naimisiin meno on kuitenkin jo tapahtunut sydämessä Jumalan ja ihmisten edessä, ei paperilla.

[PetriFB]

Jos Petri ehdit ja saat sydämellesi kirjoittaa, niin olisi mielenkiintoista kuulla kantasi tähän avioliitto-aiheeseen. Eli mikä on avioliiton pätevyyden peruste, ja tarvitaanko virallista rekisteröintiä.

Uskon itse näin Raamatun sanan opetuksen mukaan.

Uskovan ihmisen tulisi rukouksessa etsiä aviopuolisoa ja löytää hänet Jumalan johdatuksessa. Jumalan tahto ja johdatus on tärkeintä avioliitton solmimisessa. Kun Jumalan tahto ja johdatus ja oikea puoliso on löytynyt, niin silloin tulee sydämen päätös, eli halu ja tahto mennä naimisiin. Sydämen päätös on Jumalan edessä tehty päätös. Tämän jälkeen seuraa hääjuhla, jonka tarkoituksena on julkistaa muille ihmisille avioliiton solmiminen, että ihmiset tietävät ketkä ovat naimisissa. Näin ei tule huorinteko epäilyjä ja syytteitä, kun suhde julkisesti julkistetaan.

Hääjuhlan voi pitää kirkossa, jos kuuluu kirkkoon, tai maistraatissa tai seurakunnan edessä. Suhteen julkistamisen jälkeen olisi hyvä aloittaa yhteiselämä, eli jakaa keskenään aviovuode. Julkisen hääjuhlan jälkeen on viisasta aloittaa sukupuolielämäm, koska joskus ja hyvin usein voi käydä niin, että ennen julkista hääjuhlaa aloitettu seksielämä voi päättyä jo ennen hääjuhlaa ja pari eroaa ja menee omille teilleen ja on elänyt haureudessa.

Avioliittoa ei siis solmita paperilla, vaan sydämessä Jumalan johdatuksessa. Toki jos suhteen "virallinen" julkistaminen tapahtuu kirkossa tai maistraatissa, niin siitä saa virallisen todistuksen, eli paperin, mutta naimisiin meno on kuitenkin jo tapahtunut sydämessä Jumalan ja ihmisten edessä, ei paperilla.

Tulevina vuosina voimme joutua ja joudumme uskovina pitämään hääjuhlan vain seurakunnan edessä, koska pahuus ja laittomuus työntää meidät ulos yhteiskunnan toimituksista. Tämänkin tähden Jumala on säätänyt avioliiton virallisen puolen sydämen asiaksi, joka tapahtuu Jumalan ja ihmisten edessä, ei paperilla.

[Herman]

Uskon itse näin Raamatun sanan opetuksen mukaan.

Uskovan ihmisen tulisi rukouksessa etsiä aviopuolisoa ja löytää hänet Jumalan johdatuksessa. Jumalan tahto ja johdatus on tärkeintä avioliitton solmimisessa. Kun Jumalan tahto ja johdatus ja oikea puoliso on löytynyt, niin silloin tulee sydämen päätös, eli halu ja tahto mennä naimisiin. Sydämen päätös on Jumalan edessä tehty päätös. Tämän jälkeen seuraa hääjuhla, jonka tarkoituksena on julkistaa muille ihmisille avioliiton solmiminen, että ihmiset tietävät ketkä ovat naimisissa. Näin ei tule huorinteko epäilyjä ja syytteitä, kun suhde julkisesti julkistetaan.

Hääjuhlan voi pitää kirkossa, jos kuuluu kirkkoon, tai maistraatissa tai seurakunnan edessä. Suhteen julkistamisen jälkeen olisi hyvä aloittaa yhteiselämä, eli jakaa keskenään aviovuode. Julkisen hääjuhlan jälkeen on viisasta aloittaa sukupuolielämäm, koska joskus ja hyvin usein voi käydä niin, että ennen julkista hääjuhlaa aloitettu seksielämä voi päättyä jo ennen hääjuhlaa ja pari eroaa ja menee omille teilleen ja on elänyt haureudessa.

Avioliittoa ei siis solmita paperilla, vaan sydämessä Jumalan johdatuksessa. Toki jos suhteen "virallinen" julkistaminen tapahtuu kirkossa tai maistraatissa, niin siitä saa virallisen todistuksen, eli paperin, mutta naimisiin meno on kuitenkin jo tapahtunut sydämessä Jumalan ja ihmisten edessä, ei paperilla.

Kiitos vastauksesta ja selkeästä opetuksesta joka nähdäkseni on Raamatun linjan mukainen.

[Siivetön]

Avioliitto. Uskovalle merkitsee enemmän se että Jumala on siunannut liiton kahden ihmisen välillä, tämä on ns. hengellinen puoli avioliitosta jota uskovan pitäisi pitää kaiken muun yläpuolella. jonka jälkeen tulee ihnhimillinen ja maallinen puoli.

Pietari1
2:13 Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle Herran tähden, niin hyvin kuninkaalle, joka on ylin,
2:14 kuin käskynhaltijoille, jotka hän on lähettänyt pahaa tekeville rangaistukseksi, mutta hyvää tekeville kiitokseksi;
2:15 sillä se on Jumalan tahto, että te hyvää tekemällä tukitte suun mielettömäin ihmisten ymmärtämättömyydeltä-
2:16 niinkuin vapaat, ei niinkuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niinkuin Jumalan palvelijat.
2:17 Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningast

Tuossa on selvä käsky meille, meidän pitää olla alamiset sille järjestykselle jonka on kirjoitettu Suomen lakiin avioliitosta.
Osattomat eivät välttämättä ymmärrä henkistä puolta, mutta inhimillisen ymmärtävät.
Uskovan täyttäessä ihmillisen järjestyksen (maistraatissa käynti) se riitää inhimillisen lain täyttämiseksi. – näin uskova pariskunta on täyttänyt velvollisuutensa eikä häntä saada mistään kiinni jolloin pilkkapuheilta on pohja pois.

Tässä oli itselleni jotain sellaista joka kolahti, kun pohdin JoKi:n kysymystä.
Ja tätä samaahan toisin sanoin on Herman:kin täällä tuonut esille.

Todella hyvin ovat asiaa kirkastaneet toki monet muutkin täällä.

Ajattelen asian myöskin näin yksi oikooosesti, notta:
Kun Jumala on antanut maallisen lain kautta meille mahdollisuuden jopa oikeuslaitoksen edessä
sitoutua kaikkeen siihen, mitä Raamattukin antaa ymmärtää aviopuolisoille kuuluvan, niin
vastaukseksi esittäisinkin kysymyksen:
Miksi emme uskovina aviopuolisoina olisi valmiita suorittamaan
lain antaman ja suoman mahdollisuuden tuoda julki sitoutumisemme??

Meille jokaiselle uskovalle avioparille on varmastikin tärkein asia se lupaus ja liitto,
jonka teemme Jumalan kasvojen edessä, mutta kuten kirjoitin, miksi emme olisi
valmiita tekemään sitä maallisenkin vallan edessä ja näin todistamaan niille, jotka
eivät usko ja ymmärrä asioiden hengellistä puolta, että me ihan tosissamme haluamme sitoutua toisiimme.

Jättäisinkin JoKi:lle jo edellä tulleen toivomuksen lisäpohdinnasta, vielä jatkokysymyksen: Miksi ei?

Edit: Ymmärrän toki JoKi, mikä oli kysymyksesi olennaisin pointti, eli missä kohdin Raamattu velvoittaa lain edessä tapahtuvaan avioliiton solmimiseen, mutta tällaista jatkopohdintaa nyt vain harrastin.