todael kirjoitti:Jumalan Sana tuli lihaksi ja ilmoitti täydellisen ihmisyyden kautta Jeesuksessa Kristuksessa Jumalan kirkkauden. Tässä Jumalan kirkkauden läsnä tulleessa ihmisyydessä, Jeesus kulki ihmisyyden tien kaikkien kärsimysten, kiusausten sekä tunnetilojen kautta. Tämä kaikki loppujen lopuksi valmisti Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen kautta ylimmäispapilliseen tehtävään, joka itsessään juuri edellytti täydellistä ihmisyyden samankaltaisuutta ja siihen täydellisesti samaistumista. Jeesus ei olisi voinut tulla ylimmäiseksi papiksi ilman ristiä, ja siihen Häntä johtanutta ihmisyyden kokemusta. Jeesus on täydellisesti ihminen – kuten yhtälailla täydellisesti Jumala – samaistuen täten kaikin tavoin ihmisyyden suurimpaan ongelmaan, siihen, miten ihmisyys oli kärsimyksen ja syvien kiusausten ahdistama. Jeesuksen piti tulla kaikessa – huomaa kaikessa veljiensä kaltaiseksi, että Hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi (Hepr.2:17). Ylimmäispapillinen tehtävä vaati sen, että Jeesus tuli kaikessa veljiensä kaltaiseksi – kuitenkin ilman syntiä.
Hepr.2:17 ”piti tulla” kreik. [ὤφειλεν] tarkoittaa Jeesuksen olleen Jumalan asettaman velvoitteen alainen, tullakseen tarkasti ottaen samankaltaiseksi [ὁμοιωθῆναι] kuin Hänen veljensäkin. Tämän kaiken takana oli suuri jumalallinen pelastussuunnitelma ihmissuvun syntien sovitukseksi, sekä Jeesuksen ylimmäispapilliseen tehtävään asettamiseksi. Tämä kaikki vaati sen, että Jeesus tuli täysin ihmiseksi, kuten mekin.
Hebr. 4:15 “Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.”
Jeesus on meidän suuri ylimmäinen pappimme – läpi taivaiden kulkenut Jumalan Poika (Hepr.4:14) jonka kokemus ihmisyydestä on täydellisesti meitä kaikkia ymmärtävä. Hän tuli kaikessa meidän kaltaiseksemme (Hepr.2:17) Jeesus tuntee ihmisyyden tuskan - yksinäisyyden, hyljätyksi tulemisen, kivun, myötätunnon niin sairaita kuin riivaaja henkien vallassa oleviakin kohtaan. Hänen ymmärryksensä meidän elämässämme tapahtuvista kärsimyksistä, kiusauksista sekä kaikesta muusta elämän tuskasta ei jää vain tiedollisen ymmärryksen tasolle, vaan Hänessä se saavuttaa kokemuksellisen samaistumisen ihmisyyden kärsimykseen.
Kristillisyys pyrkii tänä päivänä vahvasti inhimillisyyteen, ja sitä korostetaan määrätyissä piireissä juuri ihmisyyttä ja ihmisen ongelmaa lähelle tulevana lähestymismuotona. Ikävää on vain se, että usein tällainen kristillisyys on sivuttanut Jeesuksen aseman ylimmäisenä pappina – Hänen täydellisen ihmisyyden samaistumisen – ja Hänen tilalleen ovat tulleet psykologit, lääkärit, sielunhoitajat ja muut vertaistuen muodot. Ihmisviisaus (lääketiede, psykologia) voi auttaa määrättyyn pisteeseen asti, mutta määrätylle alueelle (jota itse kutsun syväalueeksi) se ei ulotu. Inhimillistetty kristillisyys on siis pahimmillaan kadottanut Kristuksen, ja tuonut muut keinot Hänen paikalleen. Tämä on selvästi nähtävissä jo siinä, että harvat kristityt tuntevat Jeesusta henkilökohtaisena sielunhoitajana, ihmisyyden täydellisenä tuntijana. Heille Jeesus on hyvin etäinen, jopa liian etäinen inhimillisten asioiden hoitamiseksi Hänen kanssaan. Jos uskova ihminen löytää Jeesuksen, omana henkilökohtaisena Jumalanaan, jolla on voima ja valta, sekä täydellinen ihmisyyden kokemus – hän tuskin enää etsii apua keneltäkään muulta. Jeesus vain pystyy vastaamaan ihmisen syvimpään ihmisyyden ongelmaan.
Tämä ei sulje pois sitä, että Kristuksen ruumiissa – se on, Jumalan seurakunnassa – Herramme toimii ihmisten kautta. Erona on vain se, että ihmisten kauttakin Herramme toimiessa, ihminen johdatetaan Jeesuksen luo, ei ihmisten luo. Ihmiset ovat vain “astioita” joidenka kautta Herra Jeesus itse toimii.
Vuosia taistelin tämän asian kanssa omassa elämässäni. Petyin uskoviin, koska luulin heidän antavan minulle sen, mitä itse asiassa etsin juuri Jeesukselta. Tässä on siis usein “veteen-piirretty-viiva” jonka käsittäminen ja löytäminen vei minulta lähes 10 vuotta. Jumalan Henki kirkastaa Jeesuksen sydämelleni täydellisenä ihmisenä sekä täydellisenä Jumalana. Myötäeläminen on tullut suurimmaksi hengelliseksi ymmärrykseksi siitä, mitä Jeesus minusta ajattelee. Hän rukoilee puolestani ja elää hengellisen kasvun sekä kärsimyksen tien kanssani. Olen iestetty Häneen. Hän kulkee rinnallani, saman ihmisyyden tuntien, ja silti jumalallisen vallan omistaen – minun suuri ylimmäinen pappini. Jeesus, minun ylimmäinen pappini, joka istuu Majesteetin oikealla puolella, tehdäkseen pappispalvelusta kaikkein pyhimmässä, siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen.
Ilm. 2:9 “Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi - sinä olet kuitenkin rikas…”
Silti muista ystäväni - Jeesuksen sanoissa on elämä, vaikka ne ehkä voivatkin kuullostaa sinusta epäinhimilliseltä....
Joh. 12:25 "Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään."
Matt. 10:37 "Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias;"
Jeesuksen osoittama inhimillisyys on Jumalan kirkkauden osoittamaa elämää, ja siksi se ei ole pelkkää ihmismielen mukaista inhimillisyyttä. Jeesus tahtoo johtaa meidät Jumalan kirkkauteen, eikä yksin tämän maailman keskellä koettavaan onneen tai iloon.
Oletko sinä pettynyt toisiin uskoviin, koska et löytänytkään sitä apua heiltä jota etsit ? Millaisena sinä näet Jeesuksen omaa itseäsi katsoen - inhimillisenä vai epäinhimillisenä ? Miten ymmärrät ristin, kärsimyksen ja itsesi kieltämisen ?
Nyt yritän pysyä asiassa ja kirjoittaa mietteitäni jos mene pois asiasta, tai kirjoitan epäsivellisesti taihi muuten uskovan arvolle sopimattomasti niin ylläpito voi "maalata" teksti kohdat punaisella, korjaan sitten jäljestä päin.
Vastaan todella aralla mielellä kun en tiedä missä kohtaan astun jonkun varpaille tai kirjoitan muuten asiattomasti/väärin.
Todaelin kirjoittamaan ensimmäiseen kappaleeseen, olen samaa mieltä.
sitten Todael lainasi Raamattua
Hepr.2:17 ”piti tulla” kreik. [ὤφειλεν] tarkoittaa Jeesuksen olleen Jumalan asettaman velvoitteen alainen, tullakseen tarkasti ottaen samankaltaiseksi [ὁμοιωθῆναι] kuin Hänen veljensäkin. Tämän kaiken takana oli suuri jumalallinen pelastussuunnitelma ihmissuvun syntien sovitukseksi, sekä Jeesuksen ylimmäispapilliseen tehtävään asettamiseksi. Tämä kaikki vaati sen, että Jeesus tuli täysin ihmiseksi, kuten mekin.
Asia on juuri noin, mutta ottaisin tässä vaiheessa hieman laajemman näkökulman sanoisin sitä Jumalalliseksi näkökulmaksi.
Heb 2:17 alkaa sanoilla
Piti tulla nyt kysytä miksi Jeesuksen piti tulla? vastaus on täydelliseksi ihmiseksi koska muuten pelastusta meille ihmisille ei olisi tullut.
Jumalan suunnitelman mukaan Jeesuksen piti tulla ihmiseksi, mutta ei Jumalan pakoittamana vaan Kristuksen omasta tahdosta. Kristuksella ei siis olisi ollut pakkoa ottaa tätä tehtävää vastaan - ei siis ollut pakoitettu Jumalan taholta asettumaan ihmiseksi.
Kristuksella on siis myös omatahto, mutta vaikka Hänella on omatahto on se yhtä Jumalan (Isän kanssa) - joten loppupäätelmä voi olla käytännössä pakoitettu vapaaehtoisuuteen, tai sitten Kristus on hyvä ja rakastaa paljon ihmistä asettuessaan ihmiseksi.
Sitten mennää kappaleeseen joka alkaa sanoilla
Kristillisyys pyrkii tänä päivänä vahvasti inhimillisyyteen...Jakaisin todaelin ajatuksen ensin kysymykseen "saako ihminen tuntea henkistä kipua vai ei? - todael on aivan oikeassa siinä että kristitytkin hakevat kovin helposti lääkitystä syväaluekipuhin, no joillekin se on hyväksi. mutta pääsääntönä yksikään päätä turruttava lääkeaine ei poista syväalueenkipuja vaan jättää jälkensä aivan taatusti - syökööt lääkkeitä tai ei. syväalue kun ei ole päässä vaan sydämessä vaikkakin vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisessä.
Nyt päästään sitten siihen jossa en koe Jeesuksen olevan kovinkaan inhimillinen, syväalueen kivussa ihminen huutaa avuksi Herraa, mutta Herra ei välttämättä vastaa vaikka kuinka huutaisi ylös taikka alaspäin. Kivun kovetessa ihminen ehkä etsii ympäriltään ihmistä jolle saisi purkaa tuntojaan tai vaihtoehtoisesti vetäytyy ihmistenkeskuudesta pois. Pois vetäytyminen ihmisten seurasta johtuu kovin usein yksinkertaisesti siitä ettei kovimman syvänkivun aikana kestä yhtään vastoinkäymistä.
Ihminen on oman kipunsa vanki - josta ihminen ei pääse irti.
Ihmillisesti tähän kivunvankina oloon otetaan lääkkeitä tai alkoholia jotta sielun huuto laikkaisi edes hetkeksi - Jumala taas odottaa ihmisen ymmärtävän jokin asian ja vie kivun niin pitkälle ettei ihminen enää kykene ise selvitymään tilanteesta, ihminen joutuu mielenterveyden kannalta todella vaarallaiseen tilaan.
Tilannetta voidaan kuvat erään kuuluisan kirjailijan sanoja muutelen "tullako hulluksi vai ei?"
Inhimillisesti Jeesus vie ihmisen liian pitkälle, mutta Jumallallisesti ei - joten syväkiputilanteissa väittäisi ettei Jumala ole ollenkaan inhimillinen.
Sitten todael - "Oletko sinä pettynyt toisiin uskoviin, koska et löytänytkään sitä apua heiltä jota etsit" Olen ja rankasti - oikeastaan yllätyin kuinka paljon januskasvoisuutta uskovien piireissä on. Yksikään uskova ei ole tietänkään täydellinen, mutta se että ei olla täydellisiä ei saa olla "lupalappu" väärään.
Sitten Jeesuksen inhimillisyydestä. No seuraava kysymys on enemmänkin oikeudenmukaisuudesta.
Oletetaan tilanne jossa Ville tulee uskoon ja elää uskossa vaikka 3 vuotta, paikalle tulee "kaikki tietävä hurskas veli nimeltää Kalle joka ajaa villen vaatimuksillaan pois uskosta" niin mikä on Jeesuksen mukaan oikea tuomio?
Jeesuksen mielestä oikea tuomio on seuraava Ville joutuu kadotukseen koska on luopunut uskosta.
Kallen kohtalo on taivaaseen pääsy. Kalle on piti uskonsa vaikka muutama sielun kadotukseen kovudellaan saikin. Kalle saa ehkä jokin näköisen rangaistuksen kadottettujen sielujen vuoksi, mutta häneltä ei viedä pelastusta pois koska on uskonsa säilyttänyt.
Ville siis kärsii sielussaan monta kuolemaan - vaikka olisi halunnut toisin tehdä.
Kenen syy sitten Villen kohtalo loppupelissä on? Vastaus; Villen oma syy sillä Villen omatahto valtisi kadotuksen koska ei kestänyt läksyä läksynpäälle ja niin pois päin.
Pelastus muuttu villen kohdalla kadotukseksi syväalueen haavojen vuoksi.
Kun tätä ajatteleen inhimillisesti niin se on väärin, mutta Jumalallisesti se on oikea tuomio.
