Epätoivosta voittoon!

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Epätoivosta voittoon!

ViestiKirjoittaja Herman » 08. Huhti 2012 08:00

Kun Daavid miehinensä kolmantena päivänä tuli Siklagiin, olivat amalekilaiset tehneet ryöstöretken Etelämaahan ja Siklagiin, ja he olivat vallanneet Siklagin ja polttaneet sen tulella.
Naiset, mitä siellä oli, sekä pienet että suuret, he olivat ottaneet vangiksi, surmaamatta ketään; he olivat vieneet ne pois ja menneet matkoihinsa.
Kun Daavid miehinensä tuli kaupunkiin, niin katso, se oli tulella poltettu, ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä oli otettu vangiksi.
Silloin Daavid ja väki, joka oli hänen kanssaan, korottivat äänensä ja itkivät, kunnes eivät enää jaksaneet itkeä.
Vangiksi oli otettu myös Daavidin molemmat vaimot, jisreeliläinen Ahinoam ja Abigail, karmelilaisen Naabalin vaimo.
Ja Daavid joutui suureen hätään, sillä kansa aikoi kivittää hänet: niin katkeroitunut oli koko kansa, kukin poikiensa ja tyttäriensä tähden. Mutta Daavid rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassansa.
Ja Daavid sanoi pappi Ebjatarille, Ahimelekin pojalle: "Tuo minulle kasukka". Niin Ebjatar toi kasukan Daavidille.
Ja Daavid kysyi Herralta: "Ajanko takaa tuota rosvojoukkoa? Saavutanko minä sen?" Hän vastasi hänelle: "Aja, sillä sinä saavutat sen ja pelastat pelastettavat".
Niin Daavid lähti, hän ja ne kuusisataa miestä, jotka olivat hänen kanssaan, ja he tulivat Besorin purolle; siihen pysähtyivät ne, jotka olivat jääneet muista jälkeen.
Mutta Daavid jatkoi takaa-ajoa neljänsadan miehen kanssa; sillä niitä, jotka väsyneinä pysähtyivät eivätkä menneet Besorin puron poikki, oli kaksisataa miestä.
Ja he tapasivat kedolla egyptiläisen miehen ja toivat hänet Daavidin luo. He antoivat hänelle leipää syödä ja vettä juoda,
ja he antoivat vielä hänelle viikunakakun ja kaksi rusinakakkua syödä. Silloin hän virkosi henkiin; sillä hän ei ollut syönyt eikä juonut kolmeen vuorokauteen.
Ja Daavid kysyi häneltä: "Kenen olet miehiä ja mistä tulet?" Hän vastasi: "Minä olen egyptiläinen nuorukainen, erään amalekilaisen miehen palvelija; mutta minun herrani jätti minut, sillä minä sairastuin kolme päivää sitten.
Me teimme ryöstöretken kreettien, Juudan ja Kaalebin Etelämaahan ja poltimme Siklagin tulella."
Daavid sanoi hänelle: "Vietkö minut tuon rosvojoukon luo?" Hän vastasi: "Vanno minulle Jumalan kautta, ettet surmaa minua etkä luovuta minua herrani käsiin, niin minä vien sinut sen rosvojoukon luo".
Ja hän vei hänet sinne; ja katso, heitä oli hajallaan maassa kaikkialla syömässä, juomassa ja juhlimassa kaikella sillä suurella saaliilla, jonka olivat ottaneet filistealaisten maasta ja Juudan maasta.
Niin Daavid kaatoi heitä aamuhämärästä iltaan asti; eikä heistä pelastunut kuin neljäsataa nuorta miestä, jotka nousivat kamelien selkään ja pakenivat.
Ja Daavid pelasti kaikki, mitä amalekilaiset olivat ottaneet; myös molemmat vaimonsa Daavid pelasti. (1.Sam.30:1-16)


Tämä kertomus puhutteli tänä aamuna. Ajatelkaa Daavidia, joka tulee takaisin matkalta ja huomaa koko kaupungin tulleen ryöstetyksi. Myös Daavidin rakkaat olivat viety vangeiksi. Kaikki oli ollut hyvin, mutta yhtäkkiä ja täysin arvaamatta oli tuho yllättänyt ja olosuhteet muuttuneet aivan täysin. Kaiken lisäksi vielä jäljellä oleva kansa vihastuu Daavidiin ja on purkamassa vihaansa kivittämällä häntä! Ei varmasti ole mikään helppo tilanne.

Siksi on tosi rohkaisevaa seurata, mitä Daavid tekee. Vuodatettuaan tuskansa kyyneleet, Hän "rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassansa", ja yksinkertaisesti kysyy Herralta neuvoa, mitä tulisi tehdä. Herra antaa sanan lähteä, ja Daavid pienen joukkonsa kanssa lähtee uskossa valtaamaan takaisin vihollisen ryöstämää saalista. Matkalla Daavid kohtaa yllättäen egyptiläisen miehen, jolle Daavid osoittaa laupeutta, ja tämän johdatuksen kautta Jumala antaa hänen käsiinsä amalekilaiset ja Daavid saa takaisin kaiken heidän ryöstämänsä saaliin.

Jotenkin tämä on hirmu rohkaiseva kertomus. Minulla on ainakin lihallisen luontoni puolesta taipumus helposti vaipua epätoivoon ja masennukseen, kun vihollinen hyökkää ja sekoittaa asioita. Mutta Daavid oli ihminen ihan niinkuin kuka tahansa meistä. Ja jos hän pystyi tuollaisessa tilanteessa, valtavan epätoivon ja painostuksen alla, rohkaisemaan mielensä ja toimimaan noin mahtavan uskonhenkisesti, pystytään siihen mekin. Mutta rohkaisevinta on ymmärtää, että hän ei rohkaissut mieleänsä itsessään, vaan Herrassa.

Daavid oli mies, joka huusi valtavasti Jumalan puoleen. Ainakin toistakymmentä psalmia löytyy, jossa Daavid kertoo huutavansa Herraa avuksi. Voisi ajatella, että ihminen joka joutuu koko ajan huutamaan toista avuksi, on valtavan heikko eikä pysty tekemään mitään. Mutta kuitenkin - tai oikeastaan juuri siksi - Daavid pystyi epätoivoisessa tilanteessa lähtemään naurettavan kokoisen armeijansa kanssa ottamaan rosvojoukoilta takaisin heidän ryöstämäänsä saalista.

Jumalan voima ei ole riipuvainen meidän voimastamme, vaan päinvastoin mitä heikompia itse olemme ja mitä enemmän turvaamme Jumalaan ja Hänen voimaansa, sitä enemmän Hänen voimaansa me voimme saada käyttöömme. Ja vain Hänen voimansa on voimallinen vapauttamaan vangituita, avaamaan sokeiden silmiä, päästämään sidottuja vapauteen, ajamaan ulos riivaajia ja parantamaan sairaita ja niin edelleen. "Sanokoon heikko: "Minä olen sankari" (Joel 3:10)! Turvatkaamme aina Herran voimaan, ja kulkekaamme uskossa ja kuuliaisuudessa Hänen voimassaan, niin voimme tehdä suuria tekoja Herran nimessä, Hänen nimensä kunniaksi.

Siunausta kaikille!
Herman
 

Re: Epätoivosta voittoon!

ViestiKirjoittaja toni t » 08. Huhti 2012 14:45

Herman kirjoitti:Kun Daavid miehinensä kolmantena päivänä tuli Siklagiin, olivat amalekilaiset tehneet ryöstöretken Etelämaahan ja Siklagiin, ja he olivat vallanneet Siklagin ja polttaneet sen tulella.
Naiset, mitä siellä oli, sekä pienet että suuret, he olivat ottaneet vangiksi, surmaamatta ketään; he olivat vieneet ne pois ja menneet matkoihinsa.
Kun Daavid miehinensä tuli kaupunkiin, niin katso, se oli tulella poltettu, ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä oli otettu vangiksi.
Silloin Daavid ja väki, joka oli hänen kanssaan, korottivat äänensä ja itkivät, kunnes eivät enää jaksaneet itkeä.
Vangiksi oli otettu myös Daavidin molemmat vaimot, jisreeliläinen Ahinoam ja Abigail, karmelilaisen Naabalin vaimo.
Ja Daavid joutui suureen hätään, sillä kansa aikoi kivittää hänet: niin katkeroitunut oli koko kansa, kukin poikiensa ja tyttäriensä tähden. Mutta Daavid rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassansa.
Ja Daavid sanoi pappi Ebjatarille, Ahimelekin pojalle: "Tuo minulle kasukka". Niin Ebjatar toi kasukan Daavidille.
Ja Daavid kysyi Herralta: "Ajanko takaa tuota rosvojoukkoa? Saavutanko minä sen?" Hän vastasi hänelle: "Aja, sillä sinä saavutat sen ja pelastat pelastettavat".
Niin Daavid lähti, hän ja ne kuusisataa miestä, jotka olivat hänen kanssaan, ja he tulivat Besorin purolle; siihen pysähtyivät ne, jotka olivat jääneet muista jälkeen.
Mutta Daavid jatkoi takaa-ajoa neljänsadan miehen kanssa; sillä niitä, jotka väsyneinä pysähtyivät eivätkä menneet Besorin puron poikki, oli kaksisataa miestä.
Ja he tapasivat kedolla egyptiläisen miehen ja toivat hänet Daavidin luo. He antoivat hänelle leipää syödä ja vettä juoda,
ja he antoivat vielä hänelle viikunakakun ja kaksi rusinakakkua syödä. Silloin hän virkosi henkiin; sillä hän ei ollut syönyt eikä juonut kolmeen vuorokauteen.
Ja Daavid kysyi häneltä: "Kenen olet miehiä ja mistä tulet?" Hän vastasi: "Minä olen egyptiläinen nuorukainen, erään amalekilaisen miehen palvelija; mutta minun herrani jätti minut, sillä minä sairastuin kolme päivää sitten.
Me teimme ryöstöretken kreettien, Juudan ja Kaalebin Etelämaahan ja poltimme Siklagin tulella."
Daavid sanoi hänelle: "Vietkö minut tuon rosvojoukon luo?" Hän vastasi: "Vanno minulle Jumalan kautta, ettet surmaa minua etkä luovuta minua herrani käsiin, niin minä vien sinut sen rosvojoukon luo".
Ja hän vei hänet sinne; ja katso, heitä oli hajallaan maassa kaikkialla syömässä, juomassa ja juhlimassa kaikella sillä suurella saaliilla, jonka olivat ottaneet filistealaisten maasta ja Juudan maasta.
Niin Daavid kaatoi heitä aamuhämärästä iltaan asti; eikä heistä pelastunut kuin neljäsataa nuorta miestä, jotka nousivat kamelien selkään ja pakenivat.
Ja Daavid pelasti kaikki, mitä amalekilaiset olivat ottaneet; myös molemmat vaimonsa Daavid pelasti. (1.Sam.30:1-16)


Tämä kertomus puhutteli tänä aamuna. Ajatelkaa Daavidia, joka tulee takaisin matkalta ja huomaa koko kaupungin tulleen ryöstetyksi. Myös Daavidin rakkaat olivat viety vangeiksi. Kaikki oli ollut hyvin, mutta yhtäkkiä ja täysin arvaamatta oli tuho yllättänyt ja olosuhteet muuttuneet aivan täysin. Kaiken lisäksi vielä jäljellä oleva kansa vihastuu Daavidiin ja on purkamassa vihaansa kivittämällä häntä! Ei varmasti ole mikään helppo tilanne.

Siksi on tosi rohkaisevaa seurata, mitä Daavid tekee. Vuodatettuaan tuskansa kyyneleet, Hän "rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassansa", ja yksinkertaisesti kysyy Herralta neuvoa, mitä tulisi tehdä. Herra antaa sanan lähteä, ja Daavid pienen joukkonsa kanssa lähtee uskossa valtaamaan takaisin vihollisen ryöstämää saalista. Matkalla Daavid kohtaa yllättäen egyptiläisen miehen, jolle Daavid osoittaa laupeutta, ja tämän johdatuksen kautta Jumala antaa hänen käsiinsä amalekilaiset ja Daavid saa takaisin kaiken heidän ryöstämänsä saaliin.

Jotenkin tämä on hirmu rohkaiseva kertomus. Minulla on ainakin lihallisen luontoni puolesta taipumus helposti vaipua epätoivoon ja masennukseen, kun vihollinen hyökkää ja sekoittaa asioita. Mutta Daavid oli ihminen ihan niinkuin kuka tahansa meistä. Ja jos hän pystyi tuollaisessa tilanteessa, valtavan epätoivon ja painostuksen alla, rohkaisemaan mielensä ja toimimaan noin mahtavan uskonhenkisesti, pystytään siihen mekin. Mutta rohkaisevinta on ymmärtää, että hän ei rohkaissut mieleänsä itsessään, vaan Herrassa.

Daavid oli mies, joka huusi valtavasti Jumalan puoleen. Ainakin toistakymmentä psalmia löytyy, jossa Daavid kertoo huutavansa Herraa avuksi. Voisi ajatella, että ihminen joka joutuu koko ajan huutamaan toista avuksi, on valtavan heikko eikä pysty tekemään mitään. Mutta kuitenkin - tai oikeastaan juuri siksi - Daavid pystyi epätoivoisessa tilanteessa lähtemään naurettavan kokoisen armeijansa kanssa ottamaan rosvojoukoilta takaisin heidän ryöstämäänsä saalista.

Jumalan voima ei ole riipuvainen meidän voimastamme, vaan päinvastoin mitä heikompia itse olemme ja mitä enemmän turvaamme Jumalaan ja Hänen voimaansa, sitä enemmän Hänen voimaansa me voimme saada käyttöömme. Ja vain Hänen voimansa on voimallinen vapauttamaan vangituita, avaamaan sokeiden silmiä, päästämään sidottuja vapauteen, ajamaan ulos riivaajia ja parantamaan sairaita ja niin edelleen. "Sanokoon heikko: "Minä olen sankari" (Joel 3:10)! Turvatkaamme aina Herran voimaan, ja kulkekaamme uskossa ja kuuliaisuudessa Hänen voimassaan, niin voimme tehdä suuria tekoja Herran nimessä, Hänen nimensä kunniaksi.

Siunausta kaikille!


:amen4: :GBU:
Armo olkoon kaikkein kanssa, jotka meidän Herraa Jesusta Kristusta lakkaamatta rakastavat, amen!
Avatar
toni t
Site Admin
 
Viestit: 2068
Liittynyt: 09. Marras 2010 17:19


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Bing [Bot] ja 26 vierailijaa