Pohdintaa

[systeri]

Tosin mä en ajatellu kirjoittaessani kovista kuorista ja kuorien murtumisista teidän kirjoituksianne vaan että oonko ylipäätään ymmärtäny mikä on se kuori jonka pitää murtua.Herman sanoi että Jumalan Sana ja mä oon käsittäny aina että ihmisen sisin mutta ne onkin ne molemmat?? en oo koskaan kai ajatellu tätäkään asiaa ihan loppuun asti.

[systeri]

Tottakai se on se Jumalan Sana mutta en osannut yhdistää näitä...nyt sotken taas pahasti...ehkä mun on viisainta vaieta taas vähäksi aikaa

[systeri]

Tokihan pulla nyt kelas tätä (melkein) koko yön ja muistin seuraavan jutun Eräs vanhempi mies kerran puheessaan kysyi että onko Jeesus saanut tulla lihaksi meissä jota siskon kans kovasti ihmeteltiin?? Sitäkö se tarkoittaa kun Jumalan Sanan siemen kylvetään meihin ja se murtuu että Jeesus on tullut lihaksi meissä??
Vai mitä Herman tarkoitti...on tää ihmeellistä

[lonelyrider]

Uskova toisten uskovien keskellä, on kokonaisuus elämänkokemuksineen kaikkineen. Olen ajatellut, että jos olen läsnä, eikö sekin ole jo tarpeeksi arvokasta, olla läsnä, tarvitseeko minun olla jotain muuta kuin olen. Voin olla "vain" juuri sellaisena kuin olen, tarpeellinen. Sekin voi olla osa Jumalan suunnitelmaa ja työtä.


Tämmössii ajatuksia...

Mietin noita kysymyksiä kovasta ulkokuoresta ja legotalosta.

Mitä minä näen vai näenkö minä? Näenkö sen, minkä ihminen haluaa näyttää tai kykenee näyttämään itsestään? Näenkö sen minkä itse koen näkeväni? Näenkö lainkaan todellisuutta?

Kysymyksiä, kysymyksiä...

[lonelyrider]

Yksilön elämään voi kuulua usein monenlaista, lakihenkisyyttä, kovaa ulkokuorta ja myös lempeyttä ja laupeutta.

Lakihenkisyys, on ulkokuori, joka kätkee sisälleen rikkonaisuutta, epätoivoa. Lakihenkisyys ja kova kuori tarvitsee Jumalan rakkautta ympärilleen. Onko lakihenkisyyteen johtanut elämänkokemuksen puuttuminen? Ehkä siihen on voinut johtaa elämisen tuska itsessään, se mikä on satuttanut minuutta ja kivettänyt sydäntä. Kykenenkö näkemään toisen ihmisen kipupisteitä, jos ihminen ei itse niitä kerro, kykenenkö ymmärtämään? Näenkö vain sen kuoren joka on jäänyt ihmisrauniosta ja joka näkyy ulospäin.

Jos "ihmisraunio" tuo esille omaa pahaa oloaan, osuuko se minun sydämeeni ja annanko sen satuttaa, vai näenkö että kyseessä on Jumalan rakastama ihminen, jonka vuoksi Hän antoi ainokaisen Poikansa, jottei YKSIKÄÄN hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.

[toni t]

Selvää on se että se satuttaa joka osuu omaan nilkkaan. Sellaista joka itseä satuttaa halutaan myös usein selitellä inhimillisesti. Olen törmännyt tilanteisiin jossa kristityt yrittävät selittää syntiä sallituksi koska he itse ovat osallisia kyseiseen syntiin. Tällöin kristitty joka yrittää tehdä synnistä itselleen sallittua syyttää sellaista kristittyä joka synnin sanoo synniksi Raamatun opetuksen perusteella lakihenkiseksi, kylmäksi ja rakkaudettomaksi.

Vaikka kristitty joka synnin sanoo synniksi sanoo sen vain ja siksi että Jumala itse niin sanoo.

1.Joh.3:18 Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.

Nämä ajatukset eivät kohdistu keneenkään henkilöön vaan ne nousivat aiheesta ja sen tuomasta keskustelusta mieleeni. Herran Jeesuksen armoa jokaiselle foorumilaiselle!

[Herman]

Vaikka kristitty joka synnin sanoo synniksi sanoo sen vain ja siksi että Jumala itse niin sanoo.

Niin ainakin tulisi olla, valitettavasti jotkut käyttää synnin osoittamista lyömäaseena lähimmäisiä vastaan ja keinona korottaa itseään. Joskus se voi myös olla taitamattomuutta ja ymmärtämättömyyttä siitä, mitä Jumala juuri sillä hetkellä tahtoisi tehdä.

Jumala toimii Pyhän Henkensä kautta seuraavasti:

1) osoittamalla todeksi synnin jonka kautta ymmärrämme sovituksen tarpeen,
2) osoittamalla vanhurskauden Kristuksessa jonka kautta ymmärrämme kuinka vapautua synnistä,
ja 3) osoittamalla tuomion jonka kautta saamme voiman ja tahdon erottautua synnistä.

Herran palvelijana ja evankeliumin julistajana tulee olla herkällä tunnolla, missä tilassa itse kukin lähimmäinen on. Jos lähimmäinen on sokea syntisyydelleen ja pitää itseään vanhurskaana, haluaa Jumala osoittaa tälle synnin synniksi. Mutta jos lähimmäisellä on jo pisto sydämessään ja synnintunto painaa raskaana, ei sellaiselle tarvitse enää osoittaa syntiä, vaan vanhurskautta Kristuksessa. Ja vasta sitten, kun Pyhä Henki on saanut osoitta nämä todeksi, voi hänelle alkaa osoittamaan tämän maailman ja sen ruhtinaan tuomiota, jotta lähimmäisemme voi pyhittäytyä eli ojentautua elämässään Jumalan Sanan mukaisesti Hänen Henkensä voimalla.

"Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä. Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata" (Kol.4:5-6). Antakoon Herra, joka tuntee ja tutkii sydämet, meille viisautta ja näkökykyä jotta ymmärtäisimme missä tilassa itse kukin lähimmäisemme on, ja miten Hän tahtoo heitä kohdata.

Siunausta Tonille!

[lonelyrider]

Jumalan sana on sinänsä aina oikein, mutta sitäkin voidaan käyttää väärin. Aika paljon kuitenkin kristityt näkevät raamatun lyömäaseena, jolla pyritään osoittamaan toisen uskovan syntejä, kuitenkaan tutkimatta omaa tilaansa. Sanotaanhan raamatussakin siitä että nähdään ne rikat muiden silmissä, muttei nähdä sitä omaa malkaa silmässä. Loppujen lopuksi olen monen kuullut sanovan, "se on vaan totuus" ja se kuittaa kaiken vaikka mitkä sanat olisivat lähimmäisiä satuttaneet ja lyöneet, kaikki oikeutetaan totuudella, joka on ikäänkuin mustavalkoinen. Raamatusta voi hakea yksittäisiä paikkoja, irroittaa ne kokonaissanomasta ja sillä tavoin ikäänkuin omia tarkoitusperiä pönkittääkin, näkisin että sellainen toiminta joka ei lähde puhtaasta sydämentilasta, vaan tarkoitusperät ovat itsestä lähtevät, eivät kanna hedelmää, vaikka sana oikea olisikin. Tämän vuoksi näen ettei yksistään syntien sanominen synneiksi riitä, jos ne ovat lähteneet väärästä asenteesta eikä ole minkäänlaista ymmärrystä toista lähimmäistä kohtaan. Kaiken tulee lähteä Jeesuksen rakkaudesta käsin, niin että Jeesus näyttää toisen ihmisen tilanteen kokonaisvaltaisesti. Paljon on tämän päivän kristillisyydessä sitä totuutta joka on puolittaista eikä aja Jumalan tarkoitusperiä, jos ajaisi niin moni ei etsisi vikoja muista ihmisistä(tähän olen itsekin usein syyllistynyt aikoinaan). Jumala haluaa rakkaudessaan ihmisen taivuttaa parannuksen paikalle, ei se ole yksistään tuomion julistamista ja sen ilmoittamista.

Jeesus sanoo, että tulee katsoa hedelmää.

Pahimmassa tilanteessa tuomionjulistajien ja eräänlaisten itse oikeutettujen "totuuden torvien" jälkeen jää ihmisiä jotka ovat entistä enemmän raunioina, kuin mitä aiemmin olivat ja minä uskon että Jumalan ensisijainen tarkoitus on tuoda ihmisten lähettyville Jeesus Kristus, vapauttajana ja pelastajana.

Tämä kirjoitus ei poissulje sitä, etteikö ihmisen pitäisi mennä parannuksen paikalle, mutta useinkaan se ei tapahdu muiden uskovien toimesta vaan siitä että se pisto tulee sinne omaan sydämeen, ei toisen sydämeen.

Tällaisia ajatuksia nyt tuli näihin jatkeeksi.

[lonelyrider]

Tässä yhtänä päivänä luin kirjoitusta siitä että Jeesus on lain loppu, jäin miettimään sitä yleensäkin. Kun Jeesus täyttää sydämen, laki tulee täytetyksi. Ihminen saattaa suorittaa myös uskoa täyttämällä Jumalan lakia, mutta ei ole todellisesti kohdannut Jeesusta lain täyttäjänä. Tämä ei sulje pois sitä, etteikö Jumalan tahtoa tulisi täyttää, mutta se tapahtuu rakkaudesta käsin, ei pakosta, vaan siksi koska ihminen haluaa seurata Jeesusta ja kuolla itselleen.

Tämä nyt liittyy jotenkin tuohon mistä aiemmin kirjoitin, että ihminen voi ikäänkuin alkaa itse täyttämään lakia tai toinen ihminen voi sälyttää toisen kannettavaksi laintaakat, vaatimalla parannusta toisen ihmisen uskonvaellukseen.

Tällaisia ajatuksia keskustelun jatkoksi vielä.

[lonelyrider]

Mutta jos alkuperäiseen viestiin tuosta Jumalan rakkaudesta vielä, kun pohdit montako sanaa jne... niin eikö koko raamattu ja Jeesuksen sovitustyö ole Jumalan rakkauden ilmoitus ihmiskunnalle, mielestäni siitä näkyy kokonaisuutena Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan, ihan jokaista meitä kohtaan.