Joka hylkää pyhityksen, hylkää Jumalan

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Joka hylkää pyhityksen, hylkää Jumalan

ViestiKirjoittaja todael » 02. Touko 2012 02:17

Jumalan aikaansaama lunastus Kristuksessa on asettanut jokaiselle uudestisyntyneelle Jumalan lapselle päämäärän - Hänen pyhyydestään osalliseksi tulemisen. Kristuksen aikaansaama pelastus siis pyrkii elämässämme toistuvaan mielen uudistukseen ja kasvuun, jonka päämääränä on Jumalan itsensä mukainen pyhyys. Tässä lyhyesti jaan joitakin ajatuksia, perustuen Hebr.12 luvun alkuosaan.

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja antaa seurakunnalle seuraavia kehoituksen sanoja :

Hebr.12:1 "...pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa.."

Hebr.12:3 "...Ajatelkaa häntä (Jeesusta), joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne..."

Hebr.12:14-15
"Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa, ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,"

Hebr.12 luvussa, Jumalan aikaansaama pyhitys jakaantuu kahteen merkitykseen.

(1) Oman henkilökohtaisen hengellisen puhtautemme säilyttämisen pitäen itsemme Jumala armon kasvun alasina (juosta kestävinä edessä olevassa kilvoituksessa), luodessamme silmämme uskon alkajaan ja täyttäjään - Jeesukseen Kristukseen.

= tarkoittaa Kristuksen vanhurskauteen pitäytymistä ja siihen juurtumista, niin että omistaisimme sen vanhurskauden joka Kristuksella on, emme sitä minkä itse yritämme epätoivoisesti rakentaa.

(2) Suhteemme toisiin uskoviin ja siihen miten autamme/tuemme toinen toistamme, jokaisen oman henkilökohtaisen kilvoituksen keskellä (pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta), osoittaen toinen toisillemme katseen luoduksi uskon alkajaan ja täyttäjään Jeesukseen Kristukseen.

= tarkoittaa Jumalan rakkauden toimintaa sydämissämme lähimmäisen rakkautena, veljesrakkautena Kristuksessa. Tätä rakkautta ihminen itse ei voi luoda, vaan se vuodatetaan sydämiimme Pyhän Hengen kautta. Rakkauden kohteena on Kristus itse sekä Hänen täydellisyytensä osoittaminen toinen toisillemme.

Näitä edeltävinä Herb. 12 luvussa puhutaan myös Jumalan rakkaudellisesta kurituksesta, jonka tehtävänä on saattaa meidät osalliseksi Herran pyhyydestä - ei omasta tekopyhyydestämme. Itse ymmärrän, että kuritus kohdistuu juuri näihin kahteen tehtävään Jumalan aikaansaamassa pyhityksessä : (1) henkilökohtaiseen sekä (2) yhteiseen Jeesuksen Kristuksen korottamiseen. Kristus toimii siis pyhittäjänä niin omassa kuin toinen toistemmekin elämässä, niin itsemme kuin muidenkin välityksellä. Jumalan rakkaudellisen kurituksen tarkoitus on pitää meidät Kristuksen ansion ja elämän varassa, ja yhä enenevästi saada meidät juurtumaan ja perustautumaan siihen. Jumalan rakkaudellinen kuritus ei yritä tehdä meistä pyhiä, vaan saada meidät osallisiksi Hänen pyhyydestään.

Emme saa siis unohtaa näitä sanoja :
Hebr. 12:5 "..ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;"

Uskonelämässä pyhityksen tapahtuu Kristuksessa Jumalan Hengen kautta meissä vaikuttavana hallitsevana asenteena (elämäämme hallitsevana pyrkimyksenä, vallitsevana mielenlaatuna - Hengen mieli), jossa me etsimme elämäämme Kristuksen ansioon ja elämään (uskon vanhurskauteen/Jumalan vanhurskauteen) perustuvaa elämää. Tähän liittyy mielen uudistuminen Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen voimassa. Pyhitys Kristuksessa on eteenpäin työntävää pyrkimystä Jumalan armon ja rakkauden muutokseen antautumiseksi. En pyhitä itseäni omissa voimissani, vaan pyrin antamaan itseni Jumalan aikaansaaman muutoksen alaiseksi. Jos halveksumme tai jopa kiellämme tämän - hallitsevan pyrkimyksen pyhitykseen - me estämme Jumalan työn kohdallamme ja täten helposti jäämme lihan mielen alaisiksi, ilman että kasvamme Jumalan armosta Hengen mielen mukaiseen elämään Kristuksessa.

Pyhitys Kristuksessa ei ole itsemme pelastamista (täydelliseksi tekemistä), vaan täydellisestä Kristuksen pyhyydestä osalliseksi tulemista, jonka Jumalan Henki tekee meissä konkreettisiksi uskon teoksi. Sana tulee lihaksi kohdallamme. Ihminen joka uskoo Kristukseen, myös elää Jumalan edeltä valmistetuissa teoissa - ja näin hänen sydämensä muuttuu tahtomaan Jumalan tahdon omalla kohdallaan. Ellei tahtomme uudistu Jumalan rakkauteen, ovat tekomme yhä lihassa tehtyjä tekopyhyyden tekoja. Jumalasta on siis meidän olemisemme Kristuksessa, Hänessä joka on tullut meille pyhitykseksi, viisaudeksi ja lunastuksesi (1Kor.1:30)

Room. 12:2 "Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä."

1Tess. 4:3-8 " Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta, että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa, ei himon kiihkossa niinkuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne; ettei kukaan sorra veljeänsä eikä tuota hänelle vahinkoa missään asiassa, sillä Herra on kaiken tämän kostaja, niinkuin myös ennen olemme teille sanoneet ja todistaneet. Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen. Sentähden, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin."

Kasvavassa mielen uudistuksessa eläminen kääntää katseemme uskon alkajaan ja sen täyttäjään - Jeesukseen. Katsellessamme Häntä me muutumme Hänen kaltaisikseen. Jumalan Sana ilmoittaa Kristuksen ja osoittaa meille suunnan, minne meidän tulee kääntyä, mistä erottautua ja mihin perustautua. Kaiken takana on Jumalan rakkaus, ja usko Kristukseen.

Kristuksen meissä aikaansaavaa pyhitystä hallitsee kaksi olennaisinta tekijää. Rakkaus Jumalaan - Hänen käskyjensä pitäminen, niiden auktoritatiivisen vallan tunnustaminen, sydämmen/mielemme uudistuminen (rakkaus Pyhässä Hengessä Jumalaa kohden) - sekä rakkaus lähimmäisiin - emme sorra veljiä/sisaria, emmekä pyri toisia alistamaan uskonnollisella vallalla, vaan johtamaan toinen toistamme Kristuksen tuntemiseen. Pyhitys elämä Kristuksessa ei ole ulkonaisen elämän uskonnollista "puunaamista", vaan se on sydämen asenteen juurtumista siihen Hengen aikaansaamaan pyrkimykseen, jota hallitsee rakkaus Jumalaan sekä lähimmäiseen. Hengen mieli on elämä ja rauha.

-------------------------------------------

Vain Kristuksen vanhurskaus miellyttää Jumalaa täydellisesti - siksi VAIN tästä lähtökohdasta katsoen voi syntyä terve kilvoitus, pyhitys jota ei leimaa ansioituminen, vääränlainen Jumalan mielisteleminen. Rakkaus ei etsi omaansa vaan toisen parasta. Hämmästyttävintä Kristuksen aikaansaamassa pyhityksessä on se, että siinä kasvanut ihminen EI pidä siitä mekkalaa, vaan rakastaa Jumalaa ja lähimmäistään nöyryydessä ja heikkoudessa - Kristukseen yksin luottaen.

Room.7:21 "Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; "

Verbi "huomaan" [εὑρίσκω] (sanasta juontuu meillekin tuttu huudahdus sana "heureka" = "olen löytänyt sen") on kreikankielessä preesenssin indikatiivi, joka tarkoittaa tässä yhteydessä jatkuvan (pysyvästi olemassa olevan) tosiasian ymmärtämistä, sen käytännöllistä havaitsemista ja tunnistamista. Paavali kantoi syntistä lihaansa mukanaan, kuten mekin teemme. Synnin asema on pysyvä lihassamme kuolemaan asti, mutta uskossa Kristukseen Jumalan Henki asettaa meidät Jeesuksen ansion ja elämän perustalle - ja näin emme elä itsemme kautta uskon elämää, vaan Kristuksessa. Usko katsoo pois päin - usko katsoo Kristukseen.

Samaan ajatukseen perustuu syntiselle Jumalan vanhurskauden lukeminen Kristuksessa. Me saamme Kristuksen vanhurskauden, emme mitään mikä perustuu itseemme tai kykyihimme, vaan siihen mitä Hän on. Siksi me olemme - armahdettuja syntisiä, vanhurskautettuja Kristuksen vanhurskaudella. Tästä ja tähän rakentuu sekä perustautuu pyhitys Kristuksessa.

--------------------------------------------

1Tess. 4:7-8 "Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen. Sentähden, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin."

Tarkemmin jakeessa ei ole monikkoa "nämä", vaan esim. J.B.Green kääntää "the one despise". "Joka halveksii/väheksyy/välttelee, ei hylkää ihmistä". Täten joka hylkää/halveksii/välttelee pyhityksen, ei hylkää ihmistä vaan Jumalan. Youngs translation kääntää "he, therefore, who is despising--doth not despise man, but God, who also did give His Holy Spirit to us." [sentähden hän, joka halveksii/väheksyy - ei halveksu ihmistä vaan Jumalaa, joka myös antaa Hänen Pyhän Henkensä meihin]

Pyhitys Kristuksessa on Jumalan armon lahjaa, jota emme voi väheksyä tai pitää vähäarvoisena. Jos hylkäämme pyhityksen Kristuksessa, emme hylkää ihmistä, vaan Jumalan.

- todael
todael
 

Re: Joka hylkää pyhityksen, hylkää Jumalan

ViestiKirjoittaja systeri » 02. Touko 2012 07:50

Hyvä kirjoitus! Aamen.
systeri
 


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 56 vierailijaa

cron