Kristukseen johtava Jumalan armo

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Kristukseen johtava Jumalan armo

ViestiKirjoittaja todael » 28. Huhti 2012 12:44

Armo ei ole "kaiken-nielevää" suvaitsevaisuutta Jumalan puolelta meitä kohtaan, sillä Jumalan armo johtaa aina poispäin meistä Kristukseen Jeesukseen. Jumalan armo on Jumalan pyhyyden mukaista rakkautta, jossa meidät puetaan Kristukseen - jotta me vaeltaisimme Jumalan Hengessä, Kristuksen rakkaudessa Jumalaa sekä lähimmäisiämme kohtaan. Armon päämäärä on pyhitys, että me pääsisimme osallisiksi Jumalan pyhyydestä, Kristuksen aikaansaamasta pyhyydestä.

Väärä inhimillinen armo on suopeutta ja helposti ongelmia vähättelevää ja niitä karttelevaa. Jumalan rakkaus iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Armo ja totuus - Kristuksessa Jeesuksessa, erottamattomat sekä täydellisesti yksi, pyhässä Jumalan rakkaudessa. Jumalan armossa kohtaamme totuuden itsestämme, sekä totuuden Kristuksesta. Jumalan armo siirtää meidät Kristuksen valtapiiriin.

Ps. 94:18 "Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee."
Ps. 26:3 "Sillä sinun armosi on minun silmäini edessä, ja minä olen vaeltanut sinun totuudessasi."


Jumalan armo on lahja uuteen elämään Jeesuksessa. Jumalan armo EI OLE "lainapeite" jonka alle lakaisemme ongelmamme ja välttelemme totuutta itsestämme sekä totuutta Jeesuksesta. Jumalan armo antaa uuden elämän, kirjoituttaa sydämiimme Jumalan lain, ja vaikuttaa Henkensä kautta että meidän tahtomme uudistuu vaeltamaan rakkaudessa Jumalaan (tunnustamaan Jumalan auktoriteetti sekä pitämään kiinni Hänen Sanastaan) sekä lähimmäiseen (emme elä itsekäästi oman tahtomme vallassa, vaan huomioimme toisia - julistaen myös totuutta Kristuksessa - ja luovumme jopa sallitusta vapaudestamme toisen ihmisen tähden)

Usein sanomme "minä en kykene, ei minulla ole voimaa", mutta usein sen takana piilee se että me emme oikeastaan edes TAHDO. Kätkemme vastahakoisuutemme Jumalan tahtoa kohtaan kykenemättömyydeksi (heikkoudeksi), emmekä ymmärrä että Jumala kysyy juuri sinulta ja minulta "tahdotko ?" - ei "kykenetkö ?" Heikkouden kautta me antaudumme Kristukselle, ja tunnustamme Jumalan mahdollisuuden elämässämme ainoana mahdollisuutena. Heikkouteen jääminen voi siis olla tahdottomuutta - emme halua antaa itseämme emmekä elämäämme Jumalan käsiin muutettavaksi.

Jumala tahtoo vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen - mutta Hän ei tee sitä väkivaltaisesti omaa tahtoamme vastaan, vaan kutsuen ja taivutellen sydäntämme. Tähän liittyy myös kuritus, jolla Jumala rakkaudessaan taivuttaa kovaa sydäntämme Kristuksen voiman varaan antautumiseksi.

Jumala ei vaadi sinua muuttamaan itseäsi, vaan antautumaan Hänen muutettavaksi - tämä on itseemme nähden olevasta epäuskosta/epätoivosta Kristukseen luottamiseen siirtymistä.

Kristuksen risti erottaa meidät Jumalan omaisuudeksi, siksi meidän tulisi pyhittää Herra ruumiissamme ja ymmärtää, mitä Jumalan armo tarkoittaa. Jumalan armon tehtävä on toteuttaa lainvanhurskaus elämässämme Kristuksen elämän voimassa. Me emme yritä täyttää lakia itse, vaan Jeesuksen elämä tekee sen meissä Hänelle antautumisen kautta.

Jumalan armo ei vaadi sinua olemaan jotakin, vaan se julistaa uutta elämää Kristuksessa. Sinä et voi muuttaa itseäsi, mutta Jumala voi muuttaa sinut - tässä on armo ja totuus, Jeesus Kristus.

Tiit. 2:11-12 "Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,"
todael
 

Re: Kristukseen johtava Jumalan armo

ViestiKirjoittaja Masa » 29. Huhti 2012 10:02

todael kirjoitti:Armo ei ole "kaiken-nielevää" suvaitsevaisuutta Jumalan puolelta meitä kohtaan, sillä Jumalan armo johtaa aina poispäin meistä Kristukseen Jeesukseen. Jumalan armo on Jumalan pyhyyden mukaista rakkautta, jossa meidät puetaan Kristukseen - jotta me vaeltaisimme Jumalan Hengessä, Kristuksen rakkaudessa Jumalaa sekä lähimmäisiämme kohtaan. Armon päämäärä on pyhitys, että me pääsisimme osallisiksi Jumalan pyhyydestä, Kristuksen aikaansaamasta pyhyydestä.

Väärä inhimillinen armo on suopeutta ja helposti ongelmia vähättelevää ja niitä karttelevaa. Jumalan rakkaus iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Armo ja totuus - Kristuksessa Jeesuksessa, erottamattomat sekä täydellisesti yksi, pyhässä Jumalan rakkaudessa. Jumalan armossa kohtaamme totuuden itsestämme, sekä totuuden Kristuksesta. Jumalan armo siirtää meidät Kristuksen valtapiiriin.

Ps. 94:18 "Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee."
Ps. 26:3 "Sillä sinun armosi on minun silmäini edessä, ja minä olen vaeltanut sinun totuudessasi."


Jumalan armo on lahja uuteen elämään Jeesuksessa. Jumalan armo EI OLE "lainapeite" jonka alle lakaisemme ongelmamme ja välttelemme totuutta itsestämme sekä totuutta Jeesuksesta. Jumalan armo antaa uuden elämän, kirjoituttaa sydämiimme Jumalan lain, ja vaikuttaa Henkensä kautta että meidän tahtomme uudistuu vaeltamaan rakkaudessa Jumalaan (tunnustamaan Jumalan auktoriteetti sekä pitämään kiinni Hänen Sanastaan) sekä lähimmäiseen (emme elä itsekäästi oman tahtomme vallassa, vaan huomioimme toisia - julistaen myös totuutta Kristuksessa - ja luovumme jopa sallitusta vapaudestamme toisen ihmisen tähden)

Usein sanomme "minä en kykene, ei minulla ole voimaa", mutta usein sen takana piilee se että me emme oikeastaan edes TAHDO. Kätkemme vastahakoisuutemme Jumalan tahtoa kohtaan kykenemättömyydeksi (heikkoudeksi), emmekä ymmärrä että Jumala kysyy juuri sinulta ja minulta "tahdotko ?" - ei "kykenetkö ?" Heikkouden kautta me antaudumme Kristukselle, ja tunnustamme Jumalan mahdollisuuden elämässämme ainoana mahdollisuutena. Heikkouteen jääminen voi siis olla tahdottomuutta - emme halua antaa itseämme emmekä elämäämme Jumalan käsiin muutettavaksi.

Jumala tahtoo vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen - mutta Hän ei tee sitä väkivaltaisesti omaa tahtoamme vastaan, vaan kutsuen ja taivutellen sydäntämme. Tähän liittyy myös kuritus, jolla Jumala rakkaudessaan taivuttaa kovaa sydäntämme Kristuksen voiman varaan antautumiseksi.

Jumala ei vaadi sinua muuttamaan itseäsi, vaan antautumaan Hänen muutettavaksi - tämä on itseemme nähden olevasta epäuskosta/epätoivosta Kristukseen luottamiseen siirtymistä.


Kristuksen risti erottaa meidät Jumalan omaisuudeksi, siksi meidän tulisi pyhittää Herra ruumiissamme ja ymmärtää, mitä Jumalan armo tarkoittaa. Jumalan armon tehtävä on toteuttaa lainvanhurskaus elämässämme Kristuksen elämän voimassa. Me emme yritä täyttää lakia itse, vaan Jeesuksen elämä tekee sen meissä Hänelle antautumisen kautta.

Jumalan armo ei vaadi sinua olemaan jotakin, vaan se julistaa uutta elämää Kristuksessa. Sinä et voi muuttaa itseäsi, mutta Jumala voi muuttaa sinut - tässä on armo ja totuus, Jeesus Kristus.

Tiit. 2:11-12 "Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,"



Huomaan olevani yhä uudestaan tietynlaisessa paradoksi olotilassa joka yli tai läpi en ole päässyt.
Kuten Todael kirjoitti ihmisen omasta tahdosta sekä Jumalan tahdon ristiriidasta - jospa yrittäisin purkaa tuota henkistä vyyhtiä auki.
Ensinnäkin todael kirjoitti ettei Jumala vaadi meitä olemaan jotain muuta kuin nyt olemme - kaikki on ihan selvää tähän asti.
Sitten kuitenkin Todael kirjoittaa tahdosta - ihminen ei siis tahdokaan luopua jostain asiasta joka estää uskossa kasvua.

sitten ottaisin kolmannen osapuolen tähän mukaan eli muut uskovat jotta saadaan kokoaniskuva yksittäisen uskovan henkisestä vaelluksen vaikeudesta.

Nyt meillä kasassa kolme asiaa jotka ovat: Ihmisen oma tahto, Jumalan tahto sekä ympäristön tuomat vaatimukset parannukseen ja sitä kautta syvempi henkinen vaellus Kristuksessa.

Ihminen voi toisiaan rukoilla esimerkiksi, "Herra Jeesus Kristus, päästä minut irti tupakasta." Ihminen ei kuitenkaan sydämestään halua päästää irti tupakoinnista- näin Ihminen valehtelee tai ainakin yritää valehdella. Ja kuten kaikki tietävät ihminen ei voi valhdella kuin itselleen jotta saa väärän oikeaksi ja oikein vääräksi.

Toinen vaihtoehto rukoukselle on seuraava: "Herra Jeesus Kristus tiedän että tupakanpoltto on väärin, mutta kuten tiedät en halua päästää siitä irti koska pidän siitä niin paljon.- Herra Jeesus en pääse tupakasta yksin irti, auta minua jos niin haluat, mutta tapahtuukon sinun tahtosi"
Nyt rukous ei ole valhe vaan tosi joka tuodaan Jumalan eteen peittämättättä ilman väärää hurskastelua.

Ongelmaksi muodostuu nyt sitten ympäristö, joka katsoo karsaasti tätä näkyvää syntiä ja vaatimalla vaatii luopumaan tupakoinnista - koska muuten et voi olla uskossa jne.

Ihminen on siis tavallaan kolmen tulen välissä. Ihminen tietää Jumalan tahdon, hän tietää itse että on väärin mutta ei pysty siihen yksin ja kolmas on ympäristö paineet.

Ihminen on siis asian johdosta umpikujassa - haluaa, mutta ei yksinkertaisesti kykene omin neuvoin ja ulkopuolelta tulevat syytökset aiheuttavat lisää ihmiselle lisä painetta.

Tässä vaiheessa ihmisellä on kaksi vaihtoehtoa käytettävissä, odottaa Jumalan tulevan apuu ja antavan voimaa sekä vaadittavan halun olla polttamatta.
Toinen vaihtoehto on lopettaa ihmisestä käsin ts. väkisin tupakanpolton.

Kuten huomataan ensimmäinen vaihtoehto täyttää sen mitä Todael sanoi "Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä"
Toinen vaihtoehto taas on väkisin, ihmisen lihasta lähtevää parannusta, joka on kestosuudeltaan todella lyhyt aikaista.

Kaikein tämän jälkeen voidaan kysyä, mistä toinen ihminen tietää onko jokin asia tois arvoisessa asemassa ihmisen parannusprosessia?

Entäs jos Jumala yritää korjata ensin sisustan ja sitten vasta ulkopuolen? Toinen kysymys kuuluu, mitäs sitten tehdään jos ei Jumala annakaan voimaa irtautua tupakasta nyt tässä ja heti?

Tämä oli nyt esimerkki vain tupakasta, yhtä hyvin voidaan tupakan tilalle voidaan laittaa pahanpuhuminen, ylimielisyys, hurskastelu, toisten alistaminen ja vähättely.
Sillä noissa jos jossain halutaan peittää se mitä ihminen todelliuudessa on. pahanpuhujat, alistajat hakevat vain omaa etuaan Jumalan silmissä ei koskaan ruumiin etua.
Masa
 

Re: Kristukseen johtava Jumalan armo

ViestiKirjoittaja todael » 29. Huhti 2012 14:44

Tärkeä huomio Masalta :

(1) Jumalan armon osoittama vapaus/muuttuminen Kristuksessa
(2) Oma pyrkimyksemme vapauteen/muuttumiseen
(3) Ympäristön asettama vaatimus muuttumiseen

Jumalan armo Kristuksessa on pelastavaa (olemme pelastettuja Kristuksen ansion sekä elämän tähden) sekä kasvattavaa (Pyhän Hengen työ meissä Kristuksen ansion sekä elämän tähden).

Ympäristön sekä oman itsemme asettama vaatimus ajaa ihmisen usein lain alle - ts. omavoimaisuuden alle (rangaistuksen pelon sekä vaatimuksen alle), jossa ihminen yrittää itse täyttää hänen itsensä tai toisten asettamia vaatimuksia. Jumala ei aseta koskaan pelastettua ihmistä omavoimaisuuden alle, vaan johtaa meitä uskossa luottamaan Kristuksen ansioon sekä elämään - niin Jumalan armon pelastuksessa kuin kasvussakin (pyhitys).

Monesti ympäristön asettama vaatimus on kovin. Seurakunnassa voidaan edellyttää kasvua väärinperustein, eikä johdateta uskoon tulleita Kristuksen tuntemiseen, vaan yhteisöllisen vaatimuksen asettamaan "lain-ikeeseen". Itse elin tällaisessa "lain-ikeessä" vuosia, kunnes väsyin, lankesin - kaaduin, petyin ja masennuin. Jumala aloitti työnsä alusta ja palautti minut Kristuksen aikaansaaman ansion ja elämän perustukselle.

Henkilökohtainen Jeesuksen tunteminen on tärkeää. Itse en pysyisi uskossa hetkeäkään, jollei Pyhän Hengen todistus Kristuksen voitosta, ja Hänen omanaan olemisesta olisi sydämessäni. En voi hakea tunnustusta omalle uskonelämälleni muilta ihmisiltä - olkoonkin että voisin olla vielä esim. tupakassa kiinni, enkä ole saanut Jumalan voimaa hyljätä sitä. Identiteetin löytäminen Kristuksessa henkilökohtaisesti on kaiken perusta - olen Jumalan lapsi KOSKA Kristus on minut pelastanut. Kasvu Jumalan armossa lähtee terveestä henkilökohtaisesta identiteetistä Jumalan lapsena - perustuen YKSIN Kristuksen ansioon ja sekä Jumalan antamaan tunnustukseen (Jumalan Henki todistaa Henkemme kanssa että olemme Jumalan lapsia).

TEKSTINI AIHEESTA >>> http://uloskutsuttu.blogspot.com/2011/0 ... tusta.html

Kristuksen elämä meissä on lähimmäisen rakkautta. Rakkaus ei etsi omaansa, vaan toisen parasta. Paavali kirjoitti : "Kantakaa toinen toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain." Kasvuprosessissa tulisi olla kärsivällinen toista uskovaa kohtaan, ja lempeästi ohjata häntä Kristuksen armon tuntemiseen, sekä omaan henkilökohtaiseen Jumalan lapseuden identiteetiin perustautumiseen.

Paavalin tehtävä oli selkeä :

Kol. 1:28-29 "Ja häntä (Jeesusta) me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa. Sitä varten minä vaivaa näenkin, taistellen hänen vaikutuksensa mukaan, joka minussa voimallisesti vaikuttaa."

Tahto vapautua on askel vapauteen - kykenemättömyyteen vetoaminen on vielä omaan itseemme katsomista, sekä pahimmillaan synnistä kiinni pitämistä. Heikkona antautuminen on kuin Masa kirjoitti :

"Herra Jeesus Kristus tiedän että tupakanpoltto on väärin, mutta kuten tiedät en halua päästää siitä irti koska pidän siitä niin paljon.- Herra Jeesus en pääse tupakasta yksin irti, auta minua jos niin haluat, mutta tapahtuukon sinun tahtosi"


Usko Jeesukseen antautuu varauksettomasti Herran tahdolle, ja lepää siinä. Herra sinä voit, Sinä tahdot ja Sinä MYÖS teet sen. Tässä on uskon antautuminen Kristuksen edessä, muuta emme voi.

Näen että olennaisinta on oppia katsomaan Kristusta, oman mahdottomuutemme sijasta.
Kiitos Masa tärkeistä ajatuksista. Jeesus voi JA TAHTOO tehdä sen, mitä me emme voi itse tehdä.

- todael :pc:
todael
 


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 27 vierailijaa

cron