En tiedä, mistä johtuu, että tällä palstalla olevat "maailman lopun merkit ja ennustukset" ahdistavat minua.
Tiedän, että Jeesus tulee joku päivä takaisin. Loogista on, että se päivä on lähempänä tänään kuin vaikka eilen, viikko sitten tai 8 vuotta aiemmin. Varmaa päivää ei kuitenkaan kukaan ihminen tiedä. Jeesuksen paluun tiedän kristittynä ihmisenä, mutta sen päivän tietää tarkalleen yksin Isä Jumala.
Mutta kaikenlainen lopunajan maalaaminen (kuten vaikka Leo Meller opettaa) ahdistaa minua. Olen aiemmin ollut erittäin synti- ja vikakeskeinen niin omassa elämässäni kuin lähimmäisteni suhteen. Synti- ja vihakeskeisenä, moraalikristittynä, luin kaikkia "viimeisen ajan pasuuna" teoksia, joista kaikista en voi edes sanoa, oliko niissä enimmäkseen ihmisten tulkintaa vai todellista Raamatun ymmärrystä ja Jeesuksen tuntemista. Silloin hehkutin niitä lopunajan juttuja, varoittelin ei-uskovia kavereitani. Tuliko näiden puheitteni pohjalta kukaan uskoon? Ei. Olin vain yksi höyrähtänyt uskova heidän silmissään. Tutkin kyllä paljon kirjoja, luin Raamattua, kuuntelin RadioDein opetuksia lopunajoista, mutta en tiedä, mitä se minua hyödytti. Olin ehkä hieman pelokkaampi ja ahdistuneempi kuin aiemmin.
Nyt en tahdo tietää mistään muusta niin paljon kuin Jeesuksen rakkaudesta ja armosta, levätä siinä, ylistää ja palvella. En tiedä, miten minun tulisi suhtautua näihin lopunajan opetuksiin ja ennustuksiin. Lukisin tälläkin palstalla mieluummin Jeesuksen ihmeistä ja pelastuksesta kuin pelottelua. Kun yleisesti selaan näitä jutunaiheita (keskustelut), on niissä kovin paljon lopunajan profetioita tai "lopunajan uutisia maailmalta".
Tottakai synti pitää sanoa synniksi ja lopunaikojen keskustelua ei tule vältellä. Hyvä on jutella juuri ei-uskovien kanssa, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, kestääkö maapallo ikuisesti ja niin edelleen. Eri asia on, mitä ja miten kirjoittaa...
Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, ja jokainen saa kirjoittaa tänne, mitä haluaa.