Ansioton palvelija

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Ansioton palvelija

ViestiKirjoittaja Herman » 03. Huhti 2012 11:11

Jos jollakin teistä on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: 'Käy heti aterialle'?
Eikö hän pikemminkin sano hänelle: 'Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kuin minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä'?
Ei kaiketi hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä teki, mitä oli käsketty?
Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään'." (Luuk.17:7-10)


Tarkoittaako Jeesus tässä, että taivaallinen Isämme olisi diktaattorimainen orjapiiskuri? Ei, vaan Jeesus kuvailee mitä ihmisen sydämessä tapahtuu, kun Jumala saa pelastaa hänet. Kun syntinen, maailman pimeydessä ja monenlaisissa kahleissa oleva saa pelkästä armosta kohdata kirkkauden Herran ja kokea vapautuksen kaikesta siitä Hänen luoksensa. Kun ihminen näkee rakkauden, joka oli valmis tulemaan alas taivaasta, kärsimään mittaamattomasti ja lopuksi antamaan henkensä jonkun sellaisen vuoksi, joka ei missään määrin ansaitsisi mitään sellaista. Tämä saa ihmisen rakastumaan niin syvästi Herraansa, että tuntuisi naurettavalta alkaa vaatimaan enempää palkkaa palvelemisesta. Silloin ihminen ymmärtää, että mikään palvelemisemme ei edes ole arvollista, vaan sekin on suurta armoa että meidät katsotaan kelvollisiksi palvelemaan Jumalaa.

Jos emme ole ymmärtäneet tätä, emme voi elää näiden Jeesuksen haastavien sanojen mukaan. Luonnollinen luontomme vaatii ansiota teoistamme. Se voi ilmentyä hyvin salakavalalla tavalla, jopa nöyryydeksi ja vaatimattomuudeksi naamioituna, mutta sydämen asenne ratkaisee. Ansion vaatiminen johtuu sydämessämme olevista tarpeista, joita Jumala ei ole vielä saanut täyttää. Mutta kun kohtaamme Hänen ehdottoman rakkautensa ja armonsa, täyttävät ne kaikki sydämemme tarpeet. Silloin emme enää janoa tämän maailman vesiä, vaan olemme todella saaneet sisimpäämme elävän veden lähteen, josta juotuaan ei koskaan enää janoa. Ja silloin meistä tulee myös tuon elävän veden lähteitä, mikä ilmenee kaikkena hengellisenä palvelemisena johon meidät kutsutaan, varustetaan ja lähetetään.

Monesti sanomme olevamme ansiottomia palvelijoita, ja se onkin helppoa sanoa. Mutta kun sanomme näin, olemmeko todella tehneet kaiken sen, mitä meidän on käsketty tehdä? Kuinka helppoa on vielä sen jälkeen sanoa olevansa ansioton? Palvellessamme ja eläessämme Jeesuksen opetuslapsina meidän tulee valvoa, ettemme unohtaisi Hänen rakkauttaan ja armoaan. Sillä jos ne katoavat näköpiiristämme, tulee palvelemisestamme raatamista ansion toivossa. Meistä tulee kuin efesolaisia, jotka olivat unohtaneet ensirakkautensa, ja silloin palvelemisemme ei ole Jumalalle otollista. "Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja" (Hoos.6:6).

Nooa on hyvä esimerkki ja esikuva ansiottomasta palvelijasta. Ajatelkaa, hän rakensi Jumalan käskystä laivaa 120 vuoden ajan. Hän käytti koko elämänsä Jumalan käskyn toteuttamiseen! Ja koska tahansa olisivat muut ihmiset, jotka eivät osallistuneet laivan rakentamiseen, voineet astua sisälle ja pelastua tuholta. He olisivat voineet yhtäkään lautaa ja naulaa nostamatta astua sisälle vaikka valmiiseen laivaan! Ja Nooa taas olisi voinut kieltää ja sanoa, että se oli hänen laivansa, mutta hän teki vain sen, mitä Jumala oli käskenyt häntä tekemään. Miksi? Koska "Nooa sai armon Herran silmien edessä" (1.Moos.6:8).

Raamatussa on myös monia esimerkkejä ihmisistä, jotka palvelivat ansiosta, kaksi esimerkkiä mainitaksemme tuhlaajapojan vanhempi veli ja Martta. Näitä kahta yhdistää myös se, että heidän nurja asenteensa kohdistui oikeamielisempiin veljiinsä ja sisariinsa. Vanhempi veli sekä Martta moittivat tuhlaajapoikaa ja Mariaa siitä, että nämä eivät tarpeeksi tehneet ja palvelleet. Tämä on eräs asia josta tunnistaa ansiosta palvelevat ihmiset. He eivät ymmärrä tai kestä nähdä sitä, että joku on saanut kohdata Jumalan ehdottoman armon ja rakkauden sellaisella tavalla että tämä voi palvella ansiottomasti, kun he vielä itse etsivät sitä. Mutta he etsivät sitä väärällä tavalla, yrittäen kelvata omilla teoillansa ja ansioillansa, etsien ihmisten kunniaa ja kiitosta. Voi näitä sieluparkoja! Kunpa Herra saisi ottaa heidät kiinni, niinkuin Sauluksen Damaskon tiellä, ja vain pysäyttää heidät Ristiinnaulitun eteen. Hänen haavojansa katsellessa, Hänen verensä puhdistaessa, kaikki omavanhurskaus ja oman kunnian pyyntö vain raukeaa tyhjiin, ja ristin juurella meistä tehdään todellisesti ansiottomia palvelijoita, jotka kaiken Jumalan tahdon tehtyänsä voivat vain kiittää ja ylistää Hänen valtavaa rakkauttaan ja armoaan.

Siunausta kaikille!
Herman
 

Re: Ansioton palvelija

ViestiKirjoittaja todael » 03. Huhti 2012 11:33

Hyvä kirjoitus !! Kiitos Herralle Jeesukselle !!
todael
 

Re: Ansioton palvelija

ViestiKirjoittaja Herman » 03. Huhti 2012 13:36

Herman kirjoitti:Nooa on hyvä esimerkki ja esikuva ansiottomasta palvelijasta. Ajatelkaa, hän rakensi Jumalan käskystä laivaa 120 vuoden ajan.


Eräs tarkkaavainen foorumin lukija kysyi minulta yksityisviestillä, mihin Raamatun kohtaan tämä väite perustuu. Sain sitten todeta, että ei mihinkään, vaan tämä väite oli varmaankin jäänyt mieleeni jostain kuulemastani opetuksesta. Tutkin asiaa, ja huomasin että tämä on suht yleinen luulo, että Nooa olisi rakentanut arkkia 120 vuoden ajan, ja se pohjautuu ilmeisesti jakeeseen 1.Moos.6:3. Mutta löysin tällaisen tutkimuksen joka osoittaa Raamatussa ilmoitettuihin vuosilukuihin perustuen, että arkin rakentaminen on voinut kestää korkeintaan 75 vuotta:

http://www.answersingenesis.org/article ... ld-the-ark

Eli tällainen pieni oikaisu tekstiin, joka ei sinällään vaikuta opetuksen sanomaan, mutta hyvähän se on oikaista kaikki asiat Jumalan Sanan ilmoituksen mukaiseksi. Kiitos Jumalalle ystävästä joka tämän asian huomasi ja kyseenalaisti ja siunausta vielä hänelle ylen runsaasti!
Herman
 

Re: Ansioton palvelija

ViestiKirjoittaja Herman » 03. Huhti 2012 13:43

Nyt menee ohi aiheen, mutta huomasin tuolla linkin takana myös mielenkiintoisen ajatuksen jota en ole ennen tullut ajatelleeksi. Siellä sanotaan, että 1.Moos.6:3 ("Silloin Herra sanoi: "Minun henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen aikansa sata kaksikymmentä vuotta") ei tarkoittaisikaan että siitä lähtien ihmisen elinikä olisi määrätty korkeintaan 120 vuoden ikäiseksi, niinkuin monesti ajatellaan ja opetetaan, vaan että silloin kun Herra tämän sanoi, oli sen aikaisilla ihmisillä jäljellä 120 vuotta elinaikaa, kunnes tulva tuhoaisi jokaisen.

Perusteena ajatukselle tuolla linkin takana on, että monet ihmiset elivät vielä tämän jälkeen yli 120 vuotiaaksi, esim Aabraham eli 180 vuotiaaksi. Mutta siellä ei siis kuitenkaan sanota, että Nooa olisi välittömästi silloin alkanut rakentamaan arkkia, vaan vasta poikiensa syntymän jälkeen, sillä antaessaan käskyn rakentaa arkin Herra sanoi Nooalle että tämän pojat ja miniät tulisivat sinne mukaan.

Minusta näin äkkiseltään kuulostaa aika uskottavalta, mutta täytyy tutkia vielä ajan kanssa paremmin kun ehtii.
Herman
 


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 27 vierailijaa

cron