Kirjoittaja todael » 12. Huhti 2012 18:24
Lyhyesti Petrin aloitukseen :
Ef. 5:25-27 " ...Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton."
Lopun ajan Kristuksen Morsian puhdistetaan Kristuksen rakkauden voimaan, jossa Jumalan tahto ja Sana on kirkkaasti esillä. Seurakunnan tulee kuolla pois oman uskonnollisuutensa voimasta ja siirtyä todelliseen Kristuksen elämän voimaan - tässä voimassa Jumalan vanhurskaus toetutuu Jumalan Sanan mukaisesti (ei sitä kumoten tai sitä pois selittäen). Laki täytetään seurakunnassa Lain täyttäjän voimasta - Kristuksen aikaansaama pyhitys tulee esille kirkkaasti ja elävästi, ei sanoin vaan teoin.
Paljon on NYT JO kuohuntaa, kaikenlaisia opettajia - ns. judaisteja, legalisteja, eksyttäviä karismaatikkoja, ihmeparantajia. Vääriä profeettoja, lain opettajia (jotka vievät uskovan pois Kristuksesta).
Uskovan täytyy ottaa vakavasti nämä kolme tekijää kasvaakseen Kristukseen (lainaus erään veljen tekstistä) :
1. JUURTUMINEN
Identiteetin kasvaminen/juurtuminen Jeesukseen. (Olla Jumalan armosta pelastettu, uskossa Jeesukseen, ei lain teoista)
2. KYPSYYS
Rakentuminen Jeesuksessa (Jumalan Sanan hyväksyminen ja sen vastaanottaminen kokonaisuudessaan)
Perustuu juurtumiseen/identiteettiin.
3. VAELLUS
Elämää Jeesuksessa. (Jumalan Sanan mukainen vaellus ja elämä Pyhän Hengen voimassa)
Vaeltamista Hänessä/Hänen täyteydessään.
Perustuu juurtumiseen ja kypsyyteen.
Toiseksi, jos seurakunta vaeltaa uskonnollisuuden hengessä - ts. yrittää itse elää uskon elämää omassa lihallisessa viisaudessa ja voimassa, olemme silloin petollisen sekä sortuvan hiekan päällä. Kristus on AINOA kallio, jossa mitkään "maanjäristykset" eivät kaada uskovaa pois vahvasta luottamuksesta Jumalan Sanaan sekä Kristuksen rakkauteen. Sanan opetuksen tulee kasvattaa uskovia Kristukseen, ei oman lihallisen uskonnollisuuden suorittamiseen.
Tiedän ajatuksen. Jos ihmistä ei käsketä (läksytetä), ei hän tee mitään, vaan sen sijaan lojuu paikallaan kuin "perunasäkki". Kehoitus ja käsky ymmärretään silloin väärin. Yksikään meistä ei voi ottaa kunniaa mistään valinnasta, jonka olemme Jumalaa kohti tehneet. Kaikki on Jumalan armoa elämässämme, Kristuksen tähden. Jumala ei kunniaansa jaa - ei edes uskovan ihmisen kanssa. Käskyt ja kehoitukset ohjaavat antautumaan/ojentautumaan Jeesukselle, ja tämä EI tarkoita "tekemättömyyttä" tai "laiskuutta" vaan sisäistä muutosta jonka kautta todellinen hengellinen Jumalan palveleminen voi alkaa. Pyhä Henki astuu tekijäksi, ja me annamme tahtomme ja ruumiimme Hänelle, Kristukselle antautumalla. Antautuminen on uskon käytännöntekoja, mutta niitä edeltää sydämen muutos ja uudistuminen. Ihmisen täytyy siirtyä syrjään, ja Jumalan täytyy päästä osoittamaan voimansa, Sanansa sekä Pyhän Henkensä kautta. Muuten elämme uskon elämäämme vain oman Raamattu tiedon, lain suorittamisen sekä muun touhuamisen perusteella.
"Mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa." (Room.7:6)
Jumala kutsuu uskovia vaeltamaan Jumalan Hengen voimassa, ei oman yrittämisemme voimassa. Opetuksen ei tule kohdistua siihen - millainen minun tulisi itsestäni tehdä - vaan siihen MITÄ JEESUS haluaa ja voi sinussa tehdä. Katse TÄYTYY siirtyä pois itsestämme Kristukseen - tätä on aito ja oikea parannuksen tekeminen.
Hes. 36:26-27 "Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne."
Kiitos Herra Jeesus.
Monet tuntuvat AINA lähtevän siitä, millainen minun/sinun pitää olla - harvat lähtevät siitä millainen Jeesus on.
Monet tuntuvat AINA lähtevän siitä, mitä minun/sinun pitää tehdä - harvat lähtevät siitä mitä Jeesus on tehnyt/ja tekee.
Tämä on selvästikin tämän päivän kristiilisyyden taakka, ja siksi Jumalan evankeliumin voima puutuu. Katsonko itseeni, vai katsonko Jeesukseen ? Kumpi antaa voiman muutokseen ?
Kehoittavat saarnat ovat pahimmillaan kokonaan kadottaneet Kristuksen, tilalle on tullut ihmiskeskeinen uskonnollisuus, jossa ihmiset puhuvat omista uhrauksistaan, teoistaan ja sivuuttavat kokonaan olennaisimman - sen mitä Jumala teki.
Room. 8:2-4 "Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen."
Jumala VOI TOTEUTTAA tahtonsa ja lakinsa meidän elämässämme VAIN KRISTUKSEN elämän kautta, Jumalan Pyhän Hengen voimassa. Kaikki muu "yritelmä" on uskonnollisuutta ja lihallista itsensä korottamista.
- todael