Raamatullinen usko ja sen tunnusmerkit

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Raamatullinen usko ja sen tunnusmerkit

ViestiKirjoittaja Herman » 15. Huhti 2012 22:05

Ja mitä minä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista ja Samuelista ja profeetoista, jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot. (Hebr.11:32-34)

Ajatelkaapa miten voimallista usko on! Ja toisaalta, miten yksinkertaista kaikki on. Tarvitaan vain uskoa. Tämä ylläoleva lista (sekä koko hebrealaiskirjeen 11.luku) puhuu siitä, kuinka usko on ratkaisu kaikkiin ongelmiin ja haasteisiin. Mutta mitä tämä usko oikeastaan on?

"Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa" (Matt.10:8)

Usko annetaan meille lahjaksi. Kun otamme vastaan Jeesuksen sovituksen syntiemme puolesta, saamme tämän uskon sydämeemme. Uskon kautta meille avautuu yhteys Jumalaan, Kaikkeinkorkeimpaan (hebr. El Elyon), jota kaikki voimat ja vallat joutuvat tottelemaan. Uskon kautta tuo voima voi olla käytössä meidän kauttamme.

Hebreankielen sana joka on käännetty uskoksi on 'emunah'. Se ei kuitenkaan niinkään tarkoita uskoa tietämisen tasolla, vaan ennemmin uskollisuutta, luotettavuutta, totisuutta. Toki tieto-usko ja uskollisuus kulkevat käsi kädessä, mutta meidän aikamme ja kulttuurimme ajattelutavassa näiden kahden yhteys on monesti kadotettu. Siksi monet luulevat olevansa Raamatun mukaisessa uskossa, vaikka todellisuudessa he vain uskovat tiedon tasolla. Raamatullinen usko on kuitenkin = uskollisuus Jumalaa ja Hänen Sanaansa kohtaan. Uskovathan jopa riivaajatkin tosiasioihin Jumalasta (Jaak.2:19).

Siksi voimme ja meidän tuleekin Raamatun kehoituksen mukaan tutkia ja koetella itseämme, olemmeko uskossa? (2.Kor.13:5). Näkyykö meissä uskon hedelmää - eli onko elämässämme sen jälkeen, kun tulimme ymmärtämään Jeesuksen Herraksi, tapahtunut kasvua valkeuden voitossa pimeydestä? Jos ei ole, niin usko on jäänyt tiedon tasolle, emmekä voi sanoa olevamme raamatullisen määritelmän mukaan uskossa.

Tämän tarkoitus ei ole lannistaa ketään, vaan saada meidät näkemään ja ymmärtämään todellisen tilanteen. Sairautta ei voi parantaa jos ei ensin tunnisteta oireita, eikä sotkuja voi siivota jos ei niitä ensin paljasteta. Jumala haluaa antaa jokaiselle uskon, eikä sen saaminen ole vaikeaa tai monimutkaista. "Anokaa, niin teille annetaan" (Matt.7:7). Meidän tulee vain tietää, mitä me silloin oikeastaan anotaan. Pyydettäessä Jumalaa antamaan meille raamatullisen uskon, me pyydämme Häntä tekemään meidät Hänelle uskollisiksi eli alamaisiksi. Kun olemme tähän koko sydämestämme valmiita, voi Hän antaa meille uskon lahjan.

Sitten kun uskon lahjaa ja sen kautta Jumalan voima tulee käyttöömme, on syytä tiedostaa ja muistaa ettei se toimi itsestän, vaan sitä tulee meidän puoleltamme aktiivisesti käyttää. "Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia..." Joskus me voidaan odotella ja odotella, että ihmeitä alkaisi tapahtumaan elämässämme, kun samaan aikaan Jumala odottelee ja odottelee sitä aivan samaa - me olemme itse esteenä, omalla passiivisuudellamme. Usko/uskollisuus on annettu käytettäväksi. Se vaatii aina tietynlaista hyppyä tuntemattomaan, ja uskon lahjaa käyttäessä on mukana varmasti aina inhimillistä epäröintiä ja epävarmuutta. Sen ei tule antaa estää, vaan tulee rohkeasti toimia uskon mukaan, jos Pyhä Henki sydämessämme voi todistaa meidän olevan uskollisia palvelijoita. Ja vaikka tulosta ei näkyisi, jatkaa uskossa luottaen siihen, että Herra on uskollinen ja Hän pitää huolen lopputuloksesta.

Niin Herra sanoi: "Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: 'Nouse juurinesi ja istuta itsesi mereen', ja se tottelisi teitä" (Luuk.17:6)

"Minkä kaltainen on Jumalan valtakunta, ja mihin minä sen vertaisin? Se on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi puutarhaansa; ja se kasvoi, ja siitä tuli puu, ja taivaan linnut tekivät pesänsä sen oksille" (Luuk.13:18-19)


On vielä tärkeää muistaa, että tämä lahjaksi saatu usko on jotain joka kasvaa meissä. Aluksi se ei ole eikä voi olla kovin vahvaa ja voimakasta, mutta kun pysymme uskossa/uskollisina ja annamme sen kasvaa, tulee se yhä voimakkaamaksi ja vahvemmaksi, ja alkaa ajan myötä kantamaan myös hedelmää. Hedelmä on juuri sitä, mitä kirjoituksen alussa lainatuissa jakeissa kuvaillaan uskon saavan aikaan.

Voimme siis luottaa siihen, että kun pyydämme Jumalalta uskoa ja uskollisuutta, ja tahdomme luottaa Häneen ja olla Hänelle uskollisia, tulee elämässämme kasvavassa määrin näkymään ja toimimaan Hänen ihmeellinen voimansa, joka voi meidän kauttamme virrata maailmaan ja tehdä vapauttavaa, parantavaa, ylösnostavaa työtä.

Tässä muutamia ajatuspoimntoja hyvin laajasta aihealueesta, josta riittäisi ammennettavaa vaikka kuinka paljon. Siunausta ja uskoa/uskollisuutta kaikille!
Herman
 

Re: Raamatullinen usko ja sen tunnusmerkit

ViestiKirjoittaja Herman » 16. Huhti 2012 21:50

"Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat Häntä ja ovat Hänelle alamaiset" (Dan.7:27)

"Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut" (Room.8:28)


Raamatullinen, lahjaksi annettu usko on uskoa Jumalaan joka on maailmankaikkeuden suvereeni valtias. Mitään ei tapahdu Hänen sallimatta. Siksi tuo usko on graniitinlujaa luottamusta siihen, etteivät olosuhteet voi olla meitä vastaan, kun Herra on meidän Paimenemme ja Kuninkaamme totuudessa ja teossa.

Usein me horjumme koetuksissa. Meistä tuntuu siltä, kuin Jumala olisi hylännyt meidät, ja että kaikki siunaus olisi kaikonnut elämästämme. Mutta tämä osoittaa vain, kuinka paljon meidän uskonelämämme on kiinni tunteistamme, eikä todellisesta uskosta. Usko ei koskaan horju. Tuon uskon kautta Jeesus pystyi nukkumaan tyynen rauhallisesti keskellä myrskyävää merta, opetuslasten panikoidessa ja hätäillessä ympärillä. Ja saman uskon kautta Paavali viskasi pois kädessään roikkuvan käärmeen, ja jatkoi askareitaan kuin myrkkymatelija ei koskaan olisi hänen kimppuunsa hyökännytkään.

Toisaalta lahjaksi annettu usko ei loppupeleissä niin paljoa välitä siitä, miten täällä maan päällä käy. Uskon kautta tiedämme, että todellinen kotimme ja autuutemme ei ole tässä elämässä, vaan iankaikkisuudessa. Jos myrskyt tai myrkyt vievät henkemme, pääsemme vain lopullisesti vapaaksi tästä maallisesta savimajastamme ja kaikista sen ahdistuksista. Uskon kautta ymmärrämme, että tämän maailman asiat eivät ole tavoittelemisen arvoisia, ja toisaalta emme itse ansaitse mitään niistä. Jos meille jotakin hyvää tässä elämässä suodaan, on se pelkkää armoa armon päälle. Tämä usko vaientaa lihallisen nurinan ja tuo tilalle sydämeen ilon, kiitollisuuden ja tyytyväisyyden. Usko sanoo: "Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin." (1.Tim.6:6-8)

Uskon kautta voimme kiittää jopa vastoinkäymisistä. Raamatussa on kuvailtu monella eri tavalla, miten Jumala tekee meissä arvokasta työtään epämiellyttävältä tuntuvien kokemusten kautta. Esimerkiksi vertauskuva muovattavasta saviastiasta, tai tulessa puhdistettavasta kullasta puhuu tästä. Jumala on kutsunut meidät Kristuksen kaltaisuuteen, ja siihen kuljetaan vain samaa kärsimyksen tietä jota Jeesus lihassa ollessaan kulki. "Jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa. Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä" (1.Piet.2:20-21).

Kun astumme uskossa tälle tielle, saamme kaiken mitä sillä kulkemiseen tarvitaan, myös ja ennenkaikkea kärsivällisyyttä. Voimme uskoa, ettei Jumala jätä meitä koskaan yksin, vaikka siltä joskus tuntuisi. Hänen läsnäolonsa tunnusmerkki on se, että kestämme koetukset, vaikka se tapahtuisikin inhimillisen murtumisen kautta. Ja se juuri onkin Jumalan kurituksen tarkoitus, sillä omat voimamme ja kykymme ovat suurimmat esteet Hänen yhteyden kokemiselle ja Hänen käytössään olemisellemme. Vasta kun itse tulemme heikoksi, voi Hänen voimansa tulla meihin asumaan - ja mitä useammin ja useamalla elämämme osa-alueella tämä tapahtuu, sitä enemmän Hänen voimaansa meissä voi asua.
Herman
 

Re: Raamatullinen usko ja sen tunnusmerkit

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 22. Touko 2012 10:07

:thumb: Näinhän tämä menee.

Jeesus olkoon Herra! Näin minä huudan ja vihollisistani minä vapaudun. Ylistetty olkoon Hän. Ei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra", paitsi Pyhässä Hengessä. Pyhä Henki avaa meidän silmämme näkemään, että kaikki ON alistettu hänen valtansa alle. Mekin saamme Pyhässä Hengessä astua sisälle tähän todellisuuteen; Jumalan valtakuntaan. Siinä valtakunnassa Jeesus on kaiken hallitsija. Se valtakunta on sisäisesti jokaisessa, joka alistuu Jeesuksen vallan alle.
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Raamatullinen usko ja sen tunnusmerkit

ViestiKirjoittaja pekka » 24. Touko 2012 13:01

"Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte." Hepr. 10:36

https://annabella-wargh.webnode.fi/
Avatar
pekka
Site Admin
 
Viestit: 5194
Liittynyt: 22. Marras 2010 21:51


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa