Pohdintaa

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Pohdintaa

ViestiKirjoittaja Masa » 08. Huhti 2012 21:52

Tälläkin foorumilla on monesti puhuttu Jumalan rakkaudesta ja siitä että Jumala on rakkaus. Jumala on todellakin rakkaus mutta onko joku teistä miettinyt kuinka monta jaetta Raamatussa on? Raamatusta on 35 000 jaetta joista vain 35 puhuu suoranaisesti Jumalan rakkaudesta.
Aika vähän, eikö totta?

Ehkä tuo antaa myös kuvan meidän uskovien asenteesta toisiamme kohtaan. Sen mitä pidämme rakkautena, onkin loppujen lopuksi vain lakia, joka sitten verhotaan Jumalan tahdoksi tai sopiviksi korulauseiksi.

Entä sitten elämänkokemus? Silloin kun ihminen joutuu käymään elämässään vaikeita hetkiä läpi, hänen elämänkokemuksensa karttuu. Uskovalle tämä tarkoittaa parannusta niistä teoista jotka ovat ajatuksissa/ sydämessä.
Uskova joka ei ole joutunut käymään kovia kokemuksia läpi, hänen tapansa käsitellä Raamatun ilmoitusta on ehkä kylmäkiskoisempi ja lakia painottava. Tämä on ihan normaalia uskovan vaellusta. Jumala kuitenkin toivoo/haluaa meiltä laupeutta. Tätä laupeutta löytyy useammin niiltä uskovilta, jotka ovat joutuneet kokemaan elämässään vaikeuksia ja päässeet katkeruuden yli.

Ihminen joka ei ole kokenut elämässään vielä paljoa, ilmaisee Jumalan sanan vähän niin kuin pikku lapsi joka rakentaa lego- palikoista itselleen taloa. Talon muoto ja värit voivat olla oikein ja kaikki muukin, mutta lämpö puuttuu.

On tietysti väärin vaatia tai toivoa uskoville haasteita elämään, jotta lego-palikkatalo muuttuisi lämpimäksi laupeuden kautta.
Masa
 

Re: Pohdintaa

ViestiKirjoittaja systeri » 08. Huhti 2012 22:43

Alkas "mietintämyssy" lämmetä :think2: ...ensimmäisenä tulee mieleen peitetyin silmin katseleminen ja vääristynyt kuva eli oma yrittäminen ja itsensä parantaminen tekojen kautta luullen olevansa huono ja kelpaamaton,vaikka kaikki on armoa ja lahjaa.Useimmiten varmaan nämä ongelmat ovat kovia kokeneella jota ei oo vielä Herra päässyt hoitamaan kovin syvältä.
Hyvin kipeä ihminen ei pysty helposti ottaa vastaan mitään.. ei rakkaudella eikä "kovuudella" ..ennenkö Jumala saa murtaa sen kovan kuoren ja tunkeutua syvälle haavoihin hoitoa antamaan.Kaikki rakkaudellakin lausutut sanat sinkoilee pois kun ihmisen sisin on kovan kuoren alla...toisen rakastaminen laupeus hyväksyminen ym:t teot on seurausta siitä kun Jumala on ensin saanut hoitaa ihmistä armosta.
systeri
 

Re: Pohdintaa

ViestiKirjoittaja Herman » 08. Huhti 2012 23:46

Masa kirjoitti:On tietysti väärin vaatia tai toivoa uskoville haasteita elämään, jotta lego-palikkatalo muuttuisi lämpimäksi laupeuden kautta.


Ei välttämättä. Kuten kirjoitit, on olemassa asioita ja ulottuvuuksia joita emme voi ymmärtää jos ei Jumala saa murtaa meitä ensin. Ennen murtumistamme Sana on meille kovakuorista leipää, mutta murtumisemme jälkeen avautuu meille sen pehmeä sisus joka todella ravitsee meitä ja meidän kautta muita. Toki leipä on leipää kovakuorisenakin, mutta se ei sulaudu eikä ravitse. Siksi joskus meidän sanamme eivät saa aikaan sitä vaikutusta mitä Jumalan Sanalla on, vaikka sanoma sinällään olisikin väärentämätöntä ja aitoa Elämän Leipää. Ei riitä että opettelemme Sanaa ikäänkuin patenttivastauksina, vaan Sanan on tultava lihaksi. Ajatelkaa, että itsestä Jeesuksesta sanotaan:

Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden (Hebr.5:7-8)

Jumalan Poika kävi lävitse tuollaisen inhimillisen murtumisen tien osoittaakseen meille, miten meistä voi tulla Hänen kaltaisiaan. On tietenkin muistettava, ettemme itse voi itseämme pyhittää tai murtaa, vaan se on Jumalan työtä. Meidän osuus on olla taistelematta vastaan, kun ensin uskon kautta ymmärrämme sen olevan Taivaan Isän kuritusta meidän parhaaksemme, että pääsisimme osallisiksi Hänen pyhyydestään (Hebr.12:10). Mutta tämän perusteella siis voimme toivoa ja pyytää sitä itsellemme, sekä myös veljillemme ja sisarillemme Kristuksessa, sillä silloin me emme toivo heille mitään pahaa vaan päinvastoin todella heidän parastaan.
Herman
 

Re: Pohdintaa

ViestiKirjoittaja systeri » 09. Huhti 2012 12:48

Mielenkiintoisesti Herman käänsi tään asian jota jouduin oikein märehtimään pidemmän aikaa tälle aamua :)

Tosin Herman sanoi "Toki leipä on leipää kovakuorisenakin, mutta se ei sulaudu eikä ravitse".

Kyllähän se sulautuu mutta varmaan ottaa vähän aikaa ja ravitsee jopa enemmän kuin semmonen "pullahöttö" avautuessaan :think2:

Kuitenkin ihmisten tulee kylvää sitä siementä ja siemenen kovan kuoren täytyy murtua että kasvua alkais näkyä.Sana muuttuu sitten miekaksi joka avaa sen kovakuorisen Sanan siemenen...vai häh :)

Mutta siihen että miten rakentaa on Raamatussa paikka:

1 kor 3

6 Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun.
7 Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.
8 Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan.
9 Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.
10 Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa.
11 Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.
12 Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,
13 niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.
14 Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;
15 mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.
16 Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?
17 Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.
18 Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas.
19 Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa";
20 ja vielä: "Herra tuntee viisasten ajatukset, hän tietää ne turhiksi".
21 Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä; sillä kaikki on teidän,
22 teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas, teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän.
23 Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.

Ja muutama paikka tutkistelusta:


1. Kor. 2:10
Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.
1. Kor. 2:15
Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.
1. Kor. 9:3
Tämä on minun puolustukseni niitä vastaan, jotka asettuvat minua tutkimaan.
1. Kor. 11:31
Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi;
2. Kor. 13:5
Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
Gal. 6:4
Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa, ja silloin hänen kerskaamisensa on vain siinä, mitä hän itse on, ei siinä, mitä toinen on;
systeri
 

Re: Pohdintaa

ViestiKirjoittaja systeri » 09. Huhti 2012 15:58

Tuossa 1 kor 3 varoitetaan turmelemasta Jumalan temppeliä ja vois kuvitella että tämä paikka kuvaa sitä lego taloa joka täytyy sortua että siitä tulee kelvollinen Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas.
systeri
 

Re: Pohdintaa

ViestiKirjoittaja Masa » 09. Huhti 2012 17:08

Herman kirjoitti:
Masa kirjoitti:On tietysti väärin vaatia tai toivoa uskoville haasteita elämään, jotta lego-palikkatalo muuttuisi lämpimäksi laupeuden kautta.


Ei välttämättä. Kuten kirjoitit, on olemassa asioita ja ulottuvuuksia joita emme voi ymmärtää jos ei Jumala saa murtaa meitä ensin. Ennen murtumistamme Sana on meille kovakuorista leipää, mutta murtumisemme jälkeen avautuu meille sen pehmeä sisus joka todella ravitsee meitä ja meidän kautta muita. Toki leipä on leipää kovakuorisenakin, mutta se ei sulaudu eikä ravitse. Siksi joskus meidän sanamme eivät saa aikaan sitä vaikutusta mitä Jumalan Sanalla on, vaikka sanoma sinällään olisikin väärentämätöntä ja aitoa Elämän Leipää. Ei riitä että opettelemme Sanaa ikäänkuin patenttivastauksina, vaan Sanan on tultava lihaksi. Ajatelkaa, että itsestä Jeesuksesta sanotaan:

Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden (Hebr.5:7-8)

Jumalan Poika kävi lävitse tuollaisen inhimillisen murtumisen tien osoittaakseen meille, miten meistä voi tulla Hänen kaltaisiaan. On tietenkin muistettava, ettemme itse voi itseämme pyhittää tai murtaa, vaan se on Jumalan työtä. Meidän osuus on olla taistelematta vastaan, kun ensin uskon kautta ymmärrämme sen olevan Taivaan Isän kuritusta meidän parhaaksemme, että pääsisimme osallisiksi Hänen pyhyydestään (Hebr.12:10). Mutta tämän perusteella siis voimme toivoa ja pyytää sitä itsellemme, sekä myös veljillemme ja sisarillemme Kristuksessa, sillä silloin me emme toivo heille mitään pahaa vaan päinvastoin todella heidän parastaan.


Amen, asia on juuri noin.
Masa
 

Re: Pohdintaa

ViestiKirjoittaja toni t » 09. Huhti 2012 17:27

San.4:18 Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.

:thumb:
Armo olkoon kaikkein kanssa, jotka meidän Herraa Jesusta Kristusta lakkaamatta rakastavat, amen!
Avatar
toni t
Site Admin
 
Viestit: 2068
Liittynyt: 09. Marras 2010 17:19

Re: Pohdintaa

ViestiKirjoittaja systeri » 09. Huhti 2012 20:15

Joo mä sotkeuduin siihen että mikä on se kova kuori...ensin on kova maa joka täytyy muokata,sitten on kylvetty siemen jossa on kova kuori ja vielä kovakuorinen leipä joka ei ravitse??
Ehkä mä nyt tajuan pikkuhiljaa...ehkä :)
systeri
 

Re: Pohdintaa

ViestiKirjoittaja Masa » 10. Huhti 2012 18:48

pulla kirjoitti:Joo mä sotkeuduin siihen että mikä on se kova kuori...ensin on kova maa joka täytyy muokata,sitten on kylvetty siemen jossa on kova kuori ja vielä kovakuorinen leipä joka ei ravitse??
Ehkä mä nyt tajuan pikkuhiljaa...ehkä :)



Herman ja minä kirjoitimme että molemmat ovat uskossa - eli siemen on jo kylvetty ja joka kasvaa -- kysymys on siis jo uskovasta ei tulevasta uskovasta.

Joten seuraava kysymys pitäisi kuulua:
"Miten jo uskossa olevalla voi olla kovakuori? " tai
"Miten jo uskova voi olla yhtä kylmä kuin "lego talo?" (lego talo = vertauskuva)
Masa
 

Re: Pohdintaa

ViestiKirjoittaja systeri » 10. Huhti 2012 20:31

Joten seuraava kysymys pitäisi kuulua:
"Miten jo uskossa olevalla voi olla kovakuori? " tai
"Miten jo uskova voi olla yhtä kylmä kuin "lego talo?" (lego talo = vertauskuva)


No siinäpä kysymystä?...näitäkin tapaa kyllä joskus. Sanovat olevansa uskovia mutta on kylmää ja/tai kovaa ja hedelmää ei näy.Eli onko kuori silloin murtunut ja kasvu alkanut vai mistä kiikastaa?
systeri
 

Seuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 45 vierailijaa